BMW:n vaikutus lapsuudessa pieneen mieleen?

[Petri.Kekkonen]

Myöhempi muisto on sitten lukioajoilta kun paikallisessa autoliikkeessä, muistaakseni Veho (?), oli nähtävillä E34 M5. En muista oliko ajokorttia silloin vielä, mutta ei tullut kysyttyä koeajoon. M5 tuntui aivan ihmeeltä nähdä paikallisessa kaupassa kun sitä ennen mitään vastaavaa oli nähnyt lähinnä Auto Motor und Sport:in kuvissa. En muista edes lomamatkoilla Saksassa ja muualla noita paljon nähneeni. Pian tuon jälkeen taisikin alkaa lama-aika Suomessa ja varmaan M5:n myynti jäi vähiin.

Samansuuntainen muisto 70-luvun puolelta paikallisen tehtaanjohtajan E23:sta, todella iso ero verrattuna normiautokantaan tuohon aikaan. No noita ei taidettu tuolloin 3-4 kappaletta enempää vuodessa Suomeen rekisteröidä.

Rekisteröintimääristä en tiedä, mutta ei 7-sarjalaisia 80-luvulla Pohjois-Suomessa kyllä usein nähnyt. Tuli silloin TM:n autohinnastosta tietysti katottua mitä tuollainen maksaa, ei vain muista enää.

Kultakäätyasuinalueella jossa asuimme lapsuuteni, oli vain mersuja, rangeja ja jaggeja, yhtään bemaria en muista sieltä.

Rangekin oli tuossa samassa naapuritalossa joskus E23:n jälkeen.

[Remotion]

Pikkupoikana suuren säväyksen teki naapurin E9 se tuntui valtavalta autolta takapenkkiläisen näkökulmasta, sen jotenkin muistan sieltä vaikuttavana kokemuksena, kun sen kyydissä kisiksen Carrolsiin päästiin kerran kuussa käymään.

Hieno muisto. En ole koskaan päässyt E9 kyytiin koskaan saati rattiin.
Tuo on taatusti jäänyt kokonaisuutena mieleen kun Carrolsin hampparit oli vielä niin älyttömän hyviä. Meidän perheessä carrolsiin pääsi ehkä kerran tai kaksi vuodessa naperoina ja mitään muuta roskaruokaa ei syöty niin se oli juhlaa.

[tiko4tiko]

Hauska topic, kun alkaa itse olla tällainen setämies kategorian kaveri, niin parhaiten muistaa ne sukulaisten tai kavereiden perheiden autot. Pikkupoikana suuren säväyksen teki naapurin E9 se tuntui valtavalta autolta takapenkkiläisen näkökulmasta, sen jotenkin muistan sieltä vaikuttavana kokemuksena, kun sen kyydissä kisiksen Carrolsiin päästiin kerran kuussa käymään. Stten suurimman vaikutuksen teki tätini miehen 85 ostama uusi M535i, eihän siinä juuri mitään varusteita ollut, mutta oli se hieno, juuri ajokortin saaneena sain sitä muutaman kerran ajaakin ja kyllä se teki huiman vaikutuksen.Tämä johtikin siihen, että piti hankkia muutaman vuoden vanha E30 itselleni entisen koslan tilalle, ei se 316 kyllä hirveesti ajamisen iloa tarjonnut, mutta olihan se bmw.

Ajoin 84 ajokortin E30:llä. Kouluauto oli muistaakseni 318i ja inssin 'pääsin' ajamaan 320i:llä. Syytä en muista, miksi auto vaihtui, mutta tuli siitä silloin hieman ylimääräistä jännitystä, kun kytkimessä&koneessa oli aivan eri tuntuma. Ei siinä jännityksellä muutosta neloskoneesta kuutosen huomannut

Autokoulun jälkeen paluu maan pinnalle, tuli lainattua vanhempien Toyotaa, mitä autolla ylipäätään tuli ajettua. Liikkuminen hoitui tuolloin sulan maan aikaan kortin saatua pääasiassa moottoripyörällä. Omaan autoon rahat eivät olisi tuolloin riittäneet, tosin eipä autot kiinnostaneetkaan. Pari kertaa pääsin kokeilemaan kaverin isän uuden karheeta E28 528i, jäi kyllä mieleen

[jones56]

Olin autotsupparina 70 luvun lopussa Roballa, autona Fiat 133/ Kleinbus ja Golf1. Autot hajos vähänvälii siihen "lappulattiassa" ajoon ja osoitteeseen AutoNovo hertsikaan oli vietävä . Meidän kaikki pomot 3, osti uudet 320i ja sain "vara-autolla"kuskata kirjekuorija. Olihan se kovapeli menemään, kun itsellä oli ollut kusiainen/kupla/anglia. Silloin oli Helsingissäkin talvia, erityisesti jäi mieleen kun ajoin varmaan 100 kmh jäätietä Suomenlinnaan lumipöllyten. Ei ollut herranpelkoo(pomon), Finnjettikin ajeli toisella puolella Suokkia. E21 320i oli paras mitä oli päässyt ajamaan

Voi niitä aikoja

[IKa]

Taisi olla vuosi 1980, kun pääsin kesätöihin letkuapinaksi Essolle. Joskus harvoin tankattavaksi saapui Saksan kilvillä olevia parempia autoja. Aivan parasta oli tankata E21 323i. Sen tuplapakoputket ja mahtavat saundit jäivät ikuisesti mieleen.

