Vihdoin löysin ratkaisun kauan piinanneeseen -95 525 TDSA:n Webaston toimimattomuuteen. Laitteen käynnistyssekvenssi oli kuin suoraan oppikirjasta; sisäpuhallin päälle -> hehku päälle -> polttoainepumppu päälle -> polttopuhallin päälle. Sammuminen kuitenkin tapahtui n. 90 sekunnin kuluttua käynnistyksestä. Tämän jälkeen toinen yritys ja sama lopputulos.
Vaikutti siis liekintunnistimessa olevan häikkää. Halusin kuitenkin jotensakin tarkistaa asian, sillä uusi taitaa maksaa jotain 70 eskudoo. Aloin tutkia vehjettä tarkemmin. Päällipuolista vikaa ei näyttänyt oleman, eikä sen sisäinen toiminta oikein muutenkaan selvinnyt. Valo ei pääse sisälle muualta kuin juuressa olevasta pienestä reijästä. Reikä kuitenkin sijaitsee palopesästä katsoen tiivisteenä olevan o-renkaan väärällä puolella, joten ei se voi mikään valosilmä ollakaan. Ei siihen lamppu kyllä vaikuttanutkaan. Toimisiko sitten lie siten, että tunnistimen kärki alkaa hekumoimaan sen aiheuttama lämpö, tahi valo, tunnistetaan jotenkin sauvan sisällä. Viisaammat voisivat tarkemmin toimintaperiaatetta selventää.
Jälleen eräänä kertana olin tutkiskelemassa liekintunnistimen käytöstä ja yhtä-äkkiä huomasin sen navoilla melkoisen nopean jännitteen alenemisen. Samalla myös Webaston paloääni muuttui hiukan. Webaston käynnistyminen tapahtui, mutta se sammui lähes samaten ja jännite liekintunnistimien navoilla nousi takaisin ylös ilmoittamaan ohjauslaatikolle ettei palo ole käynnissä. Kun totesin liekintunnistimen muuttavan tilaansa, aloin etsimään vikaa muualta.
Seuraavaksi irroitin Webaston päätylevyn. Sen, johon polttoaineletku tulee kiinni. Pikainen tarkastus sisälle ettei ole kukaan piilottanut mitään norsuja suurempia esineitä sinne pikkainen jäynä mielessä. Ei ollut. Päätylevy edelleen irti käynnistin Webaston ja tarkastelemaan polttoaineen saapumista ulkoilmaan. Sitä tuli hiukan pumpun tahdissa.
Laitteen polttoaineenkulutus on tunnissa aivan mitätön (muistaakseni 0,6 dl), joten sekin puoli siis näytti olevan kunnossa. Väkkärä ei kuitenkaan käynyt. Kaikki siis tuntui olevan kunnossa, tulikuumaan hehkuun suihkutetaan ilmapumpun avulla dieseliä, mutta se ei vaan pala.
Jälleen kerran olin tutkailemassa vehjettä ja kas kummaa, sehän alkaakin käymään. Edellisiin kertoihin verrattuna nyt oli moottori hiukan lämmin, kun olin ajellut autolla pari tuntia aikaisemmin. Noin 10 minuutin toiminnan jälkeen laite kuitenkin hiipui. En sen kummemmin jäänyt sitä hämmästelemään, vaan purin jälleen päätylevyn pois katsoakseni kuinka paljon sieltä tulee tällä kertaa polttoainetta. Kummaa, sitä ei juurikaan tullut, vaikka pumppu paukutti hyvinnii kovasti. Silloin tällöin hiukan saattoi ruiskahtaa.
Epäilyt siirtyivät polttoainepuolelle. Kuten jo aikaisemmin pumpun käyneen koko ajan, joten en siinä uskonut olevan sen kummemmin vikaa. Siispä vuotojen kimppuun, perä kohti taivasta ja Güntherin alle. Ei tiplun tiplua, ainoastaan muutamia vanhoja niiltä ajoilta kun auoin päätylevyä.
Ehyen linjaston jälkeen aloin kaipaamaan uutta pumppua. Voisiko se olla jotensakin mennyt rikki että se vain lupsuttaisi tyhjää. En kuitenkaan viitsinyt suurta kiirettä pitää kauppaan, sillä tunnetusti Webaston polttoainepumppu on lähestulkoon parin omakotitalon (pääkaupunkiseudun) hintainen. Otin pumpusta sen ulostulevan polttoaineletkun irti tarkastellakseni ruiskauksen vahvuutta. Väkevältä näytti.
