Announcement

Collapse
No announcement yet.

Matkakertomus; WRC Portugal 2012

Collapse
X
 
  • Filter
  • Time
  • Show
Clear All
new posts
  • nun6
    Bimmer Fanatic
    • Nov 2005
    • 287
    • where the sun doesn't shine

    Matkakertomus; WRC Portugal 2012

    Kilpailun lähestyessä ajattelin kirjoittaa omasta matkastani. Jos joku vaikka innostuu lähtemään, niin vielä ei ole liian myöhäistä.

    Keskiviikko

    Oli maaliskuun loppu ja säätiedotus oli luvannut loistavia kelejä Portugaliin; 20 astetta lämmintä sekä auringonpaistetta. Jess, tätä olikin odotettu koko pitkä talvi! Toisin kuitenkin kävi; mitä lähemmäs h-hetkeä tultiin, sitä synkemmältä sääennustukset näyttivät. Koneen laskeuduttua keskiviikkona Faroon sää oli ihan ok, kuten myös seuraavana päivänä, muuttuakseen sitten totaalisesti.
    Meillä oli Opel Corsa vuokrattuna lentokentältä viikoksi, mutta vuokraamoa ei vain meinannut löytyä. Ei paljoa naurattanut ekaa kertaa Portugalissa klo 22 illalla väsyneenä huomata, että ohjeet autovuokraamoon olivat onnettomat, eikä paikallinen murre ole hallussa. Lopulta löysimme paikan ja saimme automme, Nissan Note:n. Liekö sitten parannus vai huononnus Opel Corsaan verrattuna - luoja tietää. Olimme suunnitelleet matkan huolella ja varanneet hotellin läheltä, eli Faron keskustasta. Tarkoitus oli vain saada unta kuulaan muutama tunti ja aamulla suunnistaa reippaasti pelipaikoille. Edullinen hotelli, joka ajoi asiansa oli Pakistanilaisten (?) pitämä ja karusta ulkonäöstä huolimatta melkein kaikki kuitenkin toimi. Suihku ja kylppäri olivat luotaan työntävän näköisiä, mutta ehkä kuitenkin paikallisen standardin mukaisia. Kun kävin maaten, niin ihmettelin että mikä hemmetti tässä sängyssä oikein rapisee? Itseoppineena insinöörinä tutkin asian (kuten kaiken yleensäkin) ja siinä aluslakanassa oli alapuolella jonkinlainen muovitus, joka natisi aina kun liikahdin. Ehkä tänne matkustavat turistit tykkäsivät märistä leikeistä? Me olimme sen sijaan tulleet katsomaan rallia ja nukkuminen oli tärkeintä tässä vaiheessa.

    Torstai

    Herättyämme kävimme 3 tunnin ajan tepastelemassa ympäri Faron keskustaa ja sehän oli sitten nähty.

    Checkoutin jälkeen lähipuotiin ostamaan evästä ja vettä pitkää ja hikistä päivää varten. Tässä puodissa oli kuitenkin enemmin kiinalaisia muovikippoja kuin sapuskaa, joten siellä ei kauaa vanhettu - saatiin kuitenkin jotain millä päästiin alkuun. Suunnilleen samoihin aikoihin kun saatiin lastattua 10 litran juomalasti Nissanin takaboxiin, aurinko meni pilveen, näyttäytyäkseen uudelleen vasta lauantai-iltapäivänä.

    Kilpailu alkoi torstai-iltapäivänä Lissabonin stadionerikoiskokeella, mutta emme vaivautuneet ajamaan niin kauas yhden vaivaisen stadikan takia. Illalla sen sijaan oli luvassa vielä 3 normaalipikistä, joita menisimme katsomaan. Kun siinä kerran oli aikaa, niin ajoimme rallin keskuspaikkaan Algarve-stadionille Faron pohjoispuolella. Arvatenkin se oli potkupallostadion ja ralliväki oli majoittunut parkkipaikalle eli hiekkakentille. Ja sitä hiekkaahan riitti! Voimakas tuuli nosti hiekkaa kentästä niin, että sitä oli suussa ja silmissä. Rekvisiittamyyjät kiroilivat, kun kaikki vaatteet tulivat pölyisiksi ja pikkuautojen muovikotelot naarmuuntuivat piloille. Tämä ongelma korjaantui hyvinkin pian sateen avulla...




