GALLUP: Yli 300tkm ajettu e60 diesel???

[Juhis]

Ei minkään logiikan. Poitti on siinä millä rötgenkatsella tiedät todellisuudessa kumpi on kumpi?

Ei siitä ollutkaan kyse, vaan väittämästäsi, että vähemmän ajettu on aina paremmassa paremmassa kunnossa tai vähävikaisempi. Mielestäni pelkistä kilsoista ei voi päätellä auton todellista kuntoa tai mahdollisia lähitulevaisuudessa ilmeneviä vikoja. Vaan myös auton historia (kuinka sitä on pidetty) ja tehdyt huollot sekä korjaukset ovat ratkaisevassa asemassa.

Sitä on ihan yhtä hyvin rangaistu paljon kuin vähän ajetussa autossa, joten se vähemmän ajettu on AINA keskimäärin vähävikaisempi.

[jsa014]

Hemillä on kyllä pointti. Jos autosta ei tiedä mitään muuta kuin sen mitä huoltokirjassa lukee, niin keskimäärin on varmempaa ottaa vähemmän ajettu. Joskus tulee se Erkin puhkinussittu malli, mutta tilastollisesti varmaankin vähemmän ajettu on paremmassa kunnossa.

Varsinkin jos puhutaan E60:stä tässä vaiheessa, jolloin useimmiten ollaan toisia tai kolmansia omistajia, ja auton ollessa uutena varsin kallis, on ostajana yleensä henkilö joka pitää autoaan "normaalisti", eli ei polje mutta ei hyssyttelekään.

Jotenkin vaikea kuvitella 60t auton ostajana henkilöä joka välttää ohitusta kun vedenlämpö on vain 75 astetta, tai vastaavasti sellaista joka pihasta peruuttaessaan polkaisee nilkan suoraksi.

Luonnollisesti poikkeuksia löytyy suuntaan ja toiseen.

[joko]

No eihän nuota sais polkaista ikinä jos pitää odottaa että lämmöt on yli 75 astetta

[rasanttu]

Mistähän se sitten johtuu että kaksi samanlaista saman vuosimallin autoa suunnilleen saman verran ajettuja toinen voi olla veltto paska ja toinen kuosissaan. Puhutaan nyt tuossa kokonaisuudesta.

Käytölläkö ei ole merkitystä, vika on ilmeisesti joidenkin mielestä tässäkin tapauksessa yksilöeroista? Vaikea kuvitella mikä sen tekee että 5 minuuttia toisen jälkeen valmistunut auto olisi jotenkin täysin poikkeava yksilö. Onko se turkkilainen karvakäsi jättänyt toisen yksilön ruuvit kiristämättä momentteihin vai se italialainen alihankkija tehnyt seuraavan autoon paskoja osia.

Nii-in, ehkä autoihin joskus suhtaudutaan liian tunteellisesti.


Ja tähän topicciin oma mielipide, moottorin luulisi kestävän mutta kyllä 300tkm alkaa nykyautoille olemaan jo raja jossa on hyvin todennäköistä että alkaa sieltä täältä osia hajoilemaan. Runsaan elektroniikan vuoksi en itse oikein uskaltaisi E60/61 edes ostaa ilman takuuta. Tehtaat valmistaa autot kestämään takuuajan eli normaalikäytössä noin 200tkm. Sen jälkeen sivistysvaltioissa auto paalataan tai toimitetaan autoilun kehitysmaihin, kuten tänne Suomeen.

[bemu2000]

alustan osia saa vaihdella 100-200tkm välein, niin 300-400tkm ajettuna voi alusta olla hyvinkin timmissä kunnossa, jos on hyvin huollettu ja korjattu.

öljyt jos on asiallisesti vaihdettu ja vahvistus löytyy huoltokirjasta, niin perusmoottori luultavasti kestää(imusarjan läpät pois, jos ne vielä on siellä)

jos on automaattilaatikko, niin todennäköisesti saa laatikkoa rempata, tai vaihtaa uuteen, jos on vielä avaamatta 300-500tkm ajetussa. turbo, suuttimet, vesipumppu, laturi, ohjaustehostin jne. alkaa olla myös vaihtolistalla, jos ei ole vielä uusittu.

huonolla tuurilla saa helposti menemään tuhansia remontteihin johonkin huonosti pidettyyn loppuun ajettuun. jos auto on ollut pitkään samalla omistajalla ja korjaus historia tarkasti tiedossa ja auto kunnossa kaikin puolin, niin mikä ettei, jos halvalla saa...