Ensimmäistä kertaa pääsin itse ajamaan Bemaria, tosin vain parisataa metriä, vuonna 1984. Mutta kyseessä oli lähes uusi E30, jonka mallimerkintä ei jäänyt mieleen, mutta miten hienolta sen sisusta näyttikin ja kone kehräsi pehmeästi.

Kunnolla Bemarilla ajamisen makuun pääsin sitten vuonna 1987, kun olin Münchenissä kuukauden työmatkalla ja viikonlopuksi sain vuokralle E30 325i:n. Auto oli varustettu M Tech 1 korisarjalla, veivikattoluukulla ja lukkoperällä. Sillä painettiin autobahnia pitkin Frankfurtiin ja takaisin, mutta vielä hauskempaa oli ottaa ilo irti lukkoperästä Münchenin kaduilla Tuon työreissun jälkeen oli selvää, että vielä jonain päivä Bemari täytyy itsellekin hommata...

[vilma]

Naapurin yhdellä veljeksistä oli E21 323i ja sai kenkää aivan keleesti! Utti-Espoo väliä kulki 80-luvun alkupuolella ja matka ei kuulemma kauaa kestänyt, itselle moottorin käyntiääni jäi takaraivoon pysyvästi

[naikou]

90-luvulla perheessä oli 518 m10 ruiskutekniikalla, siihen sitten ilmeisesti tuli venttiilivikaa koneeseen ja kusessa oleva korjaamoyrittäjä irrotti kannen mutta ei korjannut vaan myi moottorin osista kaiken lohkosta ylöspäin ja pisteosia sisustasta(varmaan ollut arvokkaita tuolloinkin) ja bemari haettiin hinaamalla takas kotipihaan puolen vuoden päästä kun oikeudenkäynti oli ohi, korvauksia ei saanut koska ”puuttui riittävä näyttö” ja bemari seisoi pihassa tasan samassa paikassa 5vuotta, lopulta 50€ hintaan se myytiin jollekin onnekkaalle kyläsepälle korjattavaksi. Bemarissa oli aina jotain vikaa ollut aiemminkin. Siinä oli isäukon molemmat bemarit, eka ja vika.

Se e28 oli mun leikkipaikka lapsena, istuin ratissa ja vedin sladeja niinkuin isä aikanaan talvisin ja päristelin niin että tuulilasi kuolassa

[jokes911]

Mahtava topic!

90-luvulta on jäänyt verkkokalvolle musta 325 tech2 jollaista toista ei edes lähikunnista löytynyt. Kyseinen auto veti pilistä viikonlopusta toiseen, mutta muistaakseni silti oli heikko flaksi.

Erään etelä-suomalaisen laskettelukeskuksen parkkikselta on jäänyt mieleen varsinainen juppiauto eli punainen 525 levikkeillä ja ajan tyyliin sopivana sivu-ikkunoissa Ruka ja Pyhä tarrat, sekä katolla musta Pacline suksiboxi.

[mikae34]

Ensimmäinen oma muistikuva bmw:stä meni heti syvään päätyyn. Paikallisessa autoliikkeessä nimittäin oli myytävänä joskus 90-luvun alussa ihka aito b12 alpina coupe, eli alpinan versio 850i:stä. Auton oli tuonut Suomeen eräs rauhanturvaaja ja se oli laitettu myyntiin. Sitä kyllä kävi siellä ihmettelemässä koko kylän väki. Takarenkaatkin olivat sitä kokoluokkaa, että eihän sellaisia ollut nähty missään. Tämä kokemus osaltaan teki sen, että kasisarjalainen oli itsekin joskus pakko hankkia.

Isäni osti samoihin aikoihin uudenkarhean e34 520i:n ja sen kutoskonetta myös ihmettelivät naapurit. Se oli todella hieno auto siihen aikaan ja aivan käsittämättömän hiljainen. Autossa oli hartgen korisarja ja se oli kyllä varsin näyttävän näköinen.