    Seuraaviksi kolmeksi yöksi olimme varanneet b&b -tyyppisen majoituksen maaseudulta mahdollisimman keskeiseltä paikalta rallin näkökulmasta. Ei ollut halvin, mutta sijainti oli nyt tärkeämpi, koska emme halunneet ajella edestakaisin pitkin Algarven maakuntaa. Hotelleita ei landella edes ollut. Olihan melkoinen projekti löytää se majapaikka. Meillä oli tarkka osoite, jossa oli kylännimeä, kadunnimeä ja paikalliseen tyyliin vaikka mitä nimiä, mutta ei googlemaps, eikä navigaattorikaan löytänyt yhtäkään niistä. Huolellisesti valmistautuneina olimme tietenkin tulostaneet kaiken mahdollisen, myös majapaikan webbisivut ja niissä olleet ajo-ohjeet. No nämähän osoittautuivat niin surkeiksi, ettei niillä perille löytänyt. Kaiken lisäksi siellä oli paljon pikkukatuja, joita ei Garmin edes tunnistanut. Lisäksi oli uusia teitä, suljettuja teitä ym. joista navigaattorilla ei ollut hajuakaan, joten aika heikkoa oli. Aina on kuitenkin perille löydetty, eikä Portugalin maaseutu ollut poikkeus. Perillä odotti juhlineen näköinen (ja hajuinen) englantilainen omistajapariskunta, joka oli juuri edellisyönä palannut Jamaikan lomalta. Taisi jäädä putki päälle, mutta ei se mitään, ei kai sitä nyt Jamaikalle joka vuosi pääse. Paikka oli hieno; oli terassia, uima-allasta, suihkulähdettä, ulkobaaria, varmaan 10 erilaista kaktusta, koiria kissoja kanoja, paljon hienoja kasveja ja kukkia ja sijainti oli kiva yhden kukkulan rinteellä. Omistajat olivat todella avuliaita ja mukavia ja panostivat todella ainoiden vieraidensa viihtyvyyteen.




    Menimme siis ensin kämpille ja asettauduimme kodiksi, söimme ja sitten erikoiskokeille. Iltakahdeksaksi oli tarkoitus mennä SS3 Santa Clara:an. Paikan omistaja avusti auliisti reitin valinnassa ja varoitti, että kannattaa varata aikaa minimissään tunti (20-30 km). Varmuuden vuoksi otimme siihen vielä parikymmentä minuuttia extraa. Pimeys laski, kun hyppäsimme Nissaniin ja aloimme kartan lukemisen. Printattuina olivat reittikartat ja ajo-ohjeet rallijärjestäjän webbisivuilta sekä lainassa majapaikan kartta. GPS oli taas niin hakoteillä, että se toimi lähinnä apuvälineenä - ei ensisijaisena suunnistusvälineenä. Osasyynä oli varmaan sekin, että rallin aikana teitä on suljettu. Maalaistiet olivat todella hitaita ajella ja kun sitten käännyimme hiekkatielle, niin ymmärsimme, että aika on tiukilla. Ajoimme kurjaa soratietä vuoristossa n. 5 km ja alkoi jo usko loppua, kun missään ei ollut ristin sieluakaan.


    Luulisi, että jos on ralli käynnissä, niin edes yksi auto meidän lisäksi olisi sinne menossa, mutta ei. Kisajärjestäjän ajo-ohjeista ei ollut apua, koska ne olivat vain Portugalin kielellä, jotka olin kyllä kääntänyt Googlella, mutta tulos oli sellaista siansaksaa, ettei siitä saanut oikein mitään tolkkua - vähän kuin olisi 2 promillen humalassa yrittänyt ymmärtää jotain lakitekstiä. Välillä näkyi aina jokunen talo jossain ja tuli mieleen, että kyllä voi ihminen asua kaukana sivistyksestä. Matkaa ei ehkä ollut kuin 20 km mutta ajoaikaa lähimpään kaupunkiin melkein 2 tuntia. Yht'äkkiä takana näkyi auton valot. Hidastin ja tein tietä, että se pääsisi ohi, mutta ei kelvannut - halusi peesata. Olivat varmaan myöskin epävarmoja reitistä. Tuli risteys ja kartan mukaan ehkä sinne olisi pitänyt kääntyä joten suunta vasempaan. Takanaolija jäi siihen seisomaan hetkeksi, kunnes jatkoi suoraan. Samalla kun oma tie kapeni entisestään, heräsi taas epäilys oikeasta tiestä, mutta järkeilin, ettei se toinenkaan mitään tiennyt joten kakkosta pesään ja menoksi. Ajettiin ikuisuus sitä kapeaa röykkyistä vuoristotietä, eikä minkäänlaisia tieviittoja tai järjestäjän kylttejä ollut missään. Lopulta tuli miliisiauto parkkeerattuna tienposkeen joten järkeilin, että ollaan sittenkin oikealla tiellä. Jatkettiin toinen ikuisuus ja johan alkoi näkymään autoja tienvarressa. Äkkiä riisikuppi parkkiin, kamat mukaan ja ääntä kohden. Sadan metrin juoksun jälkeen alkoi näkyä nakkikioskeja ja ihmisiä ja jopa opaskyltti, joka kertoi täältä löytyvän katsoja-alueen rallia varten! Ei onneksi missattu kuin pari ekaa autoa ja päästiin hyvin tunnelmaan mukaan. Säkkipimeää maisemaa valaisivat portugalilaisten sytyttämät nuotiot ja otsalamput, joiden valossa syötiin eväitä ja juotiin olutta. Sitten alkoikin sade, joka kesti kuurottaisena koko loppuillan.