Tässä vaiheessa olin jo huomannut jonkinasteisen lämpötilariippuvuuden Webaston toiminnassa. Suunnilleen nollassa asteessa vaikutti olevan toiminnan raja. Yritin etsiä mahdollisia jäätymäkohtia ja miettiä missä kummassa voisi vettä edes olla. Tankin huohotuksiakin mietin, mutta kun moottorin polttoaineen saannissa ei ollut mitään vikaa, enkä uskonut ajamisesta tulevan lämpötilannousun vaikuttavan niin kovasti että se vaikuttaisi Webaston polttoainepumpun toimintaan.
Sähköpuolta en sinänsä epäillyt missään vaiheessa. Olin jo alussa tarkastanut ettei jännitteet putoa liian alas ja tätä kautta Webasto sammuta lämmitysprosessia. Ohjainlaatikon järjenpuutekaan ei oikein käynyt järkeen, koska mitään odottamatonta ei tapahtunut.
Tajuton pähkäily Webaston toimimisen ja toimimattomuuden välillä kuitenkin alkoi hissukseen kantaa hedelmää. Voisiko olla ettei sähkö piisaa lopsuttamaan polttoainepumppua tarpeeksi lujaa, että tavara jaksaisi siirtyä polttimeen asti.
Kyllä voisi!
Toiminta ei liittynyt suoranaisesti lämpötilaan, vaan ajamiseen. Jonkin aikaa ajon jälkeen laturin ladattua akkuja, lisäakussa piisasi sähkö kymmenisen minuutia pumpun riittävään käyttöön. Sama homma, jos olin ladannut akkua myös ulkoisella laturilla. Jossain vaiheessa olin jopa kokeillut puolityhjän (en tiennyt varaustilaa) lisäakun kera käyttää Webastoa, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta.
Tänään viimein auton seisottua päivän ulkona n. 15 asteen pakkasessa, laitoin Webaston pikkuakun rinnalle toisen täyden pikkuakun (90 Ah). Ja jopa alkoi enkelikuoro laulamaan!
Webasto huusi lähes yhtä lujaa ja pitkään kuin muori. Kyllä siinä oli äijä ja auto lämpöisinä!
Huomenna siis pitänee lähteä etsimään terhakkaa pikkuakkua auton perään. Suosituksia otetaan lämmöllä vastaan.
Tarina oli pitkä, mutta toivottavasti se lyhentää edes hiukan seuraavan Webaston kanssa painijan tarinaa.
Vaikutti siis liekintunnistimessa olevan häikkää. Halusin kuitenkin jotensakin tarkistaa asian, sillä uusi taitaa maksaa jotain 70 eskudoo. Aloin tutkia vehjettä tarkemmin. Päällipuolista vikaa ei näyttänyt oleman, eikä sen sisäinen toiminta oikein muutenkaan selvinnyt. Valo ei pääse sisälle muualta kuin juuressa olevasta pienestä reijästä. Reikä kuitenkin sijaitsee palopesästä katsoen tiivisteenä olevan o-renkaan väärällä puolella, joten ei se voi mikään valosilmä ollakaan. Ei siihen lamppu kyllä vaikuttanutkaan. Toimisiko sitten lie siten, että tunnistimen kärki alkaa hekumoimaan sen aiheuttama lämpö, tahi valo, tunnistetaan jotenkin sauvan sisällä. Viisaammat voisivat tarkemmin toimintaperiaatetta selventää.
Jälleen eräänä kertana olin tutkiskelemassa liekintunnistimen käytöstä ja yhtä-äkkiä huomasin sen navoilla melkoisen nopean jännitteen alenemisen. Samalla myös Webaston paloääni muuttui hiukan. Webaston käynnistyminen tapahtui, mutta se sammui lähes samaten ja jännite liekintunnistimien navoilla nousi takaisin ylös ilmoittamaan ohjauslaatikolle ettei palo ole käynnissä. Kun totesin liekintunnistimen muuttavan tilaansa, aloin etsimään vikaa muualta.
Seuraavaksi irroitin Webaston päätylevyn. Sen, johon polttoaineletku tulee kiinni. Pikainen tarkastus sisälle ettei ole kukaan piilottanut mitään norsuja suurempia esineitä sinne pikkainen jäynä mielessä. Ei ollut. Päätylevy edelleen irti käynnistin Webaston ja tarkastelemaan polttoaineen saapumista ulkoilmaan. Sitä tuli hiukan pumpun tahdissa.