Minulle muodostui pienempänä pyöreälamppuisista bemareista aivan erityinen kuva. Ne olivat hienoja autoja ja niillä oli aivan oma luonne muihin autoihin verrattuna. Kuljettajaa kohden käännetyt keskikonsolit. Myös kutoskoneet olivat hienoja ääniltään. Takavetoisuus ja kutonen olivat hieno yhdistelmä.

Valitettavasti jossain vaiheessa 2000-luvulla luonne menetettiin ja tätä nykyä omasta mielestäni nämä ovat vain autoja muiden joukossa. Enää ei ole itselläni minkäänlaista halukkuutta ostaa näitä tämän vuosituhannen tuotoksia. Vanhat sen sijaan kiinnostavat ! Jostain jos saisi uuden e34:n......

[hietase]

Varhaisimmat muistot merkistä ovat 70-luvun lopulta. Läheisen talon asukkaiden Ruotsissa asuva sukulainen kävi aika ajoin sukuloimassa heillä. Autona oli pattikonepeltinen E12, värinä ehkä inka ja autossa oli helmasarja, etu- ja takaspoileri sekä Alpinan tarrat. Jälkeenpäin olen päätellyt, että ehkä se oli tuunattu 525, mutta saattoi olla myös aito Alpina. Erottui keskisuomalaisen tehdaspaikkakunnan Lada- ja Corolla-linjasta. Taloyhtiön Finn-Datsunilla ajellut isäntä paheksui aina suureen ääneen moista pröystäilyä.

Seuraava elämys oli noin -85, kun meidän perhetuttu palasi Golanilta. Tuliaisina oli 320i M. Kyydissä istuessa sporttipenkin tuntuma hanuriin jäi mieleen. Autossa oli kaikki M-sport varusteet korissa, alustassa ja sisustassa, pannu toki normaali kaksilitrainen. Senkin äänet toki säväyttivät niin, että itselle piti kuutonen saada heti kun lompsa antoi periksi. Se oli parikymppisenä -91 hankittu E21 320/6. Siitä se lähti.

[Ju11i]

Isän golfkaverin uudenkarhea e34 (530 tai 540) nahkasisustoineen, nappuloineen, kattoluukkuineen + ne äänet, teki nassikkana vaikutuksen kun takapenkillä pääsi matkustamaan, joskus kasari-ysäri taitteessa.
Teininä tuli sitten käytyä paikallisella merkkarilla kuolaamassa e46 M3:sta.

[E39Fin]

Tunnen oloni kovin siloposkiseksi. Silti saman aikakauden bemarit itselläkin toiminut herätteenä tälle palstalle liittymiseen.

Olen saanut vahvan volvokasvatuksen, vuosituhannen taitteessa suvun kemuissa oli aina piha täynnä 3-litraisia 960-volvoja, joista puolet oli jenkkimalleja. Yhdellä sukulaismiehellä oli E39 525tdsA, jota haukuttiin tietysti yhteen ääneen ettei kulje mihinkään ja ettei kestä mitään. Myös saman hepun W124 haukuttiin lyttyyn. Äitini kautta kuitenkin myös bemarit astuivat kuvaan, vaikkakin jäivät vuosiksi vain takaraivoon vääränä merkkinä. Hän oli ajanut korttinsa aikoinaan tuoreella E30:lla ja ostipa hän ensimmäiseksi omaksi autokseen E28 520i:n jonka takapenkillä tuli istuttua muksuna.

Muustan myös, että omalla kotikylällä kulki niin paljon escorteista ja microista erottuva kapistus, että aiheutti ihmetystä. Äitini osasi kertoa minulle, että kyseessä on aito 7-sarjalainen bmw (E32), sellainen auto mistä hän on aina haaveillut. Noh, nykyään äiti ajaa 7-sarjalaisella ja itse olen jo kaksi kertaa hankkinut aivan hetken mielijohteesta E32 bmw:n. Nyt kun asiaa pohdin niin taidanpa haluta ostaa vielä seuraavankin.

Sen verran yksinkertainen olen, että kun ihastuin E32 ja sain 20-kesäisenä siihen halvemman vakuutuksen kuin V70-volvoon niin sovin suoraan puhelimessa kaupat. Yhä edelleen eniten fiilistä itsessä herättänyt auto. Tuli oltua ihan euroopan omistaja kun olin just muuttanut maalta stadiin ja alla oli 7-sarjalainen. Ei haitannut noin 20 litran kulutus kruisaillessa espalta kaivariin, kunhan kutonen lauloi ja kasarimusa soi Varmaan paljasjalkaset (oma tyttyöystävä mukaanlukien) piti spedenä ja häpes, mutta mulle se oli aina onnellista aikaa.

[Laku]

Hauskoja muistoja jengillä. Kokemukset riippuvat varmasti paljon asuinpaikasta, -ympäristöstä ja koulutustasostakin.