    Ihan kiva oli katsoa rallia pimeässä, eikä se ajoittainen sadekaan ollut niin voimakasta, että olisi paljoa häirinnyt. Kotimatkalla ajettiin jonossa muiden kanssa ja se ainokainen huoltoasema, joka oli auki, teki aika hyvän tilin sinä iltana. Kämpillä oli ollut vähän koleaa joten olimme laittaneet irtopatterin päälle lähtiessä. Huomasimme, että se ei paljoa lämmittänyt kun koko talven kylmänä olleet kämpän puoli metriä paksut kiviseinät hohkasivat kylmää ja kosteutta. Isäntäväki oli heittänyt punkkaan kuumavesipullot, mutta niiden vaikutus oli rajallinen. Ei auttanut muu kuin vetää verkkarit jalkaan, huppari niskaan, kaikki viltit päälle ja toivoa että aamu tulisi pian.

    Vessassa oli varustettu saluunanovilla ja vain 3 metrin päässä ruokapöydästä, joten toivottavaa oli, ettei sinne menty ennen kuin kumpikin oli syönyt aamiasensa. Lisäksi pytyn yläpuolella oli teksti, joka käski laittamaan vessapaperin roskikseen ja ehdottomasti kielsi heittämästä paperia pönttöön. Luotin siihen, että kyltti oli siinä syystä, enkä halunnut ainakaan mitään viemäritulvaa huoneeseemme, joten tein työtä käskettyä, vaikka vähän järjenvastaiselta se tuntuikin. Samalla toivoin, että roskat tyhjennettäisiin vähintään 5 kertaa päivässä ja ainakin heti kun läksimme aamulla majapaikasta.



    Perjantai
    Se aamu tuli nopeasti, eikä kurkku ollut onneksi kovin kipeä. Aamutoimien ja aamupalan jälkeen alkoi päivän reitin suunnittelu. Bungalowin isäntä avuliaana miehenä tuppautui pöytään suunnittelemaan ja lainasi paikallista karttaa, josta oli suurta apua teitä arpoessa. Kertoi vielä että kyllä minä teidät suomalaiset tunnen; olen nuorempana ollut töissä Vinking Linella. Niinpä, porauslautalla pääseekin syvälle sisälle suomalaisten arkipäivään. Muuten oli suhteellisen vaisu mies tällä kertaa - taisi vielä edellisilta vaivata. No, kai sitä joskus itse kukin tuopin tai pari ottaa...Emäntää ei sen sijaan näkynyt koko päivänä. Tämän päivän pikiksille olisi lyhyempi matka ja päästäisiin ajamaan valoisassa, joten hyvältä näytti, kunhan vaan sade pysyisi loitolla. S.Brás of alportel oli pätkä numero 7 ja tänne löysimme suhteellisen helposti. Mitään opasteita ei ollut missään, mutta perille löydettiin. Nyt alkoi olla porukkaa siihen malliin että tiesi olevansa varsinaisessa kansanjuhlassa. Kun oli saatu auto parkkiin, niin alkoi vettä tihuttaamaan ja välillä kaatoi oikein kunnolla vaihtelun vuoksi, joten sadekamppeet päälle.
    Tälle pikikselle oli ehkä lyhyempi ajomatka, mutta samaa ei voi sanoa kävelymatkasta. Kiemurtelevaa vuoristotietä marssittiin pitkät pätkät niin ylös kuin vain pääsi ja sitten asemiin. Vaikka vettä satoi ja ilma oli melko kolea, niin melkein kaikilla oli kylmälaukut oluella täytettynä mukana. Sitten pois lähtiessä kun meikäläinen osti jäätelön kioskilta, niin sitäpä vasta etelän pojat ihmettlivät



    Tänään oltiin ajoissa paikalla, tuntui että melkein liiankin ajoissa - kun siinä sateessa seistiin tunti ja puolet eväistäkin oli syöty jo ennen 000-autoa. Pian ilmestyi myös sankka sumu ja näkyvyys vaihteli 20-40 metrin välillä. 200-700m merenpinnasta oli varmaan tyypillinen Algarven vuoriston korkeus, joten saattoi se sumu olla pilveäkin, koska sitä esiintyi vain ylhäällä. Yhtä kaikki, hyvät katsomispaikat menivät aivan harakoille, koska autoa ei nähnyt kuin sen parikymmentä metriä aikaisemmin.




