25 Jahre Jubileum "Kuka halavattu teki sedanistani kupeen!?" - Wanhoja muisteloja

[Roisto]

Vähän patinoitunut kun oli 15 vuotta lippalakissa kiinni

Yhdellä ännällä

[9313juha]

Ja sitten mennäänkin kesä-heinäkuuhun 1997. Ammatiltani olin silloin marjafarmari kesäisin ja talvisin esitin kauppatieteiden ylioppilasta. Auton taustat löytyy täältä:

http://www.btcf.fi/forum/showpost.php?p=3606285&postcount=52

Kesäkuun puoliväissä -97 ilmestyneessä Suomen BMW-kerhon Bemarisri -lehden numerossa 2/-97 kultivoitunut ja lievästi intomielinen harrastaja, lehden päätoimittaja (Hän, jonka nimeä jne) mainitsi lyhyesti sellaisenkin auton kuin E28 M5 olleen olemassa. "Jaaha, enpäs tuota tiennytkään". E28:t kuitenkin minulle olivat hyvinkin tuttuja ja isoilla pojilla tiesin jonkun E34 Mfemman olevan.



Oli kova kiire satokauteen valmistautuessa ja hätäisesti selasin lehteä aina toisinaan ennen nukahtamista sängyssä. Tuli juhannus ja mansikat. Työpäivät vain pitenivät ja yhtenä iltana kämpille ajaessani puhelin soi ja minulle tarjottiin Saksata tulossa olevaa 1985 vuosimallin E28 M5 -autoa.. Ei oikein lämmittänyt, ei ehtinyt keskittyä asiaa miettimän. Kotona kuitenkin vilkaisin Bemaristista oliko se siis sellainen kummajainen kuin lehdessä oli mainittu? Hiukan alkoi kiinnostaa, mutta lähinnä jotta siitä tekniikka E24-koriin, jollaisesta haaveenani oli tehdä ratalelu. Aamulla soitin välittäjälle ja kysyin kauanko voin miettiä asiaa? Vastaus oli neljä tuntia, eli puolenpäivän yli. Mieli teki, mutta ei oikein uskaltanut turhan takia ostaa ja työkiireetkin kaikki niskassa siellä keskellä peltoja. Sitten puuttui tyttöstäväni peliin ja käski vetää peukun pyllystä ja tarttua toimeen kun kerran mieli autoa teki. Siten voitaiisin taas keskittyä työntekoon ja mansikan myymiseen. Tartuin Nokian 8110 banaaniin, liu'tin läpän alas ja ilmoitin ottavani auton. Seuraaavan päivän iltana jo oltiinkin Turun Läsisatamassa ennen kuin edes itsekään olin ehtinyt ymmärtää mitä tuli tehtyä. Kuvissa on päivämäärä 5.7. -97 ja Bemaristi oli tullut muutaman viikon aiemmin. Ei se analoginen maailma aina kauhean hidas ollut. Tai sitten osattiin tehdä päätöksiä eikä kinuttu loputtomiin lisätietoa. Ostin auton puheisiin luottaen ja ilman ensimmäistäkään kuvaa.



Siihen aikaan tax free-tuonnin räjähdettyä vuodesta -95 alkaen oli paljon tarinoita huolintaliikkeiden jannujen räävittömistä autojen polkemisista satama-alueilla. Koska emme olleet asiasta aivan varmoja eikä missään näkynyt lakuviivoja, teimme ne varmuuden vuoksi itse.



Auto ei ollut mikän ruusu, mutta nopealla vilkaisulla ja em. koeajolla mielestäni solid ja mittarilukema 142tkm saattaisi pitää paikkansa. Siellä täällä oli kuitenkin juttuja, joista näki auton olleen jo nuorella kaverilla, joka ei enää pystynyt autosta huolehtmaan. Soitin viimeiselle omistajalle Saksaan ja hän sanoi, ettei olisi missään nimessä luopunut autosta jos uudet heinäkuussa -97 voimaantulleet päästöpohjaiset saasteverot eivät olisi tehneet sen omistamista hänelle mahdottomaksi. Myöhemmin selvisi, että auto oli ostettu talteen yhdennellätoista hetkellä ennen kuin tekniikka alkaa purkautumaan ja sitä parsitaan väärin ja halvalla kasaan. Wunderbaum peilissä ja turkkilaismatot lattioilla Veturina silloinen käyttis Omega 2.0 GLS -88. Yksi parhaista mulla koskaan olleista autoista hinta/laatu/luotettavuus/käyttäkulut -suhteeltaan.




Koska ei oltu aivan varmoja lähtikö kaikki korppuuntunut pinta pinnotetusta(!) TRX 220/55-390 kumeista siellä satamassa pois, piirreltiin vielä kotiraitilla iltasella hetki. Naapureista oli hauskaa kun Juha ei enää ajanut mopedilla ilman pakoputkea pellonpientareita pitkin tai harjoitellut kortitta kuplallaan kässärikäännöksiä kylätiellä.




