Omalla autolla lomalle Eurooppaan

[Petri.Kekkonen]

Senkin on "siperia" tässä vuosien aikana opettanut että kun nuo ns.pakolliset reitit on ajeltu, niin ainakin itse suosin sitä että painetaan baanaa sen mitä vehkeet kulkee pisteestä a, pisteeseen b (ja otetaan siirtymistä täysi ajamisen ilo), ja ikäänkuin asetutaan/rauhoitutaan muutamaksi päiväksi jokaiseen pysähdyspisteeseen, josta voi sitten heittää tarvittaessa muutaman tunnin lenkkejä jos muija suostuu=pystyy olemaan kuskina...

Vähän näin minäkin olen homman tässä ajatellut, eli ei todellakaan huvita vaihtaa joka päivä yöpaikkaa, vaan kun asuu 2 x 1vk paikoillaan ja heittää vain lyhyitä päiväreissuja niin ei tartte pakata/purkaa joka päivä kamoja eikä homma ehkä muutenkaan tunnu niin autossa asumiselta.

Siirtymämatkat sitten sitä baanaa, tosin päivämatkat 5v lapsen takia kuitenkin melko kohtuullisina pitäen.

Eli ne pikkuteiden tarjoamat pikkukylät, pellot ja puu maisemat on kuitenkin aika äkkiä katsottu jos matkan kuitenkin pitäisi edetä seuraavaan etappiin.

Niin, en tiedä ymmärsinkö oikein, mutta tarkoitit varmaan että jos on seuraava etappi mielessä niin eipä siinä hirveesti osaa jäädä matkan varrella viivyttelemään. Eli tahtoo painaa stressi päälle koko ajan.

[O.K.]

EJa Zell Am Seestä lähtee vuoristoserpentiini, joka menee Itävallan korkeimman vuoren vierestä, pääsee autolla 2.6km korkealle. Todella hieno pätkä, sen ajettua vielä kun laittaa navigaattoriin kohteeksi Udine, ja käskee hakea vaihtoehtoisen reitin eikä mene baanaa, niin pääsee taas todella upealle mutkaiselle vuoristotielle, jossa mm 12 neulansilmä putkeen jonka aikana tullaan pari sataa metriä alas.

Tietenkin Zell Am Seestä voi ajaa myös läntisempää reittiä, Gardajärven kautta Milanoon/Veronaan.

Onkos tämä sama kuin AL:n Moottori-lehdessä joku hetki sitten mainittu pätkä? Se kiinnostaisi, mutta juuri nyt ei jaksaisi selailla lehtiä läpi.

Ja kyllä nyt on matka jaettu kivasti siirtymiin ja löhöilyyn entistä selkeämmin. Ja kun ei ole lapsia, niin jaksaa istua autossakin pidempiä matkoja. Ja ainakin nyt tämä 1. reissu menee tosiaan kiertäessä sellaisia pieniä paikkoja, joihin ei ilman autoa pääse ja joissa ei kuitenkaan paria päivää kauempaa välttämättä jaksa olla. Alpeilta osui vielä sopiviin paikkoihin vielä koskenlaskua ja liitovarjoilua .

[Hemi]

Niin, en tiedä ymmärsinkö oikein, mutta tarkoitit varmaan että jos on seuraava etappi mielessä niin eipä siinä hirveesti osaa jäädä matkan varrella viivyttelemään. Eli tahtoo painaa stressi päälle koko ajan.