    Helppoa se ei ollut kuljettajillakaan, koska maaperä oli lievästi savista ja sade muutti tiet kunnon liukkaaksi liejuksi. Miltähän tuntuu vetää liejurännissä vuorenrinteellä suoralla isoa kovaa kun vastassa on valkoinen seinä! Ilman valoja ajettiin ja moni varmaan mietti että toivottavasti tuli nuotit kohdalleen, koska niiden perusteella ajettiin aika pitkälti. Täytyy todeta että aika varovasti menivät. Jo näin aikaisessa vaiheessa kärkimiehet olivat jo poissa pelistä ja homma pedattu Hirvoselle. Muutkin varmaan ajattelivat helppoja pisteitä eivätkä ottaneet turhia riskejä.


    Huolimatta mutavellistä siirryimme vähän väliä toiseen kohtaan katsomaan, kun tykkään katsoa aina eri paikoista ja kuvakulmista. Nytpä olikin katsoja-alueet tiukasti rajattu ja kokonaisuudessaan vain noin 100 metriä pitkiä. Toimitsijoita oli paljon eivätkä ne päästäneet seikkailemaan yhtään kauemmaksi katsojille rajatulta alueelta. Vähän tylsää, mutta kai se noiden kuumakallejen kanssa pitää olla näin, tai homma leviää käsiin. Tien ylikään ei hypitty kuin järjestysmiehen luvalla ja silloinkin vain muutama ihminen kerrallaan. Portugalilaiset ovat ottaneet turvallisuuden nyt vakavasti ja selvästi haluavat pitää mielummin WRC- kuin IRC-kisan.
    Siinä parinkymmeen auton jälkeen tuli taukoa varmaan puoli tuntia ja silloin me päätettiin lähteä. Kaatosade ei enää inspiroinut ja päätimme suunnata kohti uusia haasteita.

  • nun6
    Bimmer Fanatic
    • Nov 2005
    • 287
    • where the sun doesn't shine

    #2
    Kuivat vaatteet päälle ja keula kohti...öö... eipä oikein edes tiedetty mitä tehtäisiin. Nälkä alkoi jo ahdistella ja kun näimme Lidl:n niin päätimme hakea purtavaa. Pikaisen kenttälounaan jälkeen totesimme, että iltapäivä on jo pitkällä ja ottaen huomioon pitkät siirtymäajat, taitaa olla parempi painua keskuspaikkaan eli Estadio Algarvelle.

    Ennen sinne siirtymistä meillä oli hiukan aikaa, joten tutkittiin sitä kylää, missä olimme. Vastaan tuli ralliautoja, jotka olivat hukassa ja pyörivät edestakaisin, eivätkä oikein tienneet, minne suunnistaa. Taisi olla haasteellista ammattilaisillekin.





    Sinne siis ja varikolle (rally village) oli vapaa pääsy. Siinä vaiheessa meillä ei ollut mitään havaintoa rallin tilanteesta, ihmettelimme vain missä kaikki kärkimiehet olivat. Varikolle oli kyhätty korkea areena haastatteluja varten ja juuri kun tulimme sinne, niin 3 tallipäällikköä marssi alas sieltä. Onneksi seuraavaksi haastateltavaksi kutsuttiin kisan kärkikolMikko eli Hirvonen, Novikov, Östberg ja sen myötä kokonaistilanne alkoi selkeytyä meillekin. Kaikki kuljettajat kehuivat keliä vaikeimmaksi jota on ikinä koettu. Niinpä, muistin elävästi miten pari tuntia sitten oli katsojapaikalla talsittu mudassa nilkkoja myöten. Päivän 3 viimeistä erikoiskoetta oli peruttu, koska tiet olivat menneet liian heikkoon kuntoon, joten oli ollut oikea ratkaisu suunnistaa stadionille aikaisin.
    Siellä sitten pyörittiin iltaan asti, ostettiin rekvisiittaa ja katsottiin kun autoja huollettiin/korjattiin ennen parc ferme:en vientiä. Kaikkein lähimmäksi autoja oli eristetty pari metriä leveä alue, johon pääsi jollain erikoisbadgella. Sellaisia kun ei ollut, niin piti sitten mennä jäniksenä. Tunti ehdittiin nauttia siitä, kunnes järjestäjät tulivat ja alkoivat vaatia badgea nähtäväksi. Lähtö tuli takaisin rahvaan pariin, mutta ei se mitään - parempi sielläkin kuin kotisohvalla.





    Klo 20-21 maissa illalla alkoi olla kaikki autot jo Parc Ferme:ssä eikä tiimeillä ollut muuta näkyvää tehtävää kuin siivoilla paikkoja, joten lähdimme takaisin kämpille. Syömään, nukkumaan ja keräämään voimia. Isäntäväen koirat olivat meitä vastassa, mutta muuten oli aika kuollutta, kun muitakaan vieraita ei ollut. Aamulla olimme vääntäneet lämpöpatterin täysille, että olisi edes jotenkin tarennut, mutta joku oli ystävällisesti laittanut sen puolelle teholle, ettei vain tulisi kuuma. Selvä, olivat siis olleet kämpillä meidän poissaollessa. Marssin vessaan tarkistamaan roskiksen ja sehän oli: Tyhjentämättä. Kivat teille; lämmöt oli jaksettu vääntää alas, mutta ei tyhjentää roskia! Löin saluunanoven kiinni, pakkasin lisää vaatetta päälle ja painuin punkkaan. Olin niin rättipoikki ettei jaksanut kiinnostaa.