[jsa014]

Toki käytöllä on suuri merkitys. Mutta kun sitä käyttöä ei usein voi tietää. Toki jos alusta on väljä, sen huomaa koeajolla. Samoin kuin kulahtaneen sisustan. Kuten myös toimimattomat sähkölaitteet. Mutta jos nuo kaikki on kunnossa, ei kyllä moottorin kuntoon vaikuttavaa käyttöä voi saada selville, siis sillä oletuksella että moottori käy nätisti, vetää hyvin eikä esim savuta.

Näin ollen vähemmän ajetussa moottorissa on sitä tuntematonta käyttöä vähemmän, joten siltä osin riski on pienempi. Luulenpa kuitenkin että auton käyttötapa seurailee Gaussin käyrää, eli joku 70-80% autoilijoista käyttää autoaan siten että on aika sama moottorin kannalta onko siellä 100tkm vai 200tkm. Mutta ainahan tuo 20-30% voi osua kohdalle, niin hyvässä kuin pahassa.

Ehkäpä 2-vuotiaana ensimmäiseltä omistajalta ostettu voi olla saanut huonoa pitoa enemmän, koska jos ostaa auton uutena ja tietää vaihtavansa sen takuuajan jälkeen, niin ei välttämättä jaksa kiinnostaa auton hyvä pito. Toisin kuin jos ostaa 6v auton ensimmäiseltä, koska silloin kuski on tiennyt että paska pito saattaa osua myös omaan nilkkaan.

Tämä kaikki toiki mutua ja omaa mieliidettä.

[Kilpuri]

huonolla tuurilla saa helposti menemään tuhansia remontteihin johonkin huonosti pidettyyn loppuun ajettuun. jos auto on ollut pitkään samalla omistajalla ja korjaus historia tarkasti tiedossa ja auto kunnossa kaikin puolin, niin mikä ettei, jos halvalla saa...

Juurinäin! Vaikka käyttääkin 5k€ korjauksiin, mutta on maksanut 10k€ ostaessa vähemmän on silti säästänyt 5k€. "Normaalilla" tuurilla joutuu korjaileen vain tonnilla kahdella ja taas on säästynyt lisää hilloa, silti saanut ajaa mukavalla autolla.

Jotenkin ihmisillä yleensä katoaa suhteellisuudentaju rahaan autoa ostettaessa, kun taas korjauksissa on äkkiä Matti kukkarossa. Ja vaikka 500€ korjaus on aivan saakelin kallis ja närästysä aiheuttava, niin muutama tonni ei tunnu missään kun autoja vertaillaan.

Sellainen rahasumma mikä ei pyöri lompakossa päivittäin on vain numeroita pankkitilillä. Sen takia asunnotkin maksaa aivan ho*ona.

[Juhis]

Jos autosta ei tiedä mitään muuta kuin sen mitä huoltokirjassa lukee, niin keskimäärin on varmempaa ottaa vähemmän ajettu.

Valitettavasti yleensä kysymys ei ole siitä, kumpiko auto halutaan ottaa. Vaan kyllä sillä on auton ostohinnan (ja myös Suomen autoveron, jos auto ostetaan ulkomailta) kannata erittäin suuri merkitys, onko autolla ajettu 50tkm, 100tkm, 150tkm vai 300tkm. Eli et kai vakavissasi kuvittele, että sama henkilö harkitsee sekä 300tkm että 50tkm ajettuja yksilöitä. Totta kai jokainen ottaa sen 50tkm ajetun mieluiten, jos hinta vaan on sopiva omalle rahapussille. Yleensä näin ei vaan ole.

[Janzu]

jos on automaattilaatikko, niin todennäköisesti saa laatikkoa rempata, tai vaihtaa uuteen, jos on vielä avaamatta 300-500tkm ajetussa. turbo, suuttimet, vesipumppu, laturi, ohjaustehostin jne. alkaa olla myös vaihtolistalla, jos ei ole vielä uusittu.

