Jos et oo enne tehnyt tollasia hommia en suosittele, koska suurin osa maalareista ei käsittääkseni ota edes toisten tekemiä pohjia. Ja kuitenki sitten siitä saa jonkulaisen takuun että maalari on itse tehnyt ettei voi sanoa ettei ollut hyvät pohjat, ja on se nyt jonkoimoine homma ottaa kaikki irti.
Näinhän se on että vain tekemällä oppii, mutta en itse rupeaisi kyllä tekemään jos en osaisi. Valmistun kohta automaalariksi ja on luokallani paljon heitäkin, ketkä eivät vieläkään ole oppinut kittiä hiomaan edes välttävästi. Kyllä se pohjien tekeminen, niin kuin koko maalaus hommakin, on välillä aikamoista noitumista.
Kyllä pohjat kannattaa jättää maalarille. Hermosi siinä vain menevät, ja tuskin saat suoraa pintaa kun ekaa kertaa teet. Toki tekeväthän "aidotkin" maalaritkin tinneri höyryissä välillä aivan kauheaa jälkeä, mutta semmoistä työtä ei kuulu ottaa vastaan.
Semmosia perunasäkkejä nuo meidän koulun kakkosluokan maalarit tekevät että huhhuh.
Mutta jos pienellä pudjetilla haluat tehdä, eikä pinnan tarvitse näyttely kuntoinen olla, niin osta vaikka ensiksi jokin aihetta käsittelevä kirja.
Jos et oo enne tehnyt tollasia hommia en suosittele.
Kuten eräässä Suomalaisessa elokuvassa sanottiin komeasti niin se tulee jokaisessa asiassa ensimmäinen kerta kaikille. Niin se vaan kertakaikkiaan on että ei sitä opi mitään jos ei tee.
pistetään vehkeet paskaksi ja katotaan sitte miten se homma ois Pitäny tehdä..
Hio käsipelillä. Silloin on pienempi vaara puhkaista maalipinta, mutta aikaa ja vettä kuluu runsaasti.
Eli ostat vesihiomapaperia eri karkeuksissa esim. 320-400-600. Puutarhaletku, vesisaavi tms. on välttämätön, sillä vesihiomapaperi on tukkiutuu hetkessä ilman jatkuvaa huuhtelua ja tukkiutunut paperi tekee rumaa jälkeä.
Pinta hiotaan mataksi karkeimmalla paperilla, kuivataan ja tarkastetaan tulos. Itse olen hionut sekä pyörivin liikkein, että ristikkäisin vedoin. Kulmat hiotaan varovasti.
Tässä vaiheessa voi sekoittaa kitin ja levitellä sitä suurempiin kiveniskemiin ja naarmuihin eli niihin peltipintaan asti ulottuviin, jotka eivät hävinneet hiomalla. Paljaat peltipinnat kannattaa käsitellä ennen pakkelointi esim. fosforihapolla tai sinkkimaalilla (spray). Suuremmat painaumat vaativat useita pakkelointikerroksi, jotta niistä saadaan tasaisia. Tämä on ylivoimaisesti vittumaisin ja pitkäveteisin homma pohjatöissä!
Kun kitti on sitten kuivunut ja hiottu tasaiseksi, suoritetaan vielä lopullinen hionta hienoimmalla paperilla. Vettä saa käyttää taas reilusti. Kuivataan ja tarkastetaan tulos.
Jos pinnasta löytyy vielä selvästi näkyviä hiomajälkiä, niin hiotaan vielä kertaalleen hienoimmalla paperilla ja kuivataan.
Itse olen kahdesti maalannut ex-corollani () kyseistä pohjatyömenetelmää käyttäen.
Ps. Olisi kiva kuulla, miten nämä ammattimaalarit suorittavat pohjatyöt. Itsellä kun ei alan koulutusta ole...
Mä alotin korjaamalla kaikki ruoste vauriot ja hitsailin antennin reiät etc.
Sitten kittasin (aikaa meni tuhottomasti) ja senjälkeen vedettiin hiontaväri.Hionta värin jälkeen ns.väliväri ja sitten hopealla yli.Tämän hopean päälle vedettiin 5kerrosta punasta "petsiä" ja lopuksi lakkaa.Seuraavaksi hioin lakatun pinnan vesihiomapaperilla mataksi ja auto sai vetäytyä pari viikkoa.Sitten taas lakkaa päälle ja homma oli valmis.
Todettakoon nyt sen verran, että ammattilainen homman tosiaan tekee erilailla kuin edellämainitut. Siis silloinkin jos käytössä ei ole ammattilaitteita.
