Vuosien taistelu e36:seni käsijarrun kanssa sai kuluneella viikolla vihdoin kauan kaivatun päätöksensä ja käsijarru pitää nykyään loistavasti. Katsastusmies jopa kehui sitä ja vihjasi sen olevan yksi parhaista käsijarruista mitä pohjoisella pallonpuoliskolla on ehkä koskaan, missään nähty...
No juhlasanat sikseen. Ongelma oli siinä että jarrulevyjen sisäkaari oli kasvanut ruostumisen takia liian suureksi. Siis halkaisia levyn "rummussa" oli liian suuri ja käsijarrukenkien pinta tarttui röpeloiseen metalliin ainostaan kaaren huipun kohdalta, ei koko matkalta.
Kulutin melkein kymmenen paria käsijarrunkenkiä, aina samalla tavalla; vain huippu oli kulunut, päät olivat koskemattomat. Pito oli aluksi hyvä mutta vain muutamalla vedolla materiaali oli jo hävinnyt harmaaksi pölyksi rummun pohjalle. Syytin materiaalia pehmeäksi ja ja huonoksi mutta ongelma olikin tämä ajan, ruosteen ja keskipakoisvoiman aiheuttaman laajeneminen.
Joten, e36 miehet, ostakaa uudet jarrulevyt.
No juhlasanat sikseen. Ongelma oli siinä että jarrulevyjen sisäkaari oli kasvanut ruostumisen takia liian suureksi. Siis halkaisia levyn "rummussa" oli liian suuri ja käsijarrukenkien pinta tarttui röpeloiseen metalliin ainostaan kaaren huipun kohdalta, ei koko matkalta.
Kulutin melkein kymmenen paria käsijarrunkenkiä, aina samalla tavalla; vain huippu oli kulunut, päät olivat koskemattomat. Pito oli aluksi hyvä mutta vain muutamalla vedolla materiaali oli jo hävinnyt harmaaksi pölyksi rummun pohjalle. Syytin materiaalia pehmeäksi ja ja huonoksi mutta ongelma olikin tämä ajan, ruosteen ja keskipakoisvoiman aiheuttaman laajeneminen.
Joten, e36 miehet, ostakaa uudet jarrulevyt.
Comment