Tuossahan aika hyvä lista korjauskohteista jo onkin. Jos on hankintahinnassa säästänyt enemmän kuin noihin mahdollisiin korjauksiin menevän summan, niin enemmän ajettu on kannattanut. Täytyy vielä korostaa sitä, että jos kaikki korjaukset ja huollot joutuu teettämään merkkikorjaamolla eikä itse pysty tekemään mitään, niin ehkä se vähemmän ajettu on järkevämpi hankinta.

Ja sitten kun otetaan esille noiden sähköisten osien (modulit yms.) kestävyys, niin niihin vaikuttanee enemmän ikä kuin ajomäärä. Varsinkaan, jos osan lävitse ei kulje muuta kuin sähköä eikä osaan kohdistu mekaanista rasitusta.

Asiaan täysin kuulumatonta seikka, mutta tulipa pestyä pojan farkut koneessa 40 asteessa ja siitä kuivausrumpuun(!), jonka pohjalta löytyi pari farkkujen taskuihin jäänyttä Nintendo DS peliä. Toimivat tuon rääkin jälkeen täysin moitteetta. Lopettanevat toimintansa varmaan sitten, kun meistä on jo aika jättänyt.

edit: Tällä hetkellä näyttäisi E60 530d vajaa 400 tkm ajettu olevan n. 6-7te halvempi kuin alta 200 tkm ajettu. Tuolla rahalla tekee jo aika monta remonttia.

[jsa014]

Valitettavasti yleensä kysymys ei ole siitä, kumpiko auto halutaan ottaa. Vaan kyllä sillä on auton ostohinnan (ja myös Suomen autoveron, jos auto ostetaan ulkomailta) kannata erittäin suuri merkitys, onko autolla ajettu 50tkm, 100tkm, 150tkm vai 300tkm. Eli et kai vakavissasi kuvittele, että sama henkilö harkitsee sekä 300tkm että 50tkm ajettuja yksilöitä. Totta kai jokainen ottaa sen 50tkm ajetun mieluiten, jos hinta vaan on sopiva omalle rahapussille. Yleensä näin ei vaan ole.

Useimmiten juuri näin on kuten sanot. Mutta aika usein jos lähtee vaikkapa 30t budjetilla autoa katsomaan, katsoo sekä uudemman pienikoneisen että vanhemman/enemmän ajetun isokoneisen/paremmin varustellun vaihtoehdon. Jolloin väkisinkin siinä isommassa vaihtoehdossa ajomäärä on suurempi ja/tai vuosimalli vanhempi.

Esimerkkinä tilanne jossa vaakakupissa on vaikkapa 100t ajettu -06 530d, 300t ajettu -06 535d M-Sport sekä 40tkm ajettu -06 520d. Kaikki nuo irtoaa Saksasta noin 20t hintaan.

Jolloin joutuu puntaroimaan ajaako "varmasti" 520d:llä vai ottaako pienen riskin ja nauttii elämästään 535d:llä

[rasanttu]

Vaikka itse uskaltaisi ostaa 300-500tkm ajetun auton niin voi sitä itkun ja porun määrää mitä ystäviltä ja tuttavilta saa kuulla auton kilometreistä.

Ihan sen takia ei kiitos ei tähän taloon. Monelle tuntuu nykyään 200tkm olevan loppuunajettu pommi.

[Laku]

Vaikka itse uskaltaisi ostaa 300-500tkm ajetun auton niin voi sitä itkun ja porun määrää mitä ystäviltä ja tuttavilta saa kuulla auton kilometreistä.

Ihan sen takia ei kiitos ei tähän taloon. Monelle tuntuu nykyään 200tkm olevan loppuunajettu pommi.

Eikai nyt aikuinen MIES perusta ratkaisujaan "ystävien" ja tuttavien kuitteihin !'? Huom. ystävät lainausmerkeillä, jos aukovat päätään. Sanoo vaan reteesti, että mieluummin ajan ½ miljoonaa ajetulla Bemulla kuin uudella Toyotalla !