Tietysti noinkin, mutta lähinnä tarkoitin sitä että loppujen lopuksi se ajatus että väännetään pikkuserpenttiiniä päivästä toiseen "uusien maisemien" toivossa ei oikein lopulta kanna kovin pitkään. Eli ne auton ikkunasta nähdyt pikkukylät, pellot ja metsät ei kyllä pidemmän päälle tarjoa mitään uutta(vaan kyliä, peltoja ja niitä metsiä), vaan lisäävät käytännössä vain tuota autossa istumista etappien välillä moninkertaiseksi. Prätkällä tilanne toki on hieman eri pelkän paremman ajonautinnon vuoksi suhteessa baanoihin, mutta itse en ainakaan koe näkeväni enkä kokevani yhtään sen enempää vaikka vääntäisin/kääntäisin näitä loputtomia "kylänraitteja" jonkun uuden näkemisen toivossa.
Stressitasokaan ei ainakaan minulla laske pykälääkään tästä "leppoisasta" pikkuteillä vääntämisestä, kun samat tunnit voi viettää jossain idyllisessä merenrantakylässä tuontiviinejä/viskejä maistellen valitessa ja paikallisiin ruokiin/"nähtävyyksiin" tutustuessa.
Kukin toki tekee näitä reissuja niinkuin itselle parhaiten tuntuu sopivan, mutta meillä tämä nyt on vuosien reissaamisen jälkeen hioutunut tähän muotoon, että siirtymät on nopeita(navissa motariasetukset) ja näkemiset/kokemiset hoidetaan selkeästi "jalkautumalla".
Myös tietysti nämä lenkit on vuosi vuodelta pyrkineet lyhentymään, eli enään en kuvittelekkaan sahaavani noita alkuaikojen 6-8 maan läpiajoa, vaan 3-5 "jalkautumista" parin viikon reissussa riittänee hyvinkin(1-3 maata). Toki meillä näihin reissuihin liittyy abaut viikon varsinainen funktio/syy ja samalla saman verran yhdessä paikassa oleskelua, mutta kaikenkaikkiaan siis kuitenkin niin että vähemmän on pääsääntöisesti lopulta enemmän. Ne ekat reissuthan kun oli sitä että pari viikkoa vedit epätoivoisesti nonstop aikataululla niin että piti pitää vielä reilu viikon loma tuosta "lomasta" henkisesti+fyysisesti toipumiseen.
Nämä ei kuitenkaan ole todellakaan mitään ilmaisia reissuja vaikka rahankäytön suhteen pystyisikin pitämään arkijärjen tallella, niin olisihan se kuitenkin ihan kiva bonus, että takaisinpaluunkin jälkeen voisi reissua kuitenkin kutsua lomaksi.

[jsa014]

Onkos tämä sama kuin AL:n Moottori-lehdessä joku hetki sitten mainittu pätkä? Se kiinnostaisi, mutta juuri nyt ei jaksaisi selailla lehtiä läpi. .

Luultavasti on, tässä tietoa

http://www.grossglockner.com/highalpineroad/

[O.K.]

Luultavasti on, tässä tietoa

http://www.grossglockner.com/highalpineroad/

Taitaa olla eri tie :think . Ainakin tienumeroinnin perusteella (löysinkin sen lehden 9/2006) ja siellä puhuttiin tiestä nro 188. Tuo linkittämäsi näyttäisi olevan 107. Alla netistä löytyi lisätietoa:

http://www.europeancarweb.com/events/0407ec_silvretta_classic_rally_montafon/index.html

The Hochalpenstrasse is a 14-mile stretch of Austria highway 188 just south of Partenen. It consists of a tightly coiled series of switchbacks (the route book claims 32 hairpins, but I was too busy working the steering wheel to count) that climb a 14% grade perched high above green valleys, surrounded, in the distance, by the iced serrations of snow-coated mountain peaks. When you dare flick your eyes away from the road, the view is spectacular. The downhill run unravels in a much straighter, 10% decline, but its negotiation is complicated by herds of contented cows that leisurely stroll, or even snooze, on the road.

Otettiin sit hotelli lähestulkoon tuon mainitun osuuden alapäästä ja mennään Innsbruck - tuo tie - Liechtenstein - Milano. Jätetään se aiemmin suunniteltu Garda-järvellä ollut vesihuvipuisto väliin.

[Petri.Kekkonen]

Vakuutuksista tuli mieleen, että onko täällä kirjoittavilla kokemusta jokninlaisesta autopalveluvakuutuksesta joka kattaisi hinauksen korjaamolle sekä sijaisauton korjauksen ajaksi myös ulkomailla?

Mulla on Pohjolan Superkasko, mutta en ole vieläkään saanut tutkittua onko siinä mitään tuollaista ja voiko sellaista edes saada. Keskeytysturvaa mulla ei kyllä ole.

EDIT: Pohjolan lapuissa lukee tämmöistä:

Henkilöautojen Superkaskon autopalveluturva korvaa autopalveluvahingoissa mm. auton vuokraamisen oman auton korjaamisen
ajaksi ulkomailla.

Autopalveluturva
Jos autosi jää tielle esimerkiksi moottorivian tai kolarin vuoksi, korvataan mm. ajoneuvon nosto tielle ja hinaus lähimmälle korjaamolle
tai ylimääräisiä kuluja, jotka aiheutuvat vahinkopaikalla tapahtuvasta korjauksesta, hinauskulujen arvioituun määrään asti.

