Joo tässä vähän juttuu kori tinausesta. Ei ole itseni kirjoittama. mutta tässä hyöty tietoa jollekkin ja pikkuvideon pätkä. - tarvikkeet saa melkein mistä vaan hyvin varustetusta autotarvikeliikeestä, Motonetissäkin on. Koritinatankoja ja pohjustusainetta tarvitaan, samoin muutamia lastoja. KOvasti käskevät puulastoja käyttämään mutta minä olen metallilastala saanut hyviä tuloksia kun olen kehittänyt tuota tekniikkaa hiukan.
- tinaus onnistuu vain kirkkaan puhtaille pinnoille. Hitsisauman pienet kraaterit on pahasta ja sauman vierestä mustunut metalli on kiillotettava ensin, vaikka porakoneeseen kiinnitettävällä pyörivällä teräsharjalla tai neekerintukalla. Tinaus onnistuu myös jotenkuten hiekkapuhalletulle pinnalle, siispä epätasaiset pinnat (huokoiset tai katkonaiset saumat) voi puhaltaa ja sitten ajaa kiiltäväksi harjalla tai lamellilaikalla.
- tinaus ei sovellu laakeille tasaisille pinnoille, tarvittavan kuumuden takia (vetelee)
- kun pinta on puhdistettu, siihen levitetään pohjustusainetta pensselillä sellainen kattava kerros. Ei ole tarkkaa kuinka paljon, kunhan ei pelti paista läpi.
- pohjustusaineen annetaan vaikuttaa hyvän aikaa, mitä kauemmin sen parempi. 10- 15min on riittävä ainakin. Suotavaa olisi tehdä koko homma about huoneenlämmössä tai ainakin plus-asteisessa tallissa.
- kun pohjustusaine on aikansa kuivunut ja vaikuttanut (se ei kuivu kosketuskuivaksi), sitä aletaan lämmittämään avoliekillä. Kuumailmapuhallita voi koittaa käyttää, se saattaa toimia mutta on hitaampi. En ole itse koittanut, se voisi olla ihan toimiva.
- pohjustusainetta kuumennetaan niin kauan kunnes se selkeästi vaihtaa väriä lyijynharmaasta vaalean kullan keltaiseksi, melkein kiiltäväksi. Kuona nousee tässä vaiheessa pintaan mustana ja savuaa. PYYHI kaikki sula aines kuona mukaanlukien pois, rätillä tai nukkaamattomalla paperilla. Jäljelle jää erittäin kiiltävä tinapinta. Se saa jäähtyä jos et ehdi seuraavaa vaihetta tekemään nopeasti, mutta se pitää sitten uudelleen lämmittää. Voit tämän vaiheen tehdä isolle alueelle kerrallaan ja lämmittää uudelleen myöhemmin pienissä pätkissä, kuonaa ei enää synny uudestaan eikä väri enää muutu.
- lämmitä tinatangon päätä ja pohjustettua aluetta, ja hiero tinatankoa siihen tinattavaan peltiin samalla kun jatkat lämmittämistä. Kohta tina alkaa pehmenemään ja tartumaan, se sulaa sen jälkeen tosi herkästi ja lirahtaa lattialle. Tähän auttaa vain kokemus. LÄmmön säätelyn kanssa on oltava tarkkana, ja lastalla pystyttävä heti levittämään tinaa kun se on mahdollista. Tina ei tartu lastaan jos lastaa pyyhkäisee kevyesti kasviöljyyn kastetulla rätillä. Se ei haittaa prosessissa.
- töhrää tinaa työkappaleeseen isoja määriä, se ei ole kuin pakkeli, eli et edes ole yrittämässä mitään "muotoja" sillä. sitä vedetään melko karkea kasa pintaan ja muoto haetaan myöhemmin hiomalla. Kokemuksen kautta opit vetämään sitten tarkempia ja lähemmäs lopullista olevia pintoja. Tärkeintä on että tina tarttuu kauttaaltaan peltiin ja peittää huokoset ja kolot kunnolla. Nopeasta jähmettymisestä johtuen et voi tehdä kuin pieniä alueita kerrallaan, 5-10cm.
- työssä auttaa metallilasta, sekin pyhittynä kasviöljyllä. Voit painaa lastaa jähmettynyttä tinaa vastaan ja antaa hyvinkin kuumaa lämpöä sekä lastaan että tinaan. Puulasta syttyisi palamaan, metallinen johtaa lämmön läpi ja sulattaa tinaa lastan altakin. Kätevää pystysuorilla pinnoilla missä "lirahdusvaara" on suuri. Lattialle pudonnutta tinaa ei voi käyttää uudelleen epäpuhtauksien takia.
- kun olet levittänyt tarpeeksi tinaa, anna sen jäähtyä kunnolla ennen hiomista. karkeaan muokkaukseen on olemassa tinaviiloja, todella karkeita raspeja jossa on melkeinpä kuin pieniä höylänteriä, ja reiät läpi josta tinalastut pääsevät läpi. (ettei tina tuki viilan hampaita). Tavallisella viilalla ei tee mitään. Erittäin hyvä hiomaväline on lamellilaikka, 80-120 karkeus. Käytä suojalaseja, tinamurusia lentelee pirusti. Älä paina laikalla kovaa äläkä pidä yhdessä kohtaa kauaa, muuten tina alkaa sulamaan ja homma menee pipariksi. Kevyitä nopeita liikkeitä. Voit saada erittäin hyvää jälkeä näin, tina on todella kiitollinen laikka-hiottava. Raja peltiin jää lähes olemattomaksi ja pinnasta saa peilikirkkaan, kunhan vähän harjoittelee.
- hiomisen jälkeen pinta on syytä pestä jollain kunnon liuottimella, ennen pintakäsittelyä kitillä tai pohjamaalilla.
Edit: Todella ohuisiin kohteisiin voi vetää pelkän pohjustusaineen (lyijyä, tinaa, ja etsaavaa happoa) ja kuumentaa sen, ja pyyhkiä puhtaaksi. Sitten pesu liuottimella. Jäljelle jää hyvin ohut tina/lyijy pinnoite joka varmaan auttaa ruostumisen ehkäisyssä.
Pohjustusainetta ei kannata jättää peltipinnalle pitkäksi aikaa, sen jälkeen kun sen on lämmittänyt ja pyyhkinyt kuonan pois, johtuen siitä, että se hapettuu/ruostuu nopeasti. Pohjamaali ainakin päälle tinauksen jälkeen...
Mielestäni ehdottomasti puulasta (omenapuu on tähän hommaan hyvä, ellei halua valmista lastaa ostaa). Metallilasta on varmasti kanssa sopiva, mutta veikkaan että vaatii enemmän harjoitusta..
siinä sitä
& 530Da
Comment