    Lauantai
    Taas heräsin tuttu ikävän karhea tunne kurkussa, mutta minkäs teet, ei muuta kuin aamupesulle viileän kivilattiaiseen (ja -seinäiseen) suihkukoppiin. Erillisten kylmä- ja kuumavesihanan kanssa pelaaminen oli helppoa kuin loppuunajetun kaasarin säätö mutta lämmintä vettä oli sentään tarjolla. Tänään aamiaisen toi emäntä joka oli aika nuutuneen oloinen. Haiskahti vähän siltä, kuin olisi ottanut jotain vettä väkevämpää. Eipä tuo haitanne, heittäköön ensimmäisen kiven meistä se, ken itse on täysin syytön...
    Aamiaisen jälkeen vuokraisäntä tuli neuvomaan reitin kanssa ja selitti, että kun tätä meidän tietä jatketaan niin päästään suoraan erikoiskokeelle, hänelle tulee kavereita mukaan ja tekin voitte hypätä jeepin kyytiin jos haluatte, tyyppi selitti aivan kiihtyneessä mielentilassa. Tyttöystäväni ei halunnut, joten teimme toisenlaisen suunnitelman. SS13/Loule oli ensin kiikarissa ja se olikin lähellä. Kumpuilevat kukkulat olivat hienoja sekä katsojille että kilpailijoille. Ihmisiä oli paljon, aurinko näyttäytyi välillä, sadekuuroja oli vain nimeksi ja katsojapaikat hyviä, joten nyt oli fiilis niin kuin pitikin. Espanjalaisia oli paljon, joitakin suomalaisia sekä englantilaisia näkyi myös. Ihmiset ottivat kilpailun kaikessa rauhassa, eli paikalle tultiin pari tuntia ennen nolla-autoja, juotiin olutta, grillattiin ja pidettiin porukalla hauskaa. Auton ratissa eivät pärjää meikäläisille, mutta katsojina kylläkin. Olutta täällä juotiin siihen malliin, etteivät varmaan suomalaisille häviä Huomaa auton puhkipalanut maalipinta, jollainen löytyi joka toisesta paikallisesta kulkuneuvosta.





    Seuraavaksi navigoimme pätkälle 15 / Vasco. Oli taas semmoinen tie, pihojen läpi yms. etten tiedä miten olisi löydetty ilman paikallisten apua. Nyt oli maisemat kohdallaan; jyrkkiä rinteitä, kanjoneita sekä isompia ja pienempiä kukkuloita. Lisäksi huipulta näki todella kauas, kun sadekaan ei enää kiusannut.




    Mielenkiintoista kylläkin, pöly ilmaantui lähes samalla hetkellä kuin sade taukosi. Pölyä niellessä oli vaikea uskoa, että eilen oli 3 erikoiskoetta peruutettu mutaliejun takia, mutta niin se vain meni. Kuivana ne soratiet olivat kovapintaisia, mutta ongelmana kilpailijoille olivat edellä ajavien tiestä nostamat isot kivet. Semmonen 30-senttinen hippu kun on ajolinjalla ja tulet täysillä mutkaan, niin mitäs teet? Täällä oli myös muutaman sadan metrin pätkä asfalttia joka oli ihan kivaa vaihtelua mutavel...siis hiekkatielle. Auringon innoittamana päätin huuhdella ralliautojen nostattaman pölyn kurkusta paikallisten suosikilla SuperBock -oluella, mutta maku ei vakuuttanut; oli vähän kuin suomalainen vetinen "olut".
    Pätkän jälkeen sitten menimme taas stadionille ihmettelemään huoltoa.

    Kotimatkalla oli jo säkkipimeää ja viimeinen kilometri oli kapeaa hiekkatietä, jossa yhden nyppylän takaa vastaan tuli kahdeksan Bigfoot:n Camel -trophy. Luonnollisesti tie oli vain yhden auton mentävä ja ohituspaikka ties missä kaukana. Lisäksi näillä teillä peruuttamisessa on oma hankaluutensa. Siinä seistiin ensimmäinen Jeeppi neljän metrin päässä Nissanin (lyhyestä) keulasta ja ajovalo meikäläisen otsan korkeudella sopivasti häikäisten. Tiessä oli hieman leveämpi kohta jossa olisi voinut kuvitella ehkä ohittavansa toisen pikkuauton, mutta jeeppikuski selvästi odotti minun ajavan siihen. Varovasti hivuttauduin niin lähelle reunaa kuin uskalsin ja vaikka pudotusta ei ollut kuin pari metriä, niin sekään ei suoranaisesti houkutellut. Sitten jeeppi hivuttautui ohi eikä edes osunut meidän riisipussiin. Perässä tulevat toistivat operaation kunnes toiseksi viimeinen maasturi pysähtyi kohdalle ja kuljettaja avasi ikkunan. Englantia se oli puhuvinaan mutten ymmärtänyt yhtään mitään sen höpötyksestä. Liekö kääntänyt Googlella sanottavansa etukäteen vai oliko kyseessä ennemminkin se lakitekstin lukeminen 1 promillen humalassa? Tästä siis tulee se sanonta "promillerallia"...