[Hemi]

Ei siitä ollutkaan kyse, vaan väittämästäsi, että vähemmän ajettu on aina paremmassa paremmassa kunnossa tai vähävikaisempi. Mielestäni pelkistä kilsoista ei voi päätellä auton todellista kuntoa tai mahdollisia lähitulevaisuudessa ilmeneviä vikoja. Vaan myös auton historia (kuinka sitä on pidetty) ja tehdyt huollot sekä korjaukset ovat ratkaisevassa asemassa.

Se vähemmän ajettu on AINA tilastollisesti pienemmän vikatiheyden auto kuin vastaava enemmän ajettu. Eli emme pääse kerta kaikkiaan siitä faktasta mihinkään että kilometrisuoritteen kasvaessa, myös vikatiheys automaattisesti kasvaa.
Ok, voimme toki aina sitten lähteä spekuloimaan yksölöeroilla, joita toki on, enkä sitäkään faktaa tietenkään kiistä.
Nyt vain kuitenkin on niin, että me emme käytännössä voi mitenkään tietää missä kohtaa elinkaartaan kukin tuhannesta autossa olevasta osasta/komponentista se on, jolloin jäljelle jää ainoastaan se tieto mikä meillä on kun tarkastelemme ajettua kilometrisuoritetta=käyttötunteja.
Ok, taas kerran toki näemme missä kunnossa ja miten autoa on pidetty ulkoisesti, mutta tämä ei todellakaan kerro missä kohtaa käyttötunteja nuo tuhannet komponentit on.
Mitkään huollolliset toimenpiteet eivät vaikuta 95%:ia autoa koostuvista osista/komponenteista, vaan nämä ovat luonteeltaan sellaisia joissa käyttötunnit kun ovat loppu, on ainoa vaihtoehto osan vaihto.
Eli jokin ikkunanostinmoottori, valonohjausboxi, istuintunnistin tai vaikkapa mittaristo on täydellisesti huollollisista seikoista riippumattomia komponentteja, joilla kuitenkin on jokaisella omat maksimikäyttötuntinsa.
Eli ne muutamat ensimmäiset sadat tuhannet kilometrit näillä perus huolto-osilla kuten öljyillä, suodattimilla, jarrupaloilla, iskareilla, alustan nivelillä/puslilla,jne, mutta kun käyttötunteja alkaa tulemaan lisää, alkaa nämä perus kulutusosien ulkopuolella olevat osat/komponentit koko ajan kiihtyvässä tahdissa napsahdella.
Eli esim.moottorin kaikki kumiletkut alkavat saamaan jossain kohtaa tarpeeksi käyttötunteja, jolloin toki vaikka usein itse viallinen osa on edullinen, vianetsintä useikin varsin arvokas.
Elektroniikan puolen komponenttien kanssa tilanne on päinvastainen, eli vianetsintä on helppo/halpa, mutta koska edullisia tarvikeosia näihin ei ole, on marmoritiskillä vierailtava jatkuvasti kiihtyvään tahtiin.
Me emme mitenkään voi tietää kuinka paljon käyttötunteja esim.eri elektronisilla komponenteilla/sähköisillä osilla on jäljellä kuin tarkastelemalla ajettuja kilometrejä=käyttötunteja.
Eli, kun kilometrisuorite kasvaa=käyttötunnit kasvavat, tulee kuvioon mukaan koko ajan uusia ja uusia osia ja osakokonaisuuksia joiden vikaantuminen on todennäköisempää ja todennäköisempää.
Tästä syystä on täysin mahdoton=absurdi yhtälö jossa minkään mekaanisen+elektronisen laitteen vikatiheys laskisi käyttötuntien lisääntyessä.
Maailma vain ei hyvästä tahdostakaan kulje siihen suuntaan, vaan jokaisella ihmisen rakentamalla osalla/komponentilla on maksimielinkaarensa.
Huollolla ja käytöllä voimme toki vaikuttaa jonkin verran....mutta VAIN siihen osaryhmään/kokonaisuuteen jotka ovat huolto-ohjelman sisällä.
Tämä ikävä kyllä edustaa keskimäärin vain n.5% esim.auton osakasaa, eli jäljelle jää 95% osia joihin huollollisesti, emmekä juurikaan käytöllisesti voi mitenkään vaikuttaa, kuin vasta sitten kun kyseisen osan käyttötunnit lopullisesti tulee täyteen.
En millään jaksa uskoa että kukaan huoltaa autoaan oikeasti niin että hän vaihtaa ennen käyttötuntien ennakoitua päättymistä esim.eri elektronisia komponentteja tai moottorin,laatikon sekä perän laakerointeja jo ennakoiden käyttötuntien loppumista.
Se "huolto" sana on toki autokaupassa kovin lämmin ja kultainenkin sana jota on AINA hyvä käyttää varsinkin kun kilometrejä on mittarissa paljon.
Vai onko joku joskus nähnyt autokauppiaan joka ei mainostaisi juuri jokaisen paljon ajetun yksilön kohdalla juuri sitä kuinka hyvin ja "särmästi" juuri tämä kyseinen yksilö on huollettu.
Poikkeuksetta juuri nämä paljon ajetut yksilöt ovat siis AINA niitä hyvin ja tarkasti "huollettuja" yksilöitä joissa kilometrit näkyy vain mittarissa.
Kuitenkin tosielämässä niillä huolloilla on vaikutusta vain muutamaan prosenttiin kyseisen auton osista, mutta koska asiakas toki niin mielellään tämä "hyvin huollettu" sloganin haluaakin kuulla, miksei sitä käytettäisi.
Tilastollisesti kuitenkin jokainen ajettu lisäkilometri kasvattaa auton vikatiheyttä, ja loput jää arvailtavaksi siitä kristallipallosta ja tutkittavaksi sillä röntgenkatseella.