Olipa samassa kuvapakassa kuva muusta koneesta, jollaisen kanssa silloin puuhattiin. 2-sylinterinen John Deere 1937. Se oli mulla maskottina ja yleisöviihdyttimenä mansikkamaalla. Joka ilta puksuttelin kerran pellon ympäri. Oikea maalaisromantiikkageneraattori. Jonnikan vieressä sen omistaja naapuritalon nuorempi vesseli Tumppi, jonka kanssa ekalla sivulla kerrotussa tarinassa pikkupoikina hätistettiin Renun mäntä kartanolle. Tumppihan sitten Mfemmaa kokeillessaan nohevana miehenä kajautti kotitaajaman läpi vajaata kahtasataa yllä näkyvällä tiellä. Ei olla sittemmin kumpikaan asuttu Ruskolla 1990-luvun jälkeen.



Tulihan se ulkomaanelävien lehtikin sitten aikoinaan hankittua. Tämän jutun jälkeenhän BMW E28 M5 on ollut klassikkoautolehtien vakiojuttuaineistoa viimeiset 18 vuotta.

[nullzwei]

1995... tax-free... EU...

Satamasta lähtöä vaille valmis purkuauto (kun ei niille autoveron vuoksi muuta kannattanut tehdä) pelastui ruskolaiseen suuliin.

https://www.youtube.com/watch?v=e4Ao-iNPPUc

[Bmw Master]

Paperinen BEMARISTI-kerholehti lahtasi mennen tullen AIVAN KAIKKI muut suomalaiset merkkikerholehdet, julkaisu oli palavasieluisten BMW-harrastajien kirjoittamien laadukkaitten juttujen vuoksi -kopiopaperiformaatista huolimatta- aivan käsittämättömän kovaa kamaa.

Niin ne ajat muuttu, nyt se on käsittämätöntä paskaa...


Paljonko E28 M5 mittarilukema nykyään?

[nullzwei]

Niin ne ajat muuttu, nyt se on käsittämätöntä paskaa...

En ole vilkaissutkaan vuoden 2007 jälkeen joten epsm.

[Juhis]

Niin ne ajat muuttu, nyt se on käsittämätöntä paskaa...

Kyllä ainakin 2000-luvun alussa Suomen BMW-kerhon lehti ja yleinen asenneilmasto kerhossa oli nimenomaan se syy, miksi BMW Tuning Club of Finland perustettiin. Tekniikan- ja korinvaihtoihin suhtauduttiin erittäin negatiivisesti, samoin tarvikevalmistajien osilla tuunaamiseen ja muutenkin suurempiin auton muutostöihin.

Lisäksi mikä ihmetytti kaikista eniten oli se, että edes alkuperäiskuntoinen tuontiauto ei kelvannut. Piti olla suomihistorialla oleva aito suomiauto. Eli siis arvostuksen sai vain Emmanuelle-laivalla vuonna 1975 Suomeen tullut 316 malli, jossa ei saanut olla varusteina edes sähköisiä sivupeilejä, penkit piti olla säkkikangasta ja radiokin piti olla alkuperäinen nuppimalli. Erityisen kunnian sai, jos auton ensimmäinen omistaja oli vaikka putkiradiotehtaan omistaja Espoosta.

Tuntui että jäsenmaksulla sait mm. sisäpiirille järjestetyt ratapäivät, joissa nuorempana harrastajana tai rakennetulla autolla paikalle tullut saat vain paheksuvat katseet pidemmän linjan harrastajilta. Ja kerholehden, jossa oli kerholaisten omien yrityksien tai maahantuojan maksettuja mainoksia tai piilomainontaa. Vaihtoehtoisesti saatettiin toimittajien tai avustajien kirjoittamissa artikkeleissa käydä jossain peräkylän tunkiolla tonkimassa taskulampun ja muistilehtiön kanssa ruosteisten museokoppaistan valmistenumeroita, joita sitten yön pimeydessä vertailtiin kynttilän valossa maahantuojan kantakortteihin. Selvitettiin millä laivalla se 518 oli tullut ja oliko varmasti edelleen samat takaniskatuet kuin varustelistassa.

Nyt vajaa 15 vuotta myöhemmin on samaa pöhötystä ollut jo pitkään havaittavissa BTCF nimisessä kerhossa. Eräät pitkään mukana olleet ovat eläköityneet ja unohtaneet täysin kerhon nimessä olevan Tuning Club osan. Ei uudella työsuhdeautolla ajaminen ole koskaan ollut mitään Tuning Clubin hengen mukaista harrastamista vaikka toki alusta asti on toivotettu kaikki toiminnasta kiinnostuneet mukaan. Samoin nuoremmalla laidalla omasta luottamustehtävästä kynsin ja hampain kiinni pitäminen sekä kuppikuntien rakentaminen tuntuu olevan avointa ja kaikille tervetullutta kerhotoimintaa arvokkaampaa. Ja mitä olen kuullut toiminnassa mukana olleilta, niin ei taida olla Suomen BMW-kerhossakaan ruoho sen vihreämpää.