Omassa perheessä oltiin kovasti Volvo-miehiä koko lapsuus. Yllättäen isäni ihastui esimiehensä (iso rakennusyhtiö) työsuhde E12 520:een ja sellainen ilmeistyikin sittemmin 1982 tienoilla taloon. Ihmetys oli suuri, koska isän mantra oli aina "auto on huono sijoitus ja siihen ei laiteta kuin mahdollisimman vähän rahaa." Rivitaloyhtiö, jossa asuimme, oli vauraalla alueella ja yhtiössä asui paljon korkeakoulutettuja (n. 90% aikuisista). Tästä syystä useammalla oli E28 520i, joka heti uuden korimallin tultua päivitettiin E34 520i malliin. Yksi hurja insinööri ajoi ensin E21 315 valkoinen, sitten punainen E30 316 ja toikin Saksan komennusvuodelta mustan E34 525i:n vuoden 1990 tienoilla! Sitä sitten ihmeteltiin kaverin kanssa etenkin, kun perhe mukaan seuraavana vuotena ja vaimolle tuotiin 124 230CE, jossa oikein turvavyöt tulivat takaata sähköisesti eteen . Eli minulle tuollaiset senaikaiset johtajatason autot olivat aivan arkipäivää, vaikka nykymittapuulla moottorit olivat hinnat alkaen ja varusteita ei juuri ollut.

Yhdeltä iäkkäältä naapurinrouvalta kuoli mies ja lapset myivät vainajan muun merkkisen auton ja hankkivat pakkauuden 318i E36 coupena aivan lama-aikana 1991/1992, jota sitten ihmeteltiin, koska noita ei kyllä kaduilla näkynyt. Eikä tuotakaan yksilöä, jota ajettiin ehkä 2x vko ja paikallisajoa. Joku sai siitä hyvin vähän ajetun auton aikanaan. Siinä oli oikein sähköinen kattoluukku ja kaikki. Ei tainnut rouva edes osata avata sitä, en koskaan nähnyt luukku avoimena .

Myöhemmin tuli paljon muita BMW-kokemuksia vastaan, jotka vaikuttivat myöhemmin omaan merkkivalintaan, vaikka välissä olikin 10 vuotta MB-aikakausi.

[mikae34]

Historian lehtien havinaa, keep then coming !!!

Jos mahdollista niin tähän topikkiin sopisi mainiosti myös vanhat valokuvat !!!!!

[Petteri75]

Lapsuudessa perheessä kuljettiin japanilaisilla (ja italialaisilla) autoilla, suvussakaan ei tainnut olla ainoatakaan, jolla olisi ollut BMW. Kaverin perheellä oli, tosin ulkomailla josta sitten toiseksi viimeiseksi muuttoautoksi tulikin BMW 535iA.

Ilmeisesti jokin tilauskeskeytys, siitä saatiin kohtuullinen alennus ja ilman autoveroa se sitten oli ostettavissa. Sitten kun 1993 saatiin ajokortit, niin olihan se kutosen murina, 15-tuumaisten leveiden BBS-vanteiden antama kyyti ja sport-penkkien tuki jotain aivan toisesta maailmasta. Sen verran arvokas auto oli, että ei tullut koskaan ajettua sitä, oltua vain kyydissä. Näin jälkeenpäin, siitä ehkä jäi jonkinlainen muistijälki, koska Saab-kauden jälkeen 2006 jotenkin siirtyminen muuhun kuin turboahdettuun nelisylinteriseen meni hyvinkin helposti bemareihin? Kontrastia on vaikea kuvata, millaista oli todellisessa lama-Suomessa ennen uustuontia. Tässäkin yksilössä oli (jälkiasennettu) iso OBC, mutta ei esim. ilmastointia ja erikoisvarusteena ilman katalysaattoreita.

1. itse ajamani BMW oli -94 -mallinen 540iA - 92 (muistaakseni). Häkkiliikkeen Italian-tuonti, epäsiisti ja nahkapenkillä oli pidetty isokyntistä koiraa koska se oli täynnä kynnenjälkiä. Ja totta kai auto pyrki ryömimään N-vaihteella, kuten silloin ympäri nettiä varoitettiinkin. Toinen oli 540iA -94 (muistaakseni), madallettu niin, että edessä oli 520i:n etujouset.. Sekin jäi ostamatta. Kolmas taisi olla Sunan autoliikekeskittymän tuoma E46 328, jossa alkoi ABS-valo yms yms palamaan koejon aikana. Ehkä olisi pitänyt ymmärtää yskä?

Neljäs olikin sitten se 1. BMW, -92 E34 M5 -92 joka on jäljellä täälläkin. Nyt on sitten täsmälleen se mistä lähdettiin, turboahdettu nelisylinterinen ja 4-ovinen perheauto. Saa nähdä mitä lapset ostavat sitten itselleen..