BMW:n vaikutus lapsuudessa pieneen mieleen?

[Mr.Speed]

E30 koppainen 325i on varmaan sellainen mikä jäänyt eniten mieleen. Kovisrassi missä suht kova suorituskyky sen ajan mittapuulla ja ne kuutosmoottorin äänet, eikä tullut vastaan joka nurkalla. Niitä harvoja euroautoja joiden näki piirtävän lakuraitaa asfalttiin (niin ettei tarvinut hävetä puolesta). Myös serkkupojan hankkima E34 520i joskus ysärin puolenvälin tienoilla jäänyt mieleen, tuntui että se oli jotain aivan eri siistiä mitä oli tottunut näkemään silloin lama-aikana.

[jj5]

90 luvun loppupuolella pääsin kulkemaan päiväkotiin (ja varmasti moneen muuhunkin paikkaan) Hellrot e36 318i Touringin kyydissä. Tästä on selvästi jäänyt jonkinlainen pitkäkestoinen pakkomielle E36 korimallia kohtaan ja varmaan myös herännyt ymmärrys BMW:n ylivertaisuudesta. Itse ajelin siihen aikaan enemmänkin Sikun valmistamilla pienikokoisilla autoilla, myös bemareilla. Kylläpä harmitti kun sen tummanpunaisen E38 pohjassa luki kyseessä olevan vain 728i (eikä 750i) ja huippunopeudenkin olevan liian pieni.

Tuon kyseisen punaisen touringin bongasin joskus vähän vajaa kymmenisen vuotta sitten aikamoisena raatona nettiautosta.

[skt]

Monta bemaria jättänyt vaikutuksen vuosien varrella:
- Sedällä 70-luvun alun 02-series, jossa oli mittarilukemia 240 km/h asti. Herätti kunnioitusta vielä 80-luvullakin
- Enon e28 ja sitä seurannut e34 jäivät mieleen suorina kutosina, vaikka aavistuksen karvalakkeina
- koulun rehtorilla oli nahkajakkarainen e30 cabi. Kaveri asui rehtorin lähellä ja rehtori heitti sen kouluun joka aamu. Oi sitä juhlaa, kun olin yökylässä ja pääsi tukka hulmuten kouluun. Palvelubensa-asemalla rehtori tuntui päälliköltä maksaessaan bensat nousematta autosta ojentaen setelin ikkunan yli katon ollessa auki.
- Jostain koulun tapahtumasta luokkatoveria tultiin iltahämärässä hakemaan uuden karhealla e34 525td:lla, jossa oli valkoiset nahkajakkarat. Tajunnan räjäyttävä elämys, kun se avasi takaoven ja valot kajahti vaaleaan kabiiniin. Tollainen isona!
- Ibizan ja Golfin jälkeen isän nahkajakkarainen e39 oli elämys. Kortti oli ollut pari vuotta. Herätti 90-luvun Otaniemessä huomiota, kun sai lainaksi.
- serkun uudenkarhea e92 335i CCC:lla, jossa näkyi puhelinnumerot ja nimet soitettaessa.
- e60 julkaisukuvat tuntuivat mahtavilta. Että onkin eri planeetalta näyttöineen yms. Tuntui täysin saavuttamattomalta 2002/2003 koulun penkillä. Oi sitä juhlaa, kun ajoi oman e61:sen ensimmäistä kertaa kotiin kymmenen vuotta myöhemmin.
- Sigun F11 unelmien täyttymys, kun lopulta löytyi kunnon varusteilla.

BMW:n suhteelliset hinnat käytettynä on aivan eri tasolla kuin 70- ja 80-luvuilla. Käytettyjen valikoima Saksasta on aivan mahtava. Pienellä säästämisellä ja riittävillä kilsoilla voi saavuttaa autoja, joita lapsena luuli, ettei ole mitään mahdollisuutta omistaa.

[-juzzi-]

90-luvun puolivälin tienoilla faijalla oli muutama E30 jotka jäi mieleen, toinen oli tumman vihreä 320i 4d johon jälkiasennettu M-tech I korisarja keltaisilla valoilla/sumareilla, simons putkistolla, Startec harmailla takavaloilla ja toinen punainen 320i Touring jossa IX kaarilevikkeet, simons putkisto ja shadow line listat.

Molemmissa vielä BBS vanteet ja matalat alustat.

Olivat siis pätevän näköisiä ihan tämän päivän mittapuullakin.

[Newbie]

Hieno muisto. En ole koskaan päässyt E9 kyytiin koskaan saati rattiin.
Tuo on taatusti jäänyt kokonaisuutena mieleen kun Carrolsin hampparit oli vielä niin älyttömän hyviä. Meidän perheessä carrolsiin pääsi ehkä kerran tai kaksi vuodessa naperoina ja mitään muuta roskaruokaa ei syöty niin se oli juhlaa.