    Kämpillä oli isäntäväki vielä hereillä ja hotellinjohtaja huusi terassilta: "Hi Alex, how did it go?". Englantilaisethan puhuttelee paljon etunimeltä ja ensimmäisenä päivänä se nimi meni vielä oikein, mutta sen jälkeen se oli saanut jostakin päähänsä, että minä olen Alex. No samapa tuo, en jaksanut alkaa korjaamaan jos kerran olin niin Alex:n näköinen

    Comment

    • nun6
      Bimmer Fanatic
      • Nov 2005
      • 287
      • where the sun doesn't shine

      #3
      Sunnuntai
      Taas heräsin kurkku karheana uuteen sateiseen aamuun. En silti voi valittaa, koska majapaikan isäntäväki se vasta olikin kärsivän näköinen, etenkin emäntä jonka naama punoitti ja silmät oli turvoksissa. Tällä kertaa isäntä näytti pärjäävän vähän paremmin. Pitäähän sitä vähän viikonloppua ja rallia juhlistaa, muutenhan elämä on vain työtä ja harmaata arkea! Aamiaisen jälkeen sanottiin "se on moro", pakkasimme kamat autoon ja ajoimme tiehemme. Kaikki sanoivat, että älkää jättäkö tavaroita autoon ja tuulilasissakin oli samainen muistutus, mutta mihis ne kamat jemmataan, kun ei uuteen hotelliin vielä pääse, eikä ehdikään, jos haluaa nähdä rallin ratkaisun.
      Sunnuntaina oli vielä 6 erikoiskoetta ajettavana, mutta mitään taistelua sijoituksista ei ollut odotettavissa. Koko kilpailu oli ollut vain selviytymistaistelua, eikä kukaan tainnut ajaa tosissaan kilpaa, tai ainakaan yrittää parantaa sijoitustaan.



      Rallin jälkeen mentiin taas stadionille ja katsottiin palkintojenjako ja voittajan kruunaus! Ansaittu voitto Hirvoselle!







      Loppuajaksi olimme majoittautuneet Taviran keskustaan hotelliin ja sinne menimmekin kun ralliväki alkoi pakkailla kamojaan. Kun kerrankin oltiin ajoissa kämpillä ja oli vielä aihetta juhlaan, niin haettiin pullo kuohujuomaa kaupasta. Pullo auki parvekkeella ja korkki lensi komeassa kaaressa kadun toisella puolen olevan talon kattoterassille, joten hekin saivat osansa suomalaisten juhlasta


      Maanantai
      Lopultakin kisa oli ohitse ja sai nukkua pitkään. Aamiaisen olimme tilanneet yhdeksäksi ja se oli luvattu tarjoilla kattoterassilla, jos vain ilma sallisi. Sanoin, että kello on yhdeksän, pitää varmaan nousta aamiaiselle, johon tyttöystäväni totesi, että älä luulekaan että täällä etelässä se tuodaan sovittuun aikaan - lähempänä kymmentä ehkä. Samalla joku koputti oveen ja siellä oli Linda, hotellin englantilainen omistaja. Ketään muuta henkilökuntaa emme nähneet 3 päivän aikana, joten varmaan Linda sitten laittoi sapuskat ja siivosikin. Sen mieskin oli britti mutta sitä ei nähty kertaakaan, kun se oli kiireinen toispuoljokkee olevan ravintolansa kanssa. Linda tietysti mainosti sitä ravintolaa ja niillä oli joku tarjouskin hotellivieraille, mutta ei tullut käytyä.
      Täällä hotellissa oli kuitenkin elämää eli muitakin vieraita.

      Tämä osa keskustaa oli ihan ok ja koostui 2-3 -kerroksisista asuintaloista, joissa oli kylppärin kaakelit ulkoseinällä. Jossakin vaiheessa kiinnitimme huomiota siihen, että siellähän oli autokorjaamoita joka korttelissa. Niissä tietenkin alkoivat työt aikaisin aamulla, mutta joutaahan sitä reissussa herätäkin ajoissa - kotona voi sitten nukkua.