Herneitä tästä ei kannata kenenkään vetään. Muistelinpa minäkin vain omiani kun muutkin -nimiä mainitsematta tai sen kummemmin edes itsekään ketään henkilöä ajattelematta. Tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru ja paikalleen jäämällä ei tule pärjäämään. Kaikenlainen kehitys ei kuitenkaan ole positiivista vaan myös juurensa täytyy muistaa ja perinteitä osata tarvittaessa kunnioittaa.

[928 GTS]

E28 M5:sta puheenollen yksi sellainen UK:sta uitettu RHD pitäisi löytyä etelä-suomalaisesta ladosta. Ollut Suomessa jo vuosia. Omistajalla myös muuta omituista kalustoa kuten RHD Daimler Double Six coupe.

Ahtaajien kovasta käsittelystä yksi legenda myös. Aikoinaan Kotkan kautta meni joitain autoja ulkomaan diplomaateille Neuvostoliittoon. Ei nekään ihan helpolla aina päässeet. Mm. jostain isosta Citroenista testasivat sähköikkunoiden toiminnan laittamalla 2x4:sen väliin ja katsomalla miten syvälle lasi siihen uppoaa. Ilmeisesti systeemissä ei ollut mitään sisäänrakennettua rajoitinta vaan moottori teki työtä käskettyä ja puu meni kunnolla kuopalle.

[Bmw Master]

Minkä värinen RHD? Yksi ainakin purettiin pari vuotta sitten

[9313juha]

Niin ne ajat muuttu, nyt se on käsittämätöntä paskaa...


Paljonko E28 M5 mittarilukema nykyään?

Niin, surullista sanoa, ettei lehdestä aina luettavaa löydy. Kysymys on kuitenkin kirjoittajista, ei hallituksesta. Itsekin huomaan, että kirjoittelen mieluummin nopeita nettiin kuin projekteina artikkeleita lehteen.

Näyttää mittariin muutama tuhat noina 90-luvun lopun kesinä kertyneen. Kuva tältä kesältä.

[9313juha]

Ahtaajien kovasta käsittelystä yksi legenda myös. Aikoinaan Kotkan kautta meni joitain autoja ulkomaan diplomaateille Neuvostoliittoon. Ei nekään ihan helpolla aina päässeet. Mm. jostain isosta Citroenista testasivat sähköikkunoiden toiminnan laittamalla 2x4:sen väliin ja katsomalla miten syvälle lasi siihen uppoaa. Ilmeisesti systeemissä ei ollut mitään sisäänrakennettua rajoitinta vaan moottori teki työtä käskettyä ja puu meni kunnolla kuopalle.

Netissäkin laajsti pyöri 2000-luvun taitteessa kuvat tummasta Lotus Omegasta, joka oli joku erittäin vähän ajettu ja huolella entusiastin ulkomailta valitsema yksilö. Päätyi helsinkiläisen sataman hiekoituslaatikon viereen laatikon liki seisova lyhtypylväs tai sillan teräspilari etuakselipalkin eteen asennettuna.

[Bmw Master]

http://www.lotus-carlton.co.uk/general/damaged_cars/0057D.htm

[Juhis]

Netissäkin laajsti pyöri 2000-luvun taitteessa kuvat tummasta Lotus Omegasta, joka oli joku erittäin vähän ajettu ja huolella entusiastin ulkomailta valitsema yksilö. Päätyi helsinkiläisen sataman hiekoituslaatikon viereen laatikon liki seisova lyhtypylväs tai sillan teräspilari etuakselipalkin eteen asennettuna.

Ketään epäilemättä juurikin tämä on syy sille, miksi oma yritykseni ei enää lähetä arvoautoja tai harvinaisuuksina lainkaan rahtina.. Meno kun ei tuonkaan tapauksen jälkeen kaikkien kohdalla muuttunut mihinkään. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaikki olisi samanlaisia kyseisessä ammattikunnassa.

[sierra4x4tbo]

Tuo tolppaan ajettu Lotari on työn alla.
En vaan muista millä sivuilla on tuosta projektista juttua, vai oliko facessa.
Mutta kunnostetaan takaisin ajoon.

-Timo

[928 GTS]

Minkä värinen RHD? Yksi ainakin purettiin pari vuotta sitten

En muista vaikka sen olen joskus kuullut. Omistajan tuntien epäilen ettei kyseessä ole sama yksilö.

Sudittelu satamissa on ikävä kyllä ihan normaalia ja välillä sattuu vahinkoja. Häijyä kyllä teki kun viikkoja ro-ro laivassa pahimmilla talvipakkasilla umpijäässä seisoneet autot lyödään käyntiin niin, että kaasu on suoraan täysin pohjassa ja kone hakkaa rajoittajaa vasten. Siitä sitten vaan samalla sekunnilla pykälä silmään jä sutien laivasta ulos.

[9313juha]

Suomen BMW -kerhon lehden Bemaristin nro 2/-97 (15.6. 1997) mainos ja myyntipalsta. Tax free -tuonti räjäytti osatarjonnan 1995. J&J Autopartsin viimeisellä rivillä esiintyvä Herr Lehtinen olikin sitten seuraavana kesänä Saksassa jo omalla Eurocars-nimellään ja omaan laskuunsa.