Kävin kesäloman vietteeksi heittämässä tuollaisen 3303km ja 3 viikon lenkin pitkin Eurooppaa e30:llä. Eli laivalla Travemündeen, yöpymiset seuraavissa kaupungeissa: Lyypekki, Göttingen, Rastatt, Engen, Bormio, Airolo, Bironico, Colico, Maccagno, Altenstadt, Kirchheim ja taas Lyypekki.
Koska e30, oli homma aloitettava tietenkin rakentamalla auto, jolla matkaan uskaltaa lähteä. Eli perus 300000km huolto, jonka varmasti jokainen automallia harrastellut tietääkin (pura ja kokoa). Varaosia toki puoli kontillista mukaan.
Etukäteen olin valinnut ajettaviksi paikoiksi ne Sveitsin vuoristosolat, jotka Airolosta voi ajaa yhdellä kertaa läpi, Stelvio pass:n ja Hochstrassen Saksassa. Lisäksi lomailua muutama päivä Como-järvellä ja Maggiorella. Muuten jätin suunnitelman auki lähtiessä. Koska ideana oli kuitenkin viettää lomaa, eikä ajella mitenkään työkseen, määrittelin päivämatkaksi korkeintaan 400km.
Mitä jäi käteen: Saksan autobahnejen vapaista nopeuksista nauttimisen sijaan seistiin paikallaan lähes yhtä paljon. Silloin kun liikenne sujuu, matka taittuu varsin ripeästi. Silloin kun ei suju, se ei todellakaan suju. Sveitsin tiet ja ajokulttuuri ylipäätään on parasta maailmassa. Airolosta voi ajaa solat Gottard, Furka, Grimsel, Susten ja Nufenen sellaista 8:n muotoista looppia ja ne kaikki oli kyllä jo yksin sen koko matkan arvoisia. Stelvio oli todella perseestä ajaa ylös, mutta oikein mukava ajaa alas. Italia on kallis maa autoilla, mutta sen tiesin jo ennestään. Muutenkin se ajokulttuuri on aika tympeetä. Järvillä lomailu sensijaan on oikeinkin mukavaa.
Auto toimi koko reissun täydellisesti, vain bensaa piti lisätä tankkiin (295 litraa). Erityisen kiitollinen olin muutamasta lisäämästäni varusteesta: sähköflekti ja uudet jarrut. Muutenkin ehjällä kolmekympillä on niin mukava ajaa, että pisin ajopäivä 11 tuntiakaan ei tuntunut juuri missään. Samaa ei todellakaan voi sanoa niistä vuokrakinnereistä, joilla tuolla on ennen tullut ajeltua. Ja aika monen saksalaiskaupan parkkiksella joku yritti tuon auton multa ostaa, niiltä on kuulemma varsinkin 2-oviset e30:t loppu
Mitä sitten kannattaa tehdä:
Varata riittävästi aikaa. Se ei ole mitään lomaa, jos ajaa kelloa vastaan. Ja jättää väljyyttää suunnitelmaan. Omalla autolla menemisen idea on just siinä, ettei ole sidottu mihinkään aikatauluun tai ennalta määrättyyn suunnitelmaan.
Ottaa oma auto, jos vaan omistaa auton jolla tykkää ajaa. Se on ihan eri juttu kuin jollain vuokrakuupalla.
Jos varaa hotelleja etukäteen, varaa sellaisia jotka tarjoaa pysäköinnin. Helpottaa elämää huomattavasti.
Varautua. Ainakaan oma tarkoitus ei ollu mennä harjoittelemaan auton korjaamista kenttäolosuhteissa. Ainakin IF:llä on numero, josta saa hinauspalvelun tilattua ihan suomeksi ulkomaillakin (+358105158777). Autoliitollakin on vastaava. Varaosia sen mukaan mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Vakuutukset kuntoon. Jos on jotain pikkuvikaa, korjaa sen mieluummin kotona jo.
