Oletko ajanut kolarin ?

Collapse
X
 
  • Time
  • Show
Clear All
new posts

  • ROne
    replied
    Äkkiä laskettuna kuudessa tapauksessa mukana joista kolmessa itse ratissa. Nämäkään ei varsinaisia kolareita, hieman enemmän ja vähemmän "puunhalausta" + 1kpl vajaa kaato(kyljelleen). Vakavin taitaa olla Tunturirallin ulosajo, jolloin istuin kartturina ja mentiin nokan kautta katolleen ~150cm puuteriin
    (BMW ei osallisena yhdessäkään)

    Leave a comment:


  • Zeta
    replied
    Originally posted by Metalgod View Post
    Kymmenkunta autoa olen omistanut joista n. puolet ajettu lunastuskuntoon. Että silleen täällä.
    Olet siis vakuutusyhtiöiden lempiasiakas. Negatiivisessa mielessä...

    Leave a comment:


  • AnttiR
    replied
    -08 Talvella ajoin n.40km/h vauhdista honda accordin perään. Hondasta tuli kerrasta semmonen coupe malli, lyheni aika paljon ja meni lunastukseen. Omasta autosta (940 volvo) meni umpio rikki, puskurin törmäystuki ja konepelti. Vakuutuksesta tuli hyvä kertakorvaus kun oli kasko!
    Sama volvo meni sitten lunastukseen -09 kesällä kun naisautoilija päätti vaihtaa kaistaa peiliin katsomatta ja ilman vilkkua suoraan eteeni, volvo päätyi moottoritien keskikaiteeseen. Mikä parasta tämä nainen kiisti syyllisyytensä ja väitti että ajoin ylinopeutta asia meni käräjille, sillä oli asianajat ja kaikki. Minä yksin siellä ja sain sen naisen puhumaan itsensä ns. pussiin
    Ojassakin on tullut käytyä tuolla samaisella volvolla muutamankin kerran.
    Attached Files
    Last edited by AnttiR; 14-12-2010, 09:01.

    Leave a comment:


  • Metalgod
    replied
    Kymmenkunta autoa olen omistanut joista n. puolet ajettu lunastuskuntoon. Että silleen täällä.

    Leave a comment:


  • Luntti
    replied
    Siviili liikenteessä en ole ajanut, mutta tahallisesti,,,hmmm useasti.

    Leave a comment:


  • diffas
    replied
    Originally posted by ApJ View Post
    Kyllä! Vielä kun laittaa silmät kunnolla kiinni nii saa monta osumaa joka päivä.



    Välil kyl tuntuu, et ei monel o silmät auki. Ei kyl aina itelläkään. Sen verran nössö kuitenki, tulee monesti vaan väisteltyä...mut ei aina.

    Leave a comment:


  • soda
    replied
    Teiniaikoina painelin menemään villinä ja vapaana Alfa Romeo 164:lla, ensiautollani. Siitä hajosi jokainen osa vuoronperään, mutta se onkin eri tarina se. Tuolloin maailma oli vielä nuorikolle täysin auki, täynnä mahdollisuuksia. Lukiota oli vielä vuosi jäljellä. Kirjoitukset olivat edessä, mutta se ei kesällä haitannut. Siitä nautittiin. Töissä saadut rahat menivät suurimmaksi osaksi bensiiniin - 2 litran italialaiskone kun oli hieman nälkäisempää sorttia.

    Ajelin sinä sateisena kesäpäivänä kohti Hartwall Areenaa. Teinipoppi soi. Oli kiva fiilis, elämä tosiaan jaksoi hymyillä. Alfa Romeon mukavat plyyssipenkit loivat kotoisen tunnelman. Subbari takakontissa, erillisarjakin vielä tallella ennen virolaisten narkkien myöhemmin tekemää luvatonta Joensuun-kulttuurimatkaa. Karvanopat eivät sentään heiluneet, nehän olivat silloin "out". Sensijaan peilistä roikkui punaisella karvalla koristetut käsiraudat - niillä vasta tehtiinkiin se kuuluisa vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen. Näin jälkikäteen ajateltuna tunnen häpeää, myönnettäköön, vaikka silloin luulin liikennevaloissa ihmisten kadehtivan niitä pitkine katseineen.

    Tyhjä kaista. Ei ketään edessä. Vasemmalla kaistalla sen sijaan jonotettin pääsyä Mäkelänkadulle, siitä sitten Tuusulantielle, tai Lahdentielle, mihin ikinä kukin olikaan menossa. Pientä ärtymyksen auraa oli aistittavissa ilmassa. Hartwall Areenan ympäristö oli tunnettu solmukohta, mikä on nyt tänä vuonna saatu vihdoin valmiiksi. Kiilareita. Torven soittoa. Turvavälit nollissa. Siinä ajaneet tietävät pelin hengen. Survival of the dickest.

    Äkkiä, ihan puskista, jonon seasta lähti valkoinen VW Corrado puskemaan oikeanpuoleiselle, eli minun kaistalleni, ilman vilkkua.