      Tyttöystäväni selasi aikansa kuluksi uutisia ja sanoi, että et kuule usko mitä täällä sanotaan; Hirvonen on hylätty. Ei voi olla totta! Niin se vain oli. Voihan surkeuden surkeus; kova työ ja varma ajo pilattiin tallin pahalla virheellä. Tässä on jo salaliiton makua, milloin viimeksi kaikkein ammattimaisin talli on tehnyt näin amatöörimäisen mokan? Suomalaisjuhla muuttui Norjalaisjuhlaksi. No ainakin eilen saatiin juhlia rauhassa, maanantainhan kuuluukin olla vähän synkempi päivä.

      Pihalla aurinko oli jotenkin oudon oloinen; taivaalla oli pilviharso eikä sinitaivasta näkynyt, mutta silti häikäisi ja oli ihmeellisen valkoinen. Joku siellä väsytti, en tiedä oliko se valo, ilma vai mikä mutta keskipäivällä tuli väsy. Siispä otimme tavaksi mennä aina iltapäivän aluksi hotelliin siestalle.

      Tiistai
      Tänään oli ohjelmassa ajella pois kaupungista ja katsella vähän ympäristöä.

      Lidlin suklaakuorrutetut pähkinät (piraatti-M&M) olivat osoittautuneet oivalliseksi rallikatsojan energianlähteeksi, mutta ne olivat niin hyviä että niihin jäi himo. Kun näimme Lidlin niin kurvasimme heti pihaan hakemaan lisää niitä. Naisväki meni ostoksille ja minä jäin autoon lepäämään ja seuraamaan paikallisten touhuja. Näytti siltä, että sinne tultiin koko perheen voimalla, myös Espanjasta. Yhdessä autossa oli isä ja poika odottamassa ja poika alkoi potkia palloa aikansa kuluksi parkkipaikalla. Hyvin se kikkaili ja välillä kävi isäkin siinä pelaamassa. Lähelle pysäköidylle autolle tuli keski-ikäinen pariskunta, jolle poika syötti pallon. Äijä laittoi ostokset takakonttiin ja alkoi pelata pojan kanssa. Nainen istui autoon ja alkoi huudattaa radiota niin että parkkipaikka raikui. Kohta oli isoisäkin tehnyt ostoksensa ja sille syötettiin pallo jo heti kaupan ovelle. Pappa oli heti juonessa mukana, heitti ostokset käsistään ja alkoi pelata. Kaikilla oli pallo hallinnassa ja näki selvästi, mikä täälläpäin maailmaa on se kansallisurheilu. Siinä ne sitten pelasi parkkipaikalla ja välillä saatettiin syöttää jollekin ohikulkijalle, joka ei tietenkään missannut palloa. Ihan asiallinen meininki!



      Tutkimme karttaa ja näimme, että Espanja on tosi lähellä. Mitäs jos käytäisiin siellä syömässä illallista? Keula kohti itää siis ja koska edelleen välttelimme moottoriteitä, niin ajoimme vanhempaa kantatietä. Viimeinen kaupunki Portugalissa, Vila Real de Santo Antonio Municipality oli rajajoen rannalla ja samalla myös Atlantin rannalla. Ajattelimme ottaa lautan ja mennä sillä, mutta viimeinen oli mennyt jo kuudelta joten sen sai unohtaa. Päätimme jäädä Vila Real:iin ja se olikin ihan kiva kylä. Oikeastaan paljon viihtyisämpi kuin Tavira, jossa meidän hotellimme oli. Olihan Tavirakin ok, mutta täällä näytti olevan enemmän elämää. Menimme syömään yhteen ruokalaan, jossa oli myös isolla screenillä jalkapalloa. Portugal pelasi Englantia vastaan ja odotimme näkevämme kunnon fanitusta, mutta haaveeksi jäi. Eläkeläiset ja muut apaatikot katsoivat matsia ilmekään värähtämättä ja tuli ihan nostalginen fiilis - vähän kuin suomessa, paitsi vielä vaisumpaa jos mahdollista.
      Selailimme menua ja arvuuttelimme, että mitähän noi kaikki oikein tarkoittaa...arvatenkin kaiken maailman äyriäistä ja nilviäistä oli merenrantakaupungin tyyliin paljon tarjolla, joten meikäpoika varovaisena miehenä otti sandwichit jossa oli lyhyt kuvateksti. Tytsi aikaisemminkin maassa vierailleena varoitteli, että toi voi olla aika basic-leipä. Sanoin, ettei se haittaa; yksinkertaiselle miehelle sopii yksinkertaiset eväät. Pian tarjoilija kiikuttikin sapuskan pöytään ja mielenkiinnolla katsoimme, mitä arpa oli meille suonut. Basic oli aika lievästi kuvailtu siitä kolmioleivästä. Se oli valkoista leipää, joka oli paahdettu grillissä ja päälle ruikattu oliiviöljyä. Millähän perusteella sille oli myönnetty arvonimi sandwich? No, siinä ei ollut ainakaan mitään mitä en olisi syönyt joten ei ongelmaa. Listalla oli ollut joku vieläkin simppelimpi leipä ja tuli mieleen, että mitä siitä puuttui siihen minun leipääni verrattuna? Kun leivät oli syöty, totesimme ettemme me potkupallosta mitään ymmärrä, joten läksimme kävelemään kylälle vielä tunniksi ennen kuin suunnistimme hotellia kohden.

