Eilen kävin koeajamassa Nissan Leaf:in. Ollut aikomus testailla tuota jo pidempään, mutta pariin kertaan jäänyt jo ajamatta kun ei juuri sillä hetkellä olisi onnistunut. Eilen sitten ohikulkiessa huomasin että sellainen seisoi johdon päässä Pörhön pihalla ja pakkastakin oli sähköauton koeajoon sopivat -15°C niin ajattelin kysyä voisiko sitä kokeilla.
Myyntipäällikkö ilmeisesti jossain määrin luotti siihen että tiedän mitä olen tekemässä kun uskalsi antaa vain avaimen käteen eikä lähtenyt ulos pakkaseen näyttämään miten auto saadaan tulille. Toisaalta siltäkin osin tilanne oli siis aito testi siitä tuleeko ensikertalaiselle ongelmia. Eipä tullut, nopea renkaiden ihmettely (Hakkapeliitta R2), latauspiuha irti, latausluukku kiinni, ovet auki ja sisään käynnistysnappia etsimään. Vanhemmista Leaf-esittelyautoista poiketen tässä facelift-mallissa oli mustat nahat ja muutenkin tumma sisusta.
Ennen ajoon lähtöä kosketusnäytöstä piti kuitata pois joku naurettavan pitkä lupa siitä että Nissan Motor Company saa käyttää sitä ja tätä tietoa johonkin. Toivottavasti bemareissa ei ikinä mennä tähän vaan autolla pääsee aina ajamaan ilman sopimusehtojen lukemista. Jarru pohjassa auto "käynnistyi" ja lämmityslaite alkoi saman tien puhaltaa täydellä teholla lämpöä sisälle. Tässä vaiheessa tosin ei kyllä tuntunut että siitä mitään apua olisi ollut, mutta onneksi lasit ei olleet ulkopuolelta suuremmin jäässä. Istuinlämppärien napitkin löytyivät, mutta ratin lämmitintä ja takapenkin lämmitintä en tässä vaiheessa huomannut kytkeä päälle koska napit ei osuneet silmään.
Jäljellä oleva ajomatka täydellä akulla näytti 89km ennen kuin ehdin ajaa metriäkään. Ei siis lähellekään sitä mitä autolle optimiolosuhteissa luvataan, joten ilmeisesti auto osasi ennusteessa jotenkin ottaa huomioon vähemmän optimaaliset olosuhteet. Hyvä niin. Vaihdevalitsin toi mieleen Prius:ista tutun joystickin ja pakki löytyikin ongemitta. Samalla kosketusnäyttö alkoi näyttä sekä peruutuskameran kuvaa että koko auton ylhäältä päin näyttävää neljän kameran kuvasta yhdistettyä kuvaa. Eipä voisi peruuttelu oudossa pihassa paljon helmpompaa olla. Ohjaus oli höyhenen kevyt ja kaasuun ei tarvinnut koskea ollenkaan kun auto ryömi riittävän innokkaasti jarrua vasten.
Taajama-ajossa huomasi heti että tämähän kiihtyy paljon paremmin kuin ajattelin. Digitaalinen nopeusmittari ei ole kovin nopea hahmottaa, mutta lukemat siinä kasvoi paljon nopeammin kuin olisi osannut ikkunasta katsellen arvatakaan. Onhan se niin helppoa ajaa kun aina on oikea vaihde (= vakiovälitys) ja moottori vetoalueella. Ja kaasuakin uskaltaa painaa reilusti vaikka moottori on kylmä, en tosin tiedä mitä käyttöohje sanoo tästä. Alkumatka meni siis vain hienoa kiihtyvyyttä ihmetellessä. Piti säätää lämmityslaitteen puhallusta pienelle että kuulee auton äänettömyyden. Kovemmissa kiihdytyksissä kuuluu ääntä moottorista ja/tai voimansiirrosta, mutta se ei ollut ollenkaan ikävä vinkuna vaan juuri sopivan hiljainen ja futuristinen swiiiiiiish-tyyppinen ääni.