    Märkä tie, ei abs-jarruja. Lukkojarrutuksesta syntynyt ääni ikäänkuin häivytti musiikin korvistani. Sekunti tuntui minuutilta. Toinen käsi lähti vaistomaisesti kohti rattia ottaakseen siitä kiinni ja tukeakseen vartaloani törmäyksestä johtuvaa G-voimien kasvua. Punaisen Alfani keula lähestyi Corradon takakulmaa. Nopeusmittarin viisari meni sillä sekunnin murto-osalla osoittamaan kohti 0km/h:aa kun iskin jarrupolkimen niin syvälle pohjaa kuin mahdollista. Alfan logo loisti mittariston keskellä, muistuttaen kuljettajaa italialaisten insinöörien osaamisesta. Tai, no, sen puutteesta.

    Hiljaista.

    Poppi soi edelleen, huomasin yhäkkiä. Pyyhkijät tekivät edelleen sitä, mitä ne olivat tehneet jo vuodesta -93 tehtaalta tulleessaan. Sekin ääni korostui jostain syystä. Tipat ikkunassa lisääntyivät, ja katosivat olemattomiin pyyhkijöiden sivalluksesta. Istuin hämmentyneenä tuijottaen edessä poikittain olevaa valkoista VAGilaista. "Nonni", mietin. "Vittu, mikä mulkku. Vilkulla olisi selvinnyt tämäkin idiootti tästä, mutta ei. Se kuluu ilmeisesti liikaa tämän lompakkoa ajatellen.", jatkojalostin kiihkoisia mietteitäni. Ylös, ulos ja sateeseen. Corradosta nousi vantaalaisen oloinen, noin kolmessakymmenissä ollut ruskettunut machoilija. Uros-logoa kaulassaan kantanut blondattu töyhtöhyyppä teki heti selväksi, ettei hän ollut vastuussa kolarista. Olin eri mieltä. Tapaushan oli selvä.

    Poliisi ei edes jaksanut tulla paikalle. Asemalta oli siis reipas puoli kilometriä paikanpäälle. Puhelimitse suoritettu "kuulustelu" toi tuloksen parissa minuutissa. Corradon hanskalokerosta löytyi auton paperit. Ne ojensi minulle noin parikymppinen, lihavahko blondattu meikkituutti naama norsunveellä. Homma selvä. Vantaan gigolo oli syyllinen.

    Uusi puskin, lamppu ja pientä ripustusten korjausta. Auto oli korjaamolla pari viikkoa(!). Tosin sen jälkeen kun auto tuli takaisin, se varastettiin. Mutta se onkin jo uusi seikkailu..

    Leave a comment:


  • mixxis
    replied
    ennoo toisen auton kans osunu, mut muutaman kerran puuta vasten ja portinpieltä...

    yhden Boran ajoin Joensuusta Laukaaseen yks kaunis talviyö 2006 pitkän valvomisen jälkee, 20km ennen kotia hivautin sen sitte koivuun kylki eellä ku piti vähä nukahtaa. Parasta oli että olin samana yönä ostanu sen auton :think no reilu 4000€ remppa mut onneks myyjän vakuutus korvas koivussa vieläki jäljet...

    Punton etukylki tuli laitettua betoniseinään ku peruuttelin vähä ja koira kävi hyppimään etupenkillä herpaantu huomio ja kasko maksoi

    muutamasti on tullu oltua kyydissä kun on vauhdista käyty ojan väärällä puolella. Ei koskaan sairaalaan

    ajettua tulee kuitenki aika paljon, myös yö aikaan = väsyneenä, enkä väitä etteikö läheltä piti -tilanteita olis aika paljon nähty.

    Leave a comment:


  • Herzi
    replied
    Reilu vuosi sitten teroittelin kaverin e36:n kauriiseen. Painoa elikolla oli suht vähän mutta auto meni käytännössä lunastuskuntoon. Saivat väiteltyä kertakorvaukseksi jollon lopun autoa pystyi myymään osina.

    Siitä ilkeitä nuo pienemmät eläimet että tulevat todella nopeasti tielle, jarrutin kuulemma samaan aikaan kun kauris osui autoon. Itse olin niin keskittynyt pysymään ojien välissä että muistan vain kun konepelti nousi rutulle ja isku tuntui sisälle.

    Ironista sinänsä että osui juuri sen kerran kun kaveri ei halunnut (pystynyt) ajamaan. Onneksi on hyvä kaveri eikä mikään pahan päivän tuttu.

    Leave a comment:


  • shakes
    replied
    Yhen kerran tuli puu jostain etee


    Ja joskus inttiaikoina kuumeisena ajelin vanhalla rellulla jonku akan perää, vauhtia ei ollu ku ehkä 10km/h ja rellusta hajos etulamppu

    Leave a comment:


  • ApJ
    replied
    Originally posted by diffas View Post
    Siinä on kyl suuri mahdollisuuskin saada mälli aikaiseksi jos ajaa päivittäin keskusta-ajoa about 700-1000km/viikko.
    Kyllä! Vielä kun laittaa silmät kunnolla kiinni nii saa monta osumaa joka päivä.



