Viime kesänä sattui myös omalle kohdalle kolari. Töistä ajamassa neljän jälkeen iltapäivällä, kun ala-aste ikäinen 10v poika tuli sivutieltä valtatielle tarkoituksenaan mennä kotiin. Nopeusrajoitus 100km/h ja autona skoda felicia. Pojalla ei pyöräilykypärää ja tuli aivan yllättäen eteen, koska sivutie on kaivettu valtatien ojaliuskan sisältä tulemaan tielle ja ei katsonut kumpaankaan suuntaan ennen kun lähti ylittämään tietä. Poika osui pyöränsä kanssa autoni oikeaan etukulmaan, pyörä lennähti tässä jo edestä pois, poika jatkoi matkaa keskelle tuulilasia ja siitä tien pientareelle. Poika selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla, mutta ei siitä pelkällä säikähdyksellä nuori poika selvinnyt. Reisiluu poikki, pohjeluu poikki ja kallonmurtuma. Ainoa asia mikä pojalle on jäänyt tapahtumasta nykyään on muistin menetys onnettomuudesta ja siitä puoli tuntia taakse päin. Muuten aivan terve nykyään.
Kolmisen vuotta sitten ajoin koiran päälle syksypimeällä marraskuussa. Kolmion takaa tupsahti eteen. Satasen vauhdissa semmoinen lähemmäs 60-kiloinen berninpaimenkoira tuntuu jo autossakin, että nyt joku isompi napsahti.
Valitettavasti tapauksessa koira loppujen lopuksi kuoli. Jotenkin se ihmeen kaupalla selvisi siitä tapahtumapaikalta vielä kävellen kotiin, johtuen ehkä siitä, että sen pää ei päässyt osumaan autoon kolarissa.
Katon kautta ympäri siis,tulin kaatuneen puun oikealta puolelta,aika nappisuoritus ilman vöitä,rööki ja batterytölkki kädessä.Vähä särki päätä ton jälkeen ja ajokoulun ope oli tyytyväinen ku oli tasan kaksi viikkoa kakkosvaiheen liukkaan radan ajostaVähän suretti auto jälkikäteen,oli niin veikee ajettava mut onneks ei ollu oma
Nykyisellä otin portterin takaoveen kuolleesta kulmasta.Äijä oli oikeasti soittamassa poliiseja piirtelee viivoja asfalttiin
Myös yksi escortti peruutti katsomatta puskuriin vähintään täysiä.Yhtiö on korvannut jo melkein puolet auton arvosta mulle...
Last edited by Robi; 23-02-2010, 22:04.
Reason: Kuvalinkkien korjaus
e46 330Ci ´03 e34 525iAT ´95 ex e34 525iT ´93 ex e34 525i ´90 ex e39 M5 ´99 ex e39 M5 ´99
eilen juuri tätä lueskelin ja hymähtelin, että eipä oo onneks tullu ajettua kolaria tai mitään. no eikös se tänään sitten osunut kohdalleen, ei onneksi ihan kolari mutta ojan puolelle lähti neliveto käsistä
Ei meinannu tulla aluks traktorillakaan ylös mutta eiköhän se sieltä sitten ajankanssa tullut, kiitos kaupungin kun kavensitte tietä viimekesänä ja syvensitte ojat n.1.5m syvyyteen
kohtahan siitä kortin saannista tullee puoli vuotta täytee eikä oo tullu mällättyä eikä sellasia sydämentykytys tilanteitakaa ole tullut... ja ei en aja kuin mummot, synnynnäisiä lahjoja nääs
peltoautot yms. on käynyt ojassa pari kertaa mutta eihä se niillä oo nii justiisa...
Alkuaikoina tuli vetästyä yks mutka suoraks sadekelillä 110km/h lasissa Mazda 626 -92:lla. Ei kuitenkaan puihin osunut vaan oli menny just välistä! En meinannu itekkään sitä aluks uskoo, mutta niin siinä vaan kävi. Sitte entinen E36 Bmw 325i hörppäs talvella lunta vähän tienreunasta, kun piti väistää vastaan tulevaa autoa ja sillon mentiin 90km/h penkalle ja siitä syvän ojan pohjalle. Vastaan väärää kaistaa tullut auto ei edes pysähtyny, mutta onneks lähellä oli linko aurailemassa ni saatiin vetästyä pois vaikka tiukassa olikin.