Jos et saa hommaan mukaan edes kaveria kuka olisi tehnyt jo useampia pohjia, suosittelen unohtamaan koko jutun. Pintavärin veto on tässä työssä se helpoin työvaihe, ja jos se ei onnistu, niin ei onnistu myöskään pohjat.
Korjattu+myllytetty orggisväri on siistimpi vaihtoehto kuin kiiltävä raspattu perunasäkki joka kuitenkin elää ja puskee kukkaa jo seuraavana talvena.
Todettakoon nyt sen verran, että ammattilainen homman tosiaan tekee erilailla kuin edellämainitut. Siis silloinkin jos käytössä ei ole ammattilaitteita.
Jos et saa hommaan mukaan edes kaveria kuka olisi tehnyt jo useampia pohjia, suosittelen unohtamaan koko jutun. Pintavärin veto on tässä työssä se helpoin työvaihe, ja jos se ei onnistu, niin ei onnistu myöskään pohjat.
Korjattu+myllytetty orggisväri on siistimpi vaihtoehto kuin kiiltävä raspattu perunasäkki joka kuitenkin elää ja puskee kukkaa jo seuraavana talvena.
Todettakoon nyt sen verran, että ammattilainen homman tosiaan tekee erilailla kuin edellämainitut. Siis silloinkin jos käytössä ei ole ammattilaitteita.
Jos et saa hommaan mukaan edes kaveria kuka olisi tehnyt jo useampia pohjia, suosittelen unohtamaan koko jutun. Pintavärin veto on tässä työssä se helpoin työvaihe, ja jos se ei onnistu, niin ei onnistu myöskään pohjat.
Korjattu+myllytetty orggisväri on siistimpi vaihtoehto kuin kiiltävä raspattu perunasäkki joka kuitenkin elää ja puskee kukkaa jo seuraavana talvena.
Lainataas tätä topiccia. Mistäs löytäisin tietoa (kirjallisuutta/luotettavia nettilinkkejä) ruostekorjauksista ja peltitöistä. Eli, voisitteko suositella jotain opuksia, joiden avulla noviisi pääsee alkuun? Kai ammattilaisenkin on joskus täytynyt opetella, muutenkin kuin kokeilemalla. Itse tosin haluan ihan omia vehkeitä varten opetella.
Ammattikoulun oppikirja on aika selkee ja simppeli.
Sen lisäks ainakin alamerin valikoimassa on joku suomeksi käännetty "korityöt"-kirja tms. Pohjien tekoa oppii tekemällä pohjat päin vittua, sit hiomalla uusiks ja tekemällä uudestaan. Eli vaikka tekisitte pohjat ite ja maalaisitte autotallissa, käykää näyttämässä pohjia automaalarille. (Siis oikealle automaalarille.)
* ekana ruosteet pois esim. somalilla
* sit kohtiin joihin pitää laittaa pakkelia suoraan paljaalle pellille, niin maalataan vaikka pensselillä 2 komponentti happovärillä. Siis ei ole hyvä vetää pakkelia ihan paljaalle pellille suoraan. Alkaa ruostumaan helpommin.
* sit pakkelointi. Kannattaa vähintään 2 kertaa laittaa pakkelia ennen hiontaa että on tarpeeksi varaa saada oikea muoto. Pitkällä hiomatuella suuret alueet. Meillä käytössä pitkässä hiontatuessa 80 paperi. Sit tarkemmat kohdat pienemmällä palikalla ja vaikka 180 paperilla. Lopuksi pintakitti eli vähän laajennetaan kittipaikkaa. Vaikka kaksi kertaa tiukka pakkelikerros ja lopullinen hionta epäkeskolla tai hiontatuella.
* pohjamaalattavat alueet hiotaan epäkeskokoneella ja 180 paperilla
* paikat joissa pelti näkyvissä niin maalataan happomaalilla ja sen päälle pohjaväri tai hiontaväri, mikskä sit nyt haluu sanoa
* hiontaväri hiotaan 320 paperilla epäkeskolla. Jos maalataan akryylillä, ei siis 2 kerrosvärillä, niin toi 320 riittää. Jos maalataan 2 kerrosvärillä johon tulee värimassa ja lakka, niin pitää hio 600:lla vesihionnalla maalattavat pinnat.
Siinä se niinkun pääpiirtein homma.
BMW e61 545 -05 Touring
Ex. BMW e39 540 -97 Touring
Ex. BMW e34 530 V8 -93 Touring
Ex. BMW e34 520 -88
Comment