    Leave a comment:


  • diffas
    replied
    Kerran vuodessa näyttäis osuvan. Tänä kesänä tosin eka kerta kun meni omaan piikkiin, pienestä vauhdista tosin. Yleensä se on sitä kun joku työntää kolmion takaa kylkeen tai muuten vaan ajaa päälle.
    Siinä on kyl suuri mahdollisuuskin saada mälli aikaiseksi jos ajaa päivittäin keskusta-ajoa about 700-1000km/viikko.

    Leave a comment:


  • Sani_
    replied
    [QUOTE=petra91;2221109]No johan on sattunu

    Pakko silti kysyä, että eikai vaan ollu nämä asemiehet vaan Alajärven kuuluja ongelmia, tummempaa kansaa?


    Eipä ollu tätä kansaa

    Leave a comment:


  • petra
    replied
    Originally posted by Sani_ View Post
    Edit: Tämä ei siis tapahtunut Jyväskylässä vaan Alajärvellä
    No johan on sattunu

    Pakko silti kysyä, että eikai vaan ollu nämä asemiehet vaan Alajärven kuuluja ongelmia, tummempaa kansaa?

    edit: Senverran oon onnistunu, että auton oon kerran päästänyt ojan pohjalle pyörimään. Väsy iski kesken ajon.

    Leave a comment:


  • Sani_
    replied
    Originally posted by nekholm View Post
    Kerro koko juttu nyt vaan, kuullostaa jännältä :think

    Ok Seurustelin vielä silloin nykyisen exäni kanssa ja lähdin sitten aamulla hakemaan häntä joka perjantaiselta ryyppyreissultansa. Pääsin paikalle mistä hänen piti kyytiin tulla mutta eipä jätkää näkynyt, ainoastaan kaks isoa miestä (molemmat noin 50v) jotka sitte hyppäs kyytiin ja sano ett vieppä akka meijät keskustaan. Minä sitte paniikissa lähin ajelee takasi päin ja se mun exä sitte hyppäs tielle jostain. Kuulu auto seis ja kun pysähdyin miehet hyppäs autosta pois.
    (Näille kolmelle oli illan aikana tullu sanaharkkaa)

    No nousin autosta ja exä juos autolle, nappas avaimet ja yritti jutella miesten kanssa. Toinen siinä tuumas minulle että lainaakko puhelinta ku soitan vaimolle että tulee hakemaan. Meni vähä kauemmas soittamaan ja kuulin ku se sano että tuo ase tullessas. Ei siinä mennyt ku 5 minuuttia niin kiltti vaimo tuli aseen kanssa. Mies meni peräkontille, nappas aseen, latas sen ja alko tähtäämään exääni joka pinko mehtään karkuun.

    Miehet lähti pois ja exä palas metästä (minä siis seisoin vielä auton vieressä). No päästiin meki liikkeelle sitte viimein, ajelin ihan rauhassa keskustaa kohti.. Katoin peiliin niin eikö ne perkele ollu meijän takana. Siinä sitte ajettiin varmaa 10 kilsaa ja tultii risteykseen, "aamuruuhkan" aikaan ei päästy mihkään kääntymään ku niitä autoja tuli jostain kumman perkeleestä koko ajan.
    Tämä asemies nous autosta ja meni hakemaan asettaan. Sitten tuli siihen kuskin puolelle ja alko tähtäilemään. Ei siinä paljon mietitty mitä teen ku pieni rako tuli niin kaasua vaan ja karkuun.
    Mies hyppäs takasi autoon ja lähtivät sitten perrään.

    Päästiin teollisuusalueelle ja minulle täysin tuntemattomalle tielle.
    Viimeksi kun mittaria katoin niin tais olla vauhtia 120, sitte jyrkkä mutka ja heti sen jälkeen risteys. No mutkat suoraks - pari liikennemerkkiä nurin, ojan pohjalle rumpun päähän ja takasi tielle. Siinä vaiheessa huomasin ku nämä jahtaahat käänty takasi. Ajoin sitten hautausmaan viereen ja hengähin hetken. Sitte matka jatku exän porukoille ja soitto poliiseille. Tosin 5 muutakin oli soittanu niille siinä vaiheessa jo kun tämä mies osotti aseella risteyksessä.

    Käräjät tuli ja meni. Sain maksettavaa 855e liikennemerkeistä + auton korjaus (exän toijjjjjota ).
    Minä puolestaan sain korvausta henkisistä kärsimyksistä 200e

    Eiköhän tästä asia selvinnyt Pyydän anteeksi mahdollisia kirjotusvirheitä!

    Edit: Tämä ei siis tapahtunut Jyväskylässä vaan Alajärvellä missä silloin asuin ja vuos oli 2005, olin just alkuvuojesta saanut kortin ja tämä oli kesäkuun alussa

    Leave a comment:

Working...