Joo toi iso coupe oli hieno kokemus, tavallisempi oli ratikka tai toisen naapurin vw 1600 TL ,joka ei varsinainen ilo ollut ainakaan talvella ollut. Faijan kalsarinharmaa 123 mersu oli aika ankee, vaikka 70 / 80 luvun taitteessa ihan soiva peli, ainoinaa varusteina katoluukku ja automaatti, samalla linjalla jatkaa edelleenkin, ankeita autoja, vaikka nyt eläkkeellä voisi ajaa jollain kivemmallakin.



Nostalgia on sinänsä kivaa, että tulee mieleen monia muitakin aikakauteen liittyviä asioita, kuten toi naapuri, jolla oli toi vw, niin heillä oli, 70 luvulla jo kaikissa makuuhuoneissa, lapsillakin telkkarit ja ei mustavalkoisia, vaan värilliset Sony Trinitronit. Ja videonauhurit tuli 70 luvun lopulla heille. Meillä oli vain olohuoneessa telkkari ja videonauhurikin tuli vasta ehkä 81, no eihän silloin ollut kanaviakaan kuin kaksi ja lähetystäkin vain iltaisin ja viedovuokraamot olivat vasta tulossa.


Kun Hese osti Carrolsit, niin hetken hampparit oli listoilla, enenkuin hävisivät tarjonasta, mutta muistaakseni viitisen vuotta sitten heillä oli muutaman kuukauden tarjolla IsoCarolina, oli ihan pakko käydä syömässä se muutaman kerran, ei se ehkä ihan muistojen tasolla ollut, mutta kyllä minusta sille edelleen paikkansa olisi.

[Juhi]

Hieno topic!

14-vuotiaana olin syrjäkyläkioskilla kesätöissä. Istuskelin normaaliin tapaani ulkona kiikussa (koska ei siellä asiakkaita käynyt) ja muistan elävästi, kun punainen E30 325i lähti vedättämään risteyksestä ylämäkeen ja tienoo raikui M20-sinfoniasta.

Siitä se ajatus sitten lähti.

[bmw323it]

80-luvulla televisiossa tuli sarja nimeltä Kovaa peliä Bostonissa (eng. Spenser for hire). Siinä Hawk niminen sankari ajeli 635CSi:llä (alkuun valkoisella, myöhemmin mustalla).

Siitä alkoi BMW kipinä, ja edelleen haaveilen e24:sta

[KasTrolli]

Legendaarista!

Itse en aikaa muista, mutta tarina kertoo, että vuonna -89 kun synnyin oli isälläni harmaa e21 320. Koliikkilapsena valvoin yöt läpeensä rääkyen, ja kuulemma ainoa paikka missä rauhotuin oli bemarin kyydissä. Niinpä isä sitten ajelutti minua pitkin talviöisiä Kainuun teitä.
E21 myytiin muutama vuosi myöhemmin ja perheessä ajettiin lähinnä mersuilla ja jenkeillä. Varmaan sieltä on jotain ajatuksia jäänyt omaan alitajuntaan.

Oma kiinnostus BMW:tä, ja erityisesti E30-mallia kohtaan kehittyi joskus mopoiässä GTI-magazinen, Eurocruisingien ja Esson pihassa koettujen ja nähtyjen autojen kautta ja oli selvää, että sellainen on saatava. Ensimmäinen oma BMW oli - 87 2D 316 M20B20 voimanpesällä, Rieger-korisarjalla ja muilla aikakauden herkuilla. Äkkiä meitä olikin toistakymmentä samanhenkistä nuorta, jotka kokoontuivat joka viikonloppu harrastamaan yhdessä. Bmw ja btcf nivoi tuosta jengistä mahtavan kaveriporukan, hyviä ystävyyksiä sekä muutaman avioparinkin jälkikasvuineen.

[ruupanen]

Hieno keskustelu! Ekan kerran muistan kun olin 90-luvun alussa hammaslääkärissä ja siellä oli pihalla valkoinen E24 635 CSi. Sitä piti joka kerta ihastella kun hammaslääkärissä joutui käymään ja se onkin ainut positiivinen muisto niiltä reissuilta Silloin ajattelin että sellaisen ostan joskus, mutta ikävä kyllä se aika taisi jo mennä.

Toinen muisto onkin sit jo 2000-luvun taitteesta, kun pääsi ite jo mopolla kylille ja siellä pyöri muutamia bemareita pillurinkiä hankaamassa. E21 useampia, samoiten E30 useampia. Erityisesti erään E30 325i äänet jäi elävästi mieleen, sekä yksi hellrot facelift 316i Borbet A vanteilla ja siitä se innostus alkoi. Heti kun oli rahaa saanut yhtään kerrytettyä, niin 2005 tuli eka Bmw ja sen jälkeen näihin "jumiin" jäikin, eikä käyttöautoina, tai harrasteautoina ole muita ollutkaan.

[Iemel]

Legendaarista!