Laitteen polttoaineenkulutus on tunnissa aivan mitätön (muistaakseni 0,6 dl), joten sekin puoli siis näytti olevan kunnossa. Väkkärä ei kuitenkaan käynyt. Kaikki siis tuntui olevan kunnossa, tulikuumaan hehkuun suihkutetaan ilmapumpun avulla dieseliä, mutta se ei vaan pala.
Jälleen kerran olin tutkailemassa vehjettä ja kas kummaa, sehän alkaakin käymään. Edellisiin kertoihin verrattuna nyt oli moottori hiukan lämmin, kun olin ajellut autolla pari tuntia aikaisemmin. Noin 10 minuutin toiminnan jälkeen laite kuitenkin hiipui. En sen kummemmin jäänyt sitä hämmästelemään, vaan purin jälleen päätylevyn pois katsoakseni kuinka paljon sieltä tulee tällä kertaa polttoainetta. Kummaa, sitä ei juurikaan tullut, vaikka pumppu paukutti hyvinnii kovasti. Silloin tällöin hiukan saattoi ruiskahtaa.
Epäilyt siirtyivät polttoainepuolelle. Kuten jo aikaisemmin pumpun käyneen koko ajan, joten en siinä uskonut olevan sen kummemmin vikaa. Siispä vuotojen kimppuun, perä kohti taivasta ja Güntherin alle. Ei tiplun tiplua, ainoastaan muutamia vanhoja niiltä ajoilta kun auoin päätylevyä.
Ehyen linjaston jälkeen aloin kaipaamaan uutta pumppua. Voisiko se olla jotensakin mennyt rikki että se vain lupsuttaisi tyhjää. En kuitenkaan viitsinyt suurta kiirettä pitää kauppaan, sillä tunnetusti Webaston polttoainepumppu on lähestulkoon parin omakotitalon (pääkaupunkiseudun) hintainen. Otin pumpusta sen ulostulevan polttoaineletkun irti tarkastellakseni ruiskauksen vahvuutta. Väkevältä näytti.
Tässä vaiheessa olin jo huomannut jonkinasteisen lämpötilariippuvuuden Webaston toiminnassa. Suunnilleen nollassa asteessa vaikutti olevan toiminnan raja. Yritin etsiä mahdollisia jäätymäkohtia ja miettiä missä kummassa voisi vettä edes olla. Tankin huohotuksiakin mietin, mutta kun moottorin polttoaineen saannissa ei ollut mitään vikaa, enkä uskonut ajamisesta tulevan lämpötilannousun vaikuttavan niin kovasti että se vaikuttaisi Webaston polttoainepumpun toimintaan.
Sähköpuolta en sinänsä epäillyt missään vaiheessa. Olin jo alussa tarkastanut ettei jännitteet putoa liian alas ja tätä kautta Webasto sammuta lämmitysprosessia. Ohjainlaatikon järjenpuutekaan ei oikein käynyt järkeen, koska mitään odottamatonta ei tapahtunut.
Tajuton pähkäily Webaston toimimisen ja toimimattomuuden välillä kuitenkin alkoi hissukseen kantaa hedelmää. Voisiko olla ettei sähkö piisaa lopsuttamaan polttoainepumppua tarpeeksi lujaa, että tavara jaksaisi siirtyä polttimeen asti.
Kyllä voisi!
Toiminta ei liittynyt suoranaisesti lämpötilaan, vaan ajamiseen. Jonkin aikaa ajon jälkeen laturin ladattua akkuja, lisäakussa piisasi sähkö kymmenisen minuutia pumpun riittävään käyttöön. Sama homma, jos olin ladannut akkua myös ulkoisella laturilla. Jossain vaiheessa olin jopa kokeillut puolityhjän (en tiennyt varaustilaa) lisäakun kera käyttää Webastoa, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta.
Tänään viimein auton seisottua päivän ulkona n. 15 asteen pakkasessa, laitoin Webaston pikkuakun rinnalle toisen täyden pikkuakun (90 Ah). Ja jopa alkoi enkelikuoro laulamaan!
Webasto huusi lähes yhtä lujaa ja pitkään kuin muori. Kyllä siinä oli äijä ja auto lämpöisinä!
Huomenna siis pitänee lähteä etsimään terhakkaa pikkuakkua auton perään. Suosituksia otetaan lämmöllä vastaan.
Tarina oli pitkä, mutta toivottavasti se lyhentää edes hiukan seuraavan Webaston kanssa painijan tarinaa.
Comment