Lisäksi korvataan muita yöpymisestä tai matkan jatkamisesta aiheutuneita välttämättömiä ylimääräisiä kuluja, Superkaskon autopalveluturvasta 500 euroon ja muista 200 euroon asti, kuitenkin enintään siihen määrään saakka, jonka kotimatka aiheuttaisi.
Henkilöautojen Superkaskon autopalveluturva mahdollistaa vuokraauton käytön ulkomaanvahingoissa.

Täytynee soitella tai käydä ihan konttorilla selvittämässä mitä tuo sitten oikeasti tarkoittaa ja tarvitsenko sitten vielä lisäksi keskeytysturvankin.

[TheLoial]

Vakuutuksista tuli mieleen, että onko täällä kirjoittavilla kokemusta jokninlaisesta autopalveluvakuutuksesta joka kattaisi hinauksen korjaamolle sekä sijaisauton korjauksen ajaksi myös ulkomailla?

Autoliiton autoturva on juuri tuollainen. Sijaisautopalvelusta en nyt muista mutta autoliiton sivuilta näet lisää. Hinta on jotain 50€ vuosi jäsenmaksun päälle.

[Petri.Kekkonen]

Autoliiton autoturva on juuri tuollainen. Sijaisautopalvelusta en nyt muista mutta autoliiton sivuilta näet lisää. Hinta on jotain 50€ vuosi jäsenmaksun päälle.

Jep, isä tuosta puhuikin, mutta ei viitsi tuon takia liittyä kun en ole tällä hetkellä jäsen (joskus olin).

Ylihuomenna ois lähtö, eipä tässä paljon enää muuta kuin kamat autoon ja menoksi.

[Kentsu]

Vakuutuksista tuli mieleen, että onko täällä kirjoittavilla kokemusta jokninlaisesta autopalveluvakuutuksesta joka kattaisi hinauksen korjaamolle sekä sijaisauton korjauksen ajaksi myös ulkomailla?

Mulla on joku Tapiolan matkan keskeytys -vakuutus, ja ainakin euroopan tourneella olin siinä uskossa että korvaa sielläkin ainakin hinaukset ja hotelliyöpymiset ym. mitä auton tekninen vika aiheuttaa. Vaikka tuskin nyt vaihdat vakuutusyhtiötä jos reissuun lähtö jo on käsillä. Mutta no worries - eihän se E39 tielle jätä
Muuten kokemuksena että muija jossain muistaakseni Leipzigin suunnalla totesi että "Käydään tuolla kaupungissa kun tämä baana rupee kyllästyttää". Totesin jotain "Nyt painetaan sinne italiaan asti tai niin kauas kuin kardaani antaa periksi ja sitten tutkitaan maisemia." Elikäs ymmärrän kyllä että varsinkin apukuskia ryhtyy pikkuhiljaa vituttamaan ne baanan maisemat mutta ainakin menomatkalla kyllä mielekästä lienee että painetaan suorinta ja nopeinta reittiä kohteeseen ja jos kohde on valittu oikein voi siellä sitten sooloilla ja miettiä paluumatkan mahdollisesti uusiksi.
Summa summarum näin juhannusen siheissä voin todeta että Italia ja varsinkin Sveitsi on kyllä autolla matkustaessa mainioita kohteita.

[Petri.Kekkonen]

Mutta no worries - eihän se E39 tielle jätä

Ei luulis ainakaan vesipumpun takia jättävän kun sen takia jätti jo viime kesänä!

... mutta ainakin menomatkalla kyllä mielekästä lienee että painetaan suorinta ja nopeinta reittiä kohteeseen ja jos kohde on valittu oikein voi siellä sitten sooloilla ja miettiä paluumatkan mahdollisesti uusiksi.

Näin on vähän ajateltu, tosin aikataulu yritettiin laskea sen verran löysäksi, että jonku pienen poikkeaman ehkä ehtii tehdä menomatkallakin.

[B.Virtanen]

Tuli tossa heitettyä reissu euroopassa. 14 000 km, 19 maata ja noin 5-viikkoa.
Budjetti oli vähän alle 4k€ kahdelle hengelle yhteensä.

Autona 330d touring. Keskikulutus 6,2l/100km. Huiput vähän yli 200km/h, keskinopeus 70 km/h.


edit... kuva 1 Italia, 2 ja 3 Sveitsistä, kuva 4 Hitlerin Kotkanpesä Saksassa.

[O.K.]

Meillä reissu nyt puolivälissä, tänään lähdetään Marseillesta kohti pohjoista 2 viikon paluumatkalle. Toistaiseksi pysytty ihan hyvin budjetissa ja etukäteen valitut päivämatkatkin ovat osoittautuneet ihan sopiviksi. Välillä katseltu maisemia pikkuteiltä ja välillä tehty siirtymiä moottoriteitä pitkin.