Hetken ajelun jälkeen osasi kiinnittää huomiota myös puutteisiin. Ajoasento tuntui aina turhan etukenolta koska istuimessa ei ollut bemareista tuttua istuintyynyn kallistuksen säätöä. Myös ratin etäisyyssäätö puuttui ja siksi ratti jäi hiukan liian kauas. Näkyvyys ulos etusektoriin oli hyvä, ja lämmityslaite jaksoi pitää ikkunat enimmäkseen huurteettomia. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä varpaiden jäähtymistä ja huomasin, että lämmityslaitteen puhallussuunnan valinnassa oli vaihtoehtoina vain joko tuulilasi tai jalkatila. En tietenkään lukenut käyttöohjetta, mutta tämä tuntui aivan idioottimaiselta ratkaisulta. Vaihto siis sujui yhdestä napista enkä keksinyt miten jotain muuta valintaa olisi saanut aikaan. Lisäksi aina kun vaihtoi puhalluksen tuulilasille kytkeytyi ilmastointilaite "päälle" asentoon.
Moottoritiellä 120 km/h mittarinopeutta auto kulki kevyen tuntuisesti, mittaristossa pallopyväänä näkyvä tehomittari näytti tasakaasulla noin puolet tehosta olevan käytössä. Kiihtyvyys tästä vauhdista oli vielä ihan kohtuullinen, mutta mittarivirhe tuntui perstuntumalla suurelta. Rengasäänet ei kitkarenkailla nouseet pahoiksi missään tilanteessa, mutta soran rapina kuului sisään todella selvästi, kuten monissa vanhemmissakin japseissa on tapana ollut.
Ohjaus ei ainakaan kitkarenkain suuremmin ilahduttanut. Tuntuma oli keinotekoisen tahmea eikä mitään oikeaa tietuntoa ollut nimeksikään. Hitaissa vauhdeissa ohjaus tuntui luontevammalta. Jarrujen annostelu oli helppoa, vaikka aluksi ei tietenkään osannutkaan optimoida jarrutuksia akkujen latausta ajatellen. Jarrupolkimen tuntuma paikallaan oli vähintäänkin outo, kuin painaisi irtopoljinta jotain jousta vasten.
Kaikenkaikkiaan auto antoi minusta hyvin positiivisen kuvan. Jos vain akkuja voi ladata tiheään niin kyllä tällä taaja-ajot hoitaisi maiosti. En katsonut tarkkaa koeajomatkaa, mutta oletettavasti noin 25km lenkki kulutti toimintasädettä niin että lopuksi arvio näytti enää reilun 50km jäljellä olevaa ajomatkaa. Ajotapa ei todellakaan ollut taloudellisuuteen optimoitu, vaan sisälsi paljon turhaa kiihdyttelyä. Käytetyn Leaf:in saanee tuotua Suomeen aika pienin veroin kun päästöt on 0g/km ja ulkomailla tarjontaa käytetyissä on paljon paremmin kuin Suomessa.
Myyntipäällikkö ilmeisesti jossain määrin luotti siihen että tiedän mitä olen tekemässä kun uskalsi antaa vain avaimen käteen eikä lähtenyt ulos pakkaseen näyttämään miten auto saadaan tulille. Toisaalta siltäkin osin tilanne oli siis aito testi siitä tuleeko ensikertalaiselle ongelmia. Eipä tullut, nopea renkaiden ihmettely (Hakkapeliitta R2), latauspiuha irti, latausluukku kiinni, ovet auki ja sisään käynnistysnappia etsimään. Vanhemmista Leaf-esittelyautoista poiketen tässä facelift-mallissa oli mustat nahat ja muutenkin tumma sisusta.
Ennen ajoon lähtöä kosketusnäytöstä piti kuitata pois joku naurettavan pitkä lupa siitä että Nissan Motor Company saa käyttää sitä ja tätä tietoa johonkin. Toivottavasti bemareissa ei ikinä mennä tähän vaan autolla pääsee aina ajamaan ilman sopimusehtojen lukemista. Jarru pohjassa auto "käynnistyi" ja lämmityslaite alkoi saman tien puhaltaa täydellä teholla lämpöä sisälle. Tässä vaiheessa tosin ei kyllä tuntunut että siitä mitään apua olisi ollut, mutta onneksi lasit ei olleet ulkopuolelta suuremmin jäässä. Istuinlämppärien napitkin löytyivät, mutta ratin lämmitintä ja takapenkin lämmitintä en tässä vaiheessa huomannut kytkeä päälle koska napit ei osuneet silmään.