[peto2]

Se vähemmän ajettu on AINA tilastollisesti pienemmän vikatiheyden auto kuin vastaava enemmän ajettu. Eli emme pääse kerta kaikkiaan siitä faktasta mihinkään että kilometrisuoritteen kasvaessa, myös vikatiheys automaattisesti kasvaa.
Ok, voimme toki aina sitten lähteä spekuloimaan yksölöeroilla, joita toki on, enkä sitäkään faktaa tietenkään kiistä.
Nyt vain kuitenkin on niin, että me emme käytännössä voi mitenkään tietää missä kohtaa elinkaartaan kukin tuhannesta autossa olevasta osasta/komponentista se on, jolloin jäljelle jää ainoastaan se tieto mikä meillä on kun tarkastelemme ajettua kilometrisuoritetta=käyttötunteja.
Ok, taas kerran toki näemme missä kunnossa ja miten autoa on pidetty ulkoisesti, mutta tämä ei todellakaan kerro missä kohtaa käyttötunteja nuo tuhannet komponentit on.
Mitkään huollolliset toimenpiteet eivät vaikuta 95%:ia autoa koostuvista osista/komponenteista, vaan nämä ovat luonteeltaan sellaisia joissa käyttötunnit kun ovat loppu, on ainoa vaihtoehto osan vaihto.
Eli jokin ikkunanostinmoottori, valonohjausboxi, istuintunnistin tai vaikkapa mittaristo on täydellisesti huollollisista seikoista riippumattomia komponentteja, joilla kuitenkin on jokaisella omat maksimikäyttötuntinsa.
Eli ne muutamat ensimmäiset sadat tuhannet kilometrit näillä perus huolto-osilla kuten öljyillä, suodattimilla, jarrupaloilla, iskareilla, alustan nivelillä/puslilla,jne, mutta kun käyttötunteja alkaa tulemaan lisää, alkaa nämä perus kulutusosien ulkopuolella olevat osat/komponentit koko ajan kiihtyvässä tahdissa napsahdella.
Eli esim.moottorin kaikki kumiletkut alkavat saamaan jossain kohtaa tarpeeksi käyttötunteja, jolloin toki vaikka usein itse viallinen osa on edullinen, vianetsintä useikin varsin arvokas.
Elektroniikan puolen komponenttien kanssa tilanne on päinvastainen, eli vianetsintä on helppo/halpa, mutta koska edullisia tarvikeosia näihin ei ole, on marmoritiskillä vierailtava jatkuvasti kiihtyvään tahtiin.
Me emme mitenkään voi tietää kuinka paljon käyttötunteja esim.eri elektronisilla komponenteilla/sähköisillä osilla on jäljellä kuin tarkastelemalla ajettuja kilometrejä=käyttötunteja.
Eli, kun kilometrisuorite kasvaa=käyttötunnit kasvavat, tulee kuvioon mukaan koko ajan uusia ja uusia osia ja osakokonaisuuksia joiden vikaantuminen on todennäköisempää ja todennäköisempää.
Tästä syystä on täysin mahdoton=absurdi yhtälö jossa minkään mekaanisen+elektronisen laitteen vikatiheys laskisi käyttötuntien lisääntyessä.
Maailma vain ei hyvästä tahdostakaan kulje siihen suuntaan, vaan jokaisella ihmisen rakentamalla osalla/komponentilla on maksimielinkaarensa.