Pari linkkiä jos ideoita kaipaa: http://www.ultimatedrives.net/top-10-roads/ https://driveeuropenews.com/
Suosittelen kaikille, vaikka se lentämällä lomailu lopulta onkin sekä halvempaa, että rennompaa.
Koska e30, oli homma aloitettava tietenkin rakentamalla auto, jolla matkaan uskaltaa lähteä. Eli perus 300000km huolto, jonka varmasti jokainen automallia harrastellut tietääkin (pura ja kokoa). Varaosia toki puoli kontillista mukaan.
Etukäteen olin valinnut ajettaviksi paikoiksi ne Sveitsin vuoristosolat, jotka Airolosta voi ajaa yhdellä kertaa läpi, Stelvio pass:n ja Hochstrassen Saksassa. Lisäksi lomailua muutama päivä Como-järvellä ja Maggiorella. Muuten jätin suunnitelman auki lähtiessä. Koska ideana oli kuitenkin viettää lomaa, eikä ajella mitenkään työkseen, määrittelin päivämatkaksi korkeintaan 400km.
Mitä jäi käteen: Saksan autobahnejen vapaista nopeuksista nauttimisen sijaan seistiin paikallaan lähes yhtä paljon. Silloin kun liikenne sujuu, matka taittuu varsin ripeästi. Silloin kun ei suju, se ei todellakaan suju. Sveitsin tiet ja ajokulttuuri ylipäätään on parasta maailmassa. Airolosta voi ajaa solat Gottard, Furka, Grimsel, Susten ja Nufenen sellaista 8:n muotoista looppia ja ne kaikki oli kyllä jo yksin sen koko matkan arvoisia. Stelvio oli todella perseestä ajaa ylös, mutta oikein mukava ajaa alas. Italia on kallis maa autoilla, mutta sen tiesin jo ennestään. Muutenkin se ajokulttuuri on aika tympeetä. Järvillä lomailu sensijaan on oikeinkin mukavaa.
Auto toimi koko reissun täydellisesti, vain bensaa piti lisätä tankkiin (295 litraa). Erityisen kiitollinen olin muutamasta lisäämästäni varusteesta: sähköflekti ja uudet jarrut. Muutenkin ehjällä kolmekympillä on niin mukava ajaa, että pisin ajopäivä 11 tuntiakaan ei tuntunut juuri missään. Samaa ei todellakaan voi sanoa niistä vuokrakinnereistä, joilla tuolla on ennen tullut ajeltua. Ja aika monen saksalaiskaupan parkkiksella joku yritti tuon auton multa ostaa, niiltä on kuulemma varsinkin 2-oviset e30:t loppu
Mitä sitten kannattaa tehdä:
Varata riittävästi aikaa. Se ei ole mitään lomaa, jos ajaa kelloa vastaan. Ja jättää väljyyttää suunnitelmaan. Omalla autolla menemisen idea on just siinä, ettei ole sidottu mihinkään aikatauluun tai ennalta määrättyyn suunnitelmaan.
Ottaa oma auto, jos vaan omistaa auton jolla tykkää ajaa. Se on ihan eri juttu kuin jollain vuokrakuupalla.
Jos varaa hotelleja etukäteen, varaa sellaisia jotka tarjoaa pysäköinnin. Helpottaa elämää huomattavasti.
Varautua. Ainakaan oma tarkoitus ei ollu mennä harjoittelemaan auton korjaamista kenttäolosuhteissa. Ainakin IF:llä on numero, josta saa hinauspalvelun tilattua ihan suomeksi ulkomaillakin (+358105158777). Autoliitollakin on vastaava. Varaosia sen mukaan mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Vakuutukset kuntoon. Jos on jotain pikkuvikaa, korjaa sen mieluummin kotona jo.
Pari linkkiä jos ideoita kaipaa: http://www.ultimatedrives.net/top-10-roads/ https://driveeuropenews.com/
Suosittelen kaikille, vaikka se lentämällä lomailu lopulta onkin sekä halvempaa, että rennompaa.
Rekisterikilpi takaa tippui jonnekin Autobahnille.
Comment