Itse en aikaa muista, mutta tarina kertoo, että vuonna -89 kun synnyin oli isälläni harmaa e21 320. Koliikkilapsena valvoin yöt läpeensä rääkyen, ja kuulemma ainoa paikka missä rauhotuin oli bemarin kyydissä. Niinpä isä sitten ajelutti minua pitkin talviöisiä Kainuun teitä.
E21 myytiin muutama vuosi myöhemmin ja perheessä ajettiin lähinnä mersuilla ja jenkeillä. Varmaan sieltä on jotain ajatuksia jäänyt omaan alitajuntaan.

Oma kiinnostus BMW:tä, ja erityisesti E30-mallia kohtaan kehittyi joskus mopoiässä GTI-magazinen, Eurocruisingien ja Esson pihassa koettujen ja nähtyjen autojen kautta ja oli selvää, että sellainen on saatava. Ensimmäinen oma BMW oli - 87 2D 316 M20B20 voimanpesällä, Rieger-korisarjalla ja muilla aikakauden herkuilla. Äkkiä meitä olikin toistakymmentä samanhenkistä nuorta, jotka kokoontuivat joka viikonloppu harrastamaan yhdessä. Bmw ja btcf nivoi tuosta jengistä mahtavan kaveriporukan, hyviä ystävyyksiä sekä muutaman avioparinkin jälkikasvuineen.

Tuli tuosta nukuttamisesta mieleen, itse olin kuulemma myös melko hankala nukahtamaan mutta auta armias kun vanhemmat löi b-asconan tulille ja lähdettiin ajelulle niin johan tuli uni tai näin ainakin isä kertoilee.
Tämäkin tapahtui vuonna -89
Kaipa se tuota kautta verenperintönä jonkinlainen tarve autonrassaukselle tulee kun isä noita romuja roplaillut, löytyipä kuvakin tuosta asconasta.

Mitä topicin aiheeseen tulee niin tuon auton jälkeen taisi perheeseen tulla e21 315, se oli omasta ja veljen mielestä maailman siistein auto mutta jostain syystä isä ei siitä tykännyt.
En tiedä oliko tuo se kokemus joka ajoi tämän merkin pariin, mutta aina sitä on varttueessa vain katsellut että bemareissa on sitä jotain. Hyvin nuorena tuli myös se fiksaatio että punainen 2d e30 on must, ja tottapa se sellainen myös tänäänkin löytyy.

[turomu]

Olihan se melkosta kun ala-asteella yhtenä aamuna taksina olikin seitenkantti Volvojen ja diisseli mersujen sijaan uusi e34 bensa kutonen. No e34 tuli aika monta omistettua myöhemmin.

[ritariässä]

Kuville tilaa…

[jani73]

Suuret kiitokset monista upeista tarinoista. Ylititte odotukseni.


Niin, ekan bemarini, mustan E30 316 ostin ysärin loppupuolella, kun olin ekassa työpaikassani. Pomollani oli myös joku musta E30, en muista tarkemmin mikä ja kun ekan auton hankinta alkoi pyöriä koiran takia mielessä tuli jotain juttua osien hinnoista, kun pidin bemuja jotenkin kalliina. No pomo kertoi ettei ne mitenkään kalliita ole ja niin se juna lähti liikkeelle. Myöhemmin kyseinen pomo taisi lähteä muualle töihin. Firma meni konkkaan ja työstökoneita myytiin toiseen firmaan toiselle paikkakunnalle ja miehet perässä. Tämän toisen firman aikana ostin sitten toisen autoni, eli nykyisen 12.10.1991 valmistetun E34 520, tähän voisi mainita, että nykyisellä reilu nelivuotiaalla koirallani on sama syntymäpäivä autoni kanssa, vuosi toki eri. Joskus Trafilta vielä taisi saada tiedot aiemmista omistajista ja olen auton kolmas omistaja, jos autoliikkeitä ei lasketa. Ensimmäinen omistaja oli hammalääkäri.

Nyt olen jo kolmannessa työpaikkassani ja reilu pari vuotta sitten meille tuli yhdeksi samainen mukava pomo, joka inspiroi munt hommaamaan bemun aikanaan. Nykyään tällä pomolla on jo ties kuinka monennet bemut, eikä hän muuhun vaihda.
Nykyisellä olen ajellut varmaan joku 14-15 vuotta.

[MRH]

1988, Ari Vatanen ja ”milk energy” e30m3. Muuta ei tarvittu teinipojan pään menoksi!

[Juh4]

Loistava topic! Ehkäpä ne ensimmäiset kosketukset merkkiin löytyy 90-luvun loppupuolelta ja paikallisen varaosaliikkeen takapihalla ollut valkoinen e31 ja sen jälkeen nopeat e36 325i coupet joihin kylällä vain harvoilla kynnet riitti.

Toki myös tämä foorumi ja yhteisö on jäänyt mieleen. 2004 vuoden bimmerfestvideo, kun ensimmäistä kertaa näin, ajattelin että tuossa on meininkiä jossa itsekin haluan olla mukana. Kiitoksia niistä, mahtavaa porukkaa