Jäljellä oleva ajomatka täydellä akulla näytti 89km ennen kuin ehdin ajaa metriäkään. Ei siis lähellekään sitä mitä autolle optimiolosuhteissa luvataan, joten ilmeisesti auto osasi ennusteessa jotenkin ottaa huomioon vähemmän optimaaliset olosuhteet. Hyvä niin. Vaihdevalitsin toi mieleen Prius:ista tutun joystickin ja pakki löytyikin ongemitta. Samalla kosketusnäyttö alkoi näyttä sekä peruutuskameran kuvaa että koko auton ylhäältä päin näyttävää neljän kameran kuvasta yhdistettyä kuvaa. Eipä voisi peruuttelu oudossa pihassa paljon helmpompaa olla. Ohjaus oli höyhenen kevyt ja kaasuun ei tarvinnut koskea ollenkaan kun auto ryömi riittävän innokkaasti jarrua vasten.
Taajama-ajossa huomasi heti että tämähän kiihtyy paljon paremmin kuin ajattelin. Digitaalinen nopeusmittari ei ole kovin nopea hahmottaa, mutta lukemat siinä kasvoi paljon nopeammin kuin olisi osannut ikkunasta katsellen arvatakaan. Onhan se niin helppoa ajaa kun aina on oikea vaihde (= vakiovälitys) ja moottori vetoalueella. Ja kaasuakin uskaltaa painaa reilusti vaikka moottori on kylmä, en tosin tiedä mitä käyttöohje sanoo tästä. Alkumatka meni siis vain hienoa kiihtyvyyttä ihmetellessä. Piti säätää lämmityslaitteen puhallusta pienelle että kuulee auton äänettömyyden. Kovemmissa kiihdytyksissä kuuluu ääntä moottorista ja/tai voimansiirrosta, mutta se ei ollut ollenkaan ikävä vinkuna vaan juuri sopivan hiljainen ja futuristinen swiiiiiiish-tyyppinen ääni.
Hetken ajelun jälkeen osasi kiinnittää huomiota myös puutteisiin. Ajoasento tuntui aina turhan etukenolta koska istuimessa ei ollut bemareista tuttua istuintyynyn kallistuksen säätöä. Myös ratin etäisyyssäätö puuttui ja siksi ratti jäi hiukan liian kauas. Näkyvyys ulos etusektoriin oli hyvä, ja lämmityslaite jaksoi pitää ikkunat enimmäkseen huurteettomia. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä varpaiden jäähtymistä ja huomasin, että lämmityslaitteen puhallussuunnan valinnassa oli vaihtoehtoina vain joko tuulilasi tai jalkatila. En tietenkään lukenut käyttöohjetta, mutta tämä tuntui aivan idioottimaiselta ratkaisulta. Vaihto siis sujui yhdestä napista enkä keksinyt miten jotain muuta valintaa olisi saanut aikaan. Lisäksi aina kun vaihtoi puhalluksen tuulilasille kytkeytyi ilmastointilaite "päälle" asentoon.
Moottoritiellä 120 km/h mittarinopeutta auto kulki kevyen tuntuisesti, mittaristossa pallopyväänä näkyvä tehomittari näytti tasakaasulla noin puolet tehosta olevan käytössä. Kiihtyvyys tästä vauhdista oli vielä ihan kohtuullinen, mutta mittarivirhe tuntui perstuntumalla suurelta. Rengasäänet ei kitkarenkailla nouseet pahoiksi missään tilanteessa, mutta soran rapina kuului sisään todella selvästi, kuten monissa vanhemmissakin japseissa on tapana ollut.
Ohjaus ei ainakaan kitkarenkain suuremmin ilahduttanut. Tuntuma oli keinotekoisen tahmea eikä mitään oikeaa tietuntoa ollut nimeksikään. Hitaissa vauhdeissa ohjaus tuntui luontevammalta. Jarrujen annostelu oli helppoa, vaikka aluksi ei tietenkään osannutkaan optimoida jarrutuksia akkujen latausta ajatellen. Jarrupolkimen tuntuma paikallaan oli vähintäänkin outo, kuin painaisi irtopoljinta jotain jousta vasten.
Kaikenkaikkiaan auto antoi minusta hyvin positiivisen kuvan. Jos vain akkuja voi ladata tiheään niin kyllä tällä taaja-ajot hoitaisi maiosti. En katsonut tarkkaa koeajomatkaa, mutta oletettavasti noin 25km lenkki kulutti toimintasädettä niin että lopuksi arvio näytti enää reilun 50km jäljellä olevaa ajomatkaa. Ajotapa ei todellakaan ollut taloudellisuuteen optimoitu, vaan sisälsi paljon turhaa kiihdyttelyä. Käytetyn Leaf:in saanee tuotua Suomeen aika pienin veroin kun päästöt on 0g/km ja ulkomailla tarjontaa käytetyissä on paljon paremmin kuin Suomessa.
Comment