Onhan tuota nuoruusvuosina tullut tutkittua ojanpohjia ja penkkoja talvisin vaikka miten päin autoilla. Katolleenkin on päädytty, mutta puita ei ole kaatunut. Nyttemmin meno vähän rauhoittunut, ei enää yhtä uhkarohkeita luisuja ei-niin-kovin-järkevistä +100km/h-vauhdeista kehtaa ottaa.
Kolme hellää penkkakosketusta on nykyisellä kolmekutosella tullut otettua reilun vuoden aikana leikkiessä. Näistä kaksi jääradalla ihan pikkuvauhdeista, kun puuterilunta oli satanut hämäävästi liukkaan ysikymppimutkan päälle. Törmäyshetkille jäi alle 20 vauhtia ja kohtuu pehmeät penkat, joihin perä edellä -> ei vaurioita. Ihmeen kestäviä kuitenkin nuo E36:sen muovipuskurit, molemmilla kerroilla oli fiilis että ai prkl, nyt on puskuri säpäleinä, mutta ei kuitenkaan ollut mitään jälkiä. Toissailtana vähän lipsahti myös leikkiessä 3m korkeaan aurauslumipenkkaan, syynä sama kuin ratalipsautuksissa, kerkes siinä tosin miettiä että liu'utaanko sinne penkkaan perse vai kylki edellä. Kylki edellä mentiin ja vanteet täyteen lunta.
Juu, onhan sitä 2x... Molemmat ei omia vikoja. Ensimmäisellä kerralla Mondeo tuli kolmion takaan mun ihanaisen 200e kolmoskoppasen Eskortin eteen ja Esko meni lunastukseen. Itselle ei käynyt kuinkaan koska kauoungissa tapahtui ja hiljasissa nopuksissa.
Toinen kerta oli muutama vuosi sitten kun opiskelin S.joella ja toisiksi viimestä kertaa olin tulossa Vaasaan. Tuli Ylistaron kohdalla kuorma-auto stoppimerkin takaa eteen vesisateella ja mäjäytin päin e36 sedanilla 80km/h. Jarrulle kerkesin ja varautumaan törmäykseen. Suraava muistikuva olikin kun konepelti oli rutussa tuulilasiin asti ja bensa haisi/mankka pauhas... Kuskin ovi ei auennut millään ja jouduin potkimaan sen auki, että lokari vääntyi pois edestä. Kyllä oli paikat kipeenä, niin ku ois jyrän alle jääny... Niin j bemu tietty lunastukseen. Onneksi oli turvavyö, muuten ei olis tässä
Ojanpohjalla tullut jokunen kerta käytyä, Vatasen jalat, mutta nykäsen kädet vai miten se nyt menikään :think
Vasta kortin saaneena pakittelin l200:n mitsun sähkökaapin kylkeen anttilan parkkipaikalla. Perälauta vähän otti lommoa ja pari viikkoa aiemmin oli vasta suoristettu/maalattu
Viime kesänä sattui myös omalle kohdalle kolari. Töistä ajamassa neljän jälkeen iltapäivällä, kun ala-aste ikäinen 10v poika tuli sivutieltä valtatielle tarkoituksenaan mennä kotiin. Nopeusrajoitus 100km/h ja autona skoda felicia. Pojalla ei pyöräilykypärää ja tuli aivan yllättäen eteen, koska sivutie on kaivettu valtatien ojaliuskan sisältä tulemaan tielle ja ei katsonut kumpaankaan suuntaan ennen kun lähti ylittämään tietä. Poika osui pyöränsä kanssa autoni oikeaan etukulmaan, pyörä lennähti tässä jo edestä pois, poika jatkoi matkaa keskelle tuulilasia ja siitä tien pientareelle. Poika selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla, mutta ei siitä pelkällä säikähdyksellä nuori poika selvinnyt. Reisiluu poikki, pohjeluu poikki ja kallonmurtuma. Ainoa asia mikä pojalle on jäänyt tapahtumasta nykyään on muistin menetys onnettomuudesta ja siitä puoli tuntia taakse päin. Muuten aivan terve nykyään.