      Karun iltapalan antama vähäinen energia alkoi olla jo kokonaisuudessaan kulutettu, joten ehdotin vierailua appelsiinitarhaan. Ajoin hiljaa ja kun näin aidassa aukon eikä vieressä ollut taloja, niin pysäytin auton tien viereen. Tyttöystäväni sai kunnian juosta katsomaan oliko viljelyksillä vahtikoiria Ei ollut, joten pian hän hyppäsi takaisin autoon mukanaan muutama tuore hedelmä. Tuli nuoruus ja kepposet mieleen kun hymyssä suin ulvotin Nissanin moottoria punaviivalle karkumatkan kunniaksi. Autoon levisi hetkessä ihana tuoreen appelsiinin tuoksu, jonka veroista ei suomessa pääse kokemaan. Tämä on matkailua parhaimmillaan; tuoksuja, makuja, elämyksiä ja positiivista tunnelmaa! Hotellille päästyämme aloimme heti nauttimaan saaliista ja kyllä olivatkin todella herkullisia appelsiineja!



      Keskiviikko
      Viimeisenä päivänä käytiin katsastamassa sitä kuuluisaa kattoterassia, jonne joka aamu luvattiin kattaa aamiainen, mutta jota ei kertaakaan tapahtunut kylmän ja/tai sateisen ilman takia. Toden totta, täältähän näkyi joelle, mutta se kuva joesta, joka oli webbisivulle laitettu, oli kyllä otettu urheilukuvaajan teleskoopilla. Ei silti, ihan kivat näköalat muuten, kun oltiin vähän muiden kattojen yläpuolella. Vikana päivänä ei enää käyty kauempana, vaan tutustuttiin kaupungin keskustaan, joka oli paljon parempi kuin Faro, jossa oli lentokenttä.


      Yhteenveto matkasta:

      + Kivat maisemat ja luonto
      + Halvat hinnat
      + eksoottista Suomipojalle = paljon ihmeteltävää
      + hienot mutkaiset tiet
      + aktiivista yleisöä ja hyvä tunnelma

      - välillä aika alkeellista, mutta jos Tallinnassa pärjää, niin kyllä sitten täälläkin
      - hankala löytää paikkoja ja sekä Googlemaps että navigaattori ovat välillä ihan pihalla
      - Algarve (etelä-Portugali) on aikamoista turistialuetta, eikä kuulemma sitä oikeata Portugalia

      Kokonaisuutena tykkäsin retkestä ja lähden mielellään uudestaan, etenkin kun toinen kerta lienee jo helpompi
      Kävin sitten syksyllä katsomassa Espanjan MM-rallin, joka oli myös mukava kokemus. Jos näiden välillä pitäisi valita, niin tykkäsin kuitenkin Portugalista enemmän.

      Comment

      • nappe74
        Bimmer Enthusiast
        • Jun 2005
        • 2845
        • South Carelia

        #4
        Todella hieno ja kattava matkakertomus !!

        Kovana rallifanina ja Jyskälän suurkuluttajana kateellisena luin tätä topiccia...

        Haaveena olis joskus päästä heittämään joku ulkomaan MM-rallikeikka.
        G30 530e xDrive A M-Sport -20

        ex-Bimmerit:
        F10 525dA xDrive M-Sport -13
        E21 316 -80
        E91 330xdA M-Sport -06
        E53 X5 3.0iA Sport -04
        E91 335xiA M-Sport -08
        E60 530iA M-Sport -06
        E36 320i Cabriolet M-Sport -96
        E91 320d -06
        E39 530iAT M-Sport -01
        E36 328iA -96
        E39 528iA -96
        E36 325i -92

        Comment

        • Guest's Avatar

          #5
          Kiitos hyvästä raportista!

          Comment

          • Topi08
            Bimmer Enthusiast
            • May 2008
            • 4458
            • .

            #6
            Todella hyvä kertomus!

            Alko tekee mieli ulkomaan reissua

            Comment

            • waudeville
              Bimmer Enthusiast
              • Mar 2006
              • 2089
              • Nokia

              #7
              Todella kattava raportti hyvien kuvien kera
              e34 540ia -94 Batmobile
              candy-king

              ex: e32 735i -89
              e34 525i -89

              Comment

              Working...
              X
              😀
              🥰
              🤢
              😎
              😡
              👍
              👎