[Remotion]

Tietysti noinkin, mutta lähinnä tarkoitin sitä että loppujen lopuksi se ajatus että väännetään pikkuserpenttiiniä päivästä toiseen "uusien maisemien" toivossa ei oikein lopulta kanna kovin pitkään. Eli ne auton ikkunasta nähdyt pikkukylät, pellot ja metsät ei kyllä pidemmän päälle tarjoa mitään uutta(vaan kyliä, peltoja ja niitä metsiä), vaan lisäävät käytännössä vain tuota autossa istumista etappien välillä moninkertaiseksi. Prätkällä tilanne toki on hieman eri pelkän paremman ajonautinnon vuoksi suhteessa baanoihin.

o_O mä kun nautin auton ratissa tuommoisista teistä ylikaiken ja voisin ajella vaikka viikon putkeen ja se ois mun vuoden paras viikko....

[Petri.Kekkonen]

Meillä reissu nyt puolivälissä, tänään lähdetään Marseillesta kohti pohjoista 2 viikon paluumatkalle.

Meillä on myös puoliväli nyt juuri ohitettu, eikä olla Marseillestakaan kovin kaukana.

Saksan halki ajo etelän suuntaan oli melkoinen antikliimaksi, toissakesänä löytyi jostain päin Saksaa tyhjääkin baanaa, mutta nyt oli vain vuoronperään tietyötä ja ruuhkaa. Lisäksi jatkuva kova sivutuuli ja vähänväliä tien kastelleet sateet hillitsivät kaasujalkaa sen verran, ettei vauhti noussut yli 200 km/h kuin pari-kolme kertaa vaikka yritystä olikin. Virallisten GPS-huippujen testaus jäänee siis paluumatkalle.

Nopeita bemareita tai muitakaan mielenkiintoisia autoja ei perään juuri liimautunut, varmaan yli puolet lujempaa ajaneista oli jotain perustylsiä vakio-Audeja. Kasselin mäet sentään tarjosivat mielenkiintoista vaihtelua ja muutamilla muillakin alkoi kaasujalka painaa tavallista enemmän. Ainoa auto joka tuli perään todella lujaa ja myös poistui näkökentästä nopeimmin oli E60 M5 Touring. Se tuli myös testattua että A6 4.2 Quattro ampuu aika rivakasti ohi ylämäkeen vaikka mulla oli jo kaikki tehot pelissä.

Ranskalaiseen liikennekulttuuriin on sopeuduttu jo reilu viikko ja melko mielenkiintoista on välillä ollut. Täällä tuntuu että kaaos on ainoa varma asia liikenteessä. Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa odottamatonta ilman sen suurempaa ennakovaroitusta. Lisäksi vauhdin määrää yleensä auton koko. Mitä pienempi auto sen lujempi vauhti ainakin moottoriteillä. 130 km/h nopeusrajoitus tuntuu olevan monille aika ohjeellinen. Ja täällä ei tahdo 523i:n tehoilla aina pysyä moottoritiellä edes smarttien sun muiden koppimopojen perässä. Maksullisten moottoriteiden vetävyys on myös osoittautunut pettymykseksi, tiemaksut saa kyllä maksaa mutta mihinkään pääsemisestä ei ole takeita. Eilenkin tarvittiin ruuhkan vuoksi melkoisia ohitusleikkauksia paikallisia peltoteitä pitkin.

Ranskalaisten pikkukylien vanhojen katujen ahtaus ja pysäköinnin mahdottomuus ovat myös tulleet riittävän tutuiksi. Positiivisena puolena voisi taas mainita varmasti hienoimmat maisematiet ja mutkapätkät joita olen koskaan ajanut. Serpentiiniteitä on saanut ajaa urakalla vaikkei niitä olla erikseen edes etsitty ja aina kun luulee ajavansa jo perheautoksi riittävän reipasta vauhtia tulee puskuriin joku paikallinen perheenäiti pikkupösöllä kyttäämään ohituspaikkaa.

[O.K.]

Kotona

Nyt on palattu kotiin, n. 6500 km keskinopeudella 64,2km/h (eli ajoa keskimäärin hiukan päälle 3,5h/päivä) ja -kulutuksella 9,7l/100km. Huippunopeus 216 km/h (GPS). Enemmän juttua, kun on jossakin välissä aikaa kirjoitella...