Aika paha tapaus. Olipa onnea matkassa, että jäi henkiin.
Noin kuukausi sitten mälläsin Bemarin jälleen. Prkle kun sitä ei usko ja opi kerralla! Piti vähän kokeilla perän pitoa kapeahkolla maaseututiellä, no perän ote tietysti lipesi ja vastaohjaus tuli tehtyä väärään aikaan tai liian voimakkaasti. Oikeaan etu- ja takakulmaan tuli pienehköt lommot ja etupuskuri meni halki vähän sivusta osittain ja oikea sumuvalo oli pullahtanut ulos (kiinnike oli hajonnut) ja sortui alle ja meni tuhannen päreiksi. No täytyy tässä keväällä/kesällä yrittää vähän paikkailla paikkoja, entisenlaista siitä ei saa, mutta saa siitä ehkä vähän paremman tehtyä kuin mitä se nyt on.
Teinivuosien Opel Kadettilla tuli ajettua pihalta sivutielle sellaisen pienen nypyn yli liian leikkaavalla ajolinjalla. Huomasin liian myöhään että liittymä kääntyy tämän nypyn kohdalla oikealle, joten tuli hyppäytettyä ooppelilla ojan yli. Öljypohjaan klommo, kun se osui ojan vastapenkkaan.
Sierralla tuli pyörähdeltyä jääradalla, kerran ajoin sen vastaheitossa kunnolla kiinni ja jouduin lapioimaan.
Vanhempien Volvolla perutin jonku kiireisen tätin pösön kyljen soiroksi, kun täti tulla rymisteli päätieltä Dukes of Hazard tyyliin kaupan parkkipaikalle - eli siis lainkaan hidastamatta. Itsella oli vauhtia sellaiset 3km/h ja kerkesin peruttaa puoli metriä. Peräkoukku repi etulokasuojalta takapuskuriin asti koko pökön kyljen soirolle, vannekin siitä meni. Volvo oli lujaa laatua eikä siihen tullut mitään. Hivenen nopeammin kun olisin peruuttanut, olisi täti tullut takakulmasta sisään ja se olisi ollut myös juridisesti sen vika.
Tässä 19.2. tuli Kaukokiidon auto sitten Bimmerin yli parkkiksella, oma auto seisoi parkissa kuolleessa kulmassa. Miksei näin sattunut noille entisille autoille, joita olisikin saanut vähän kolhia?
Noista olen selvinnyt säikähdyksellä, mutta moottorikelkkaillessa olen onnistunut telomaan itseäni edellisen vuosikymmenen alkupuolella, kun vedin lipat 60-70 km/h vauhdista ja tulin pehmeästi pää edellä päin kivenlohkaretta. Olkapää otti kovimman iskun, mutta jos isku kypärään olisi tullut pari senttiä keskemmälle, olisi seuraukset olleet paljon vakavammat. Tekevälle sattuu, kuten sanotaan.
Ensimmäisellä kertaa olin ajelemassa Tampereelta kotiinpäin kesäaamuna (väsyneenä) noin neljän aikaan. Aloin säätämään soitinta koska apukuskin musiikkivalinta ei miellyttänyt, oikeanpuoleiset renkaat tipahti asfaltilta ja ilmeisesti liian nopean korjausliikkeen takia auto lähti käsistä päätyen vastaantulijoiden puolelle ojaan. Onni onnettomuudessa, ei ollut niitä vastaantulijoita. Peugeotista oli juuri muutamaa päivää aikasemmin korjattu airbag-vika jonka ansiosta vammat jäi turvavyöstä tulleeseen mustelmaan.
Tässä kuvaa:
Toisella kertaa olin lähdössä kaupan parkkipaikalta ja kun peruutin ruudusta niin 600-kuutioinen Honda napsas perään. Poliisin mukaan syyllisyys n. 70/30 mun suunnalle kallistuen, joten vakuutusyhtiölle siinä sit soiteltiin. Bemariin jouduttiin vaihtamaan takapuskuri josta kustannuksia vak. yhtiölle parisen tonnia.
Ja tästä kuvaa:
Kerran bemmi lähti lapasesta todella syvissä urissa ylämäessä ja kävin aurauspenkan päällä, mut siitä ei vahinkoja tullut. Sattuuhan näitä
Comment