Huollolla ja käytöllä voimme toki vaikuttaa jonkin verran....mutta VAIN siihen osaryhmään/kokonaisuuteen jotka ovat huolto-ohjelman sisällä.
Tämä ikävä kyllä edustaa keskimäärin vain n.5% esim.auton osakasaa, eli jäljelle jää 95% osia joihin huollollisesti, emmekä juurikaan käytöllisesti voi mitenkään vaikuttaa, kuin vasta sitten kun kyseisen osan käyttötunnit lopullisesti tulee täyteen.
En millään jaksa uskoa että kukaan huoltaa autoaan oikeasti niin että hän vaihtaa ennen käyttötuntien ennakoitua päättymistä esim.eri elektronisia komponentteja tai moottorin,laatikon sekä perän laakerointeja jo ennakoiden käyttötuntien loppumista.
Se "huolto" sana on toki autokaupassa kovin lämmin ja kultainenkin sana jota on AINA hyvä käyttää varsinkin kun kilometrejä on mittarissa paljon.
Vai onko joku joskus nähnyt autokauppiaan joka ei mainostaisi juuri jokaisen paljon ajetun yksilön kohdalla juuri sitä kuinka hyvin ja "särmästi" juuri tämä kyseinen yksilö on huollettu.
Poikkeuksetta juuri nämä paljon ajetut yksilöt ovat siis AINA niitä hyvin ja tarkasti "huollettuja" yksilöitä joissa kilometrit näkyy vain mittarissa.
Kuitenkin tosielämässä niillä huolloilla on vaikutusta vain muutamaan prosenttiin kyseisen auton osista, mutta koska asiakas toki niin mielellään tämä "hyvin huollettu" sloganin haluaakin kuulla, miksei sitä käytettäisi.
Tilastollisesti kuitenkin jokainen ajettu lisäkilometri kasvattaa auton vikatiheyttä, ja loput jää arvailtavaksi siitä kristallipallosta ja tutkittavaksi sillä röntgenkatseella.

mutta mistä tiedät että se "vähänajettu" on oikeasti vähänajettu?

[Cell]

Käyttötunnit ja käyttökilometrit on muuten kaikkea muuta kuin = -merkillä käsiteltävissä. Sen takia kaikki 200tkm ajetut ei ole todellakaan samanlaisia, eikä edes 100tkm ajettua voi mitenkään kuvitella ostavansa ruusunpunaiset lasit päässä tarkemmin tutkimatta.

Ei paljon ajettu paha ole omasta mielestä, ensimmäinen osakierros on jo uusittu ja ostohinta on huomattavasti alhaisempi jolloin voi hyvällä mielellä korjata vikoja. Pääasia että ennen ostamista on selvillä kulkineen kunnosta (ja omista työhaluista/taidoista auton laittamiseen), jolloin voi laskeskella vaikka suoraan täyden alustarempan ostohinnan päälle ja miettiä onko kallis. Paitsi tietty jos omaa edellä kuvatun asenteen että kaikki korjaukset on törkeän kalliita mutta ostohinta on ihan sama. Myyminen voi olla hankalampaa, mutta toisaalta kun halvalla ostaa niin halvalla myy, ja halvalle löytyy aina ostaja.

Ennenkaikkea kannattaa unohtaa se kaunis ajatus "suomiauton" varmoista kilsoista. Ei tarvitse kauaa selata nettiautoa kun huomaa miten paljon samoja autoja pompsahtelee uusilla kilsoilla myyntiin.