25 Jahre Jubileum "Kuka halavattu teki sedanistani kupeen!?" - Wanhoja muisteloja

[9313juha]

Laitetaanpas tälläinen topikki pystyyn, jotta pysyy tuo Showroom-theradi enemmän tuon auton ympärillä.

Lyhyet taustat löytyy sieltä aloitusvietistä:

http://www.btcf.fi/forum/showthread.php?t=331794

Tässä topikissa on tarkoitus puida kaikenlaisia kommelluksia mitä neljännesvuosisadassa on ehtinyt minulle Baijerin tiellä sattua. Suloisen epäkronologisessa järjestyksessä, ihan rehdisti selkään puukottaen, mutta sillain ystävällisesti. Ei aleta toisiamme haukkumaan, ettei kellekään tule paha mieli. Kuvia on otettu matkan varrella aina, eli tarinaa pukkaa kun vaan on tölkki skannerin kupeella.

Muistelijan faktat:
Nimi: Juha Heikkilä
Vuosimalli: 1968
Ajokortti: ABC e, kerran hyllyllä -01, toisen kerran vuoden koeajalla (päättyi 8/2015 PUUUH!)
Kotikunta: 20900 Turku
Koulutus: Kauppatieteiden kandidaatti
Autotekniikan koulutus: Hyvien mestareiden opetuksen pohjalta itseoppinut
Kielitaito: Suomi, Saksa, Englanti Ruotsi
Perhe: Nuori vaimo ja neljä lasta
Mobilografia: Seuraavissa viesteissä

[9313juha]

Listataanpa näihin viesteihin hiukan ajopelejä vuosien varrelta. Nehän toiselle mutteri-mikolle parhaiten tekijän touhuja avaavat.

Fiat 500 Giardiniera, sain kolmen vanhana pihaan puun alle. Isä kai luuli taudin lähtevän sillä, millä oli tullutkin. Kuinka väärässä isävainaa olikaan. Edit 31.9.-16: lisätty alle kuva siitä ekasta omasta. Kuva Suttilasta Huittisista 60-luvulta, missä auto Alpo-enolla tuolloin oli.

Renaut Dauphine -64 12-vuotiaana, eka peltoauto, pakko-ostos isoveljeltä, joka osti mopon. Ei saanut ostaa Imppiä paikallisesta kesäautokaupasta. Naapurin Tumpin kanssa otti meiltä kolme iltaa ja johan kurkkasi musta rauta Renun lohkosta pihalle, että kuka helevetti siellä oikein käskee. Pääsi sinne kesäautokauppaan sitten :-)

Audi 60 -69. Imppi oli liian huono. Audissa etuveto ja rattivaihde. Fun factor 0.

VW 1200 -65. Kuplalla päästiin jo ajamisen makuun herukkapeltojen rivienväleissä ja päisteissä. Kura lensi ja riviäkin kaatui. Vauhtipyörän kevennys, kaverin kanssa tehty Empi-käärmeenpesäkopio, tukivarsien lasku, pienet peltityöt 14-vuotiaana. Verstaassa oli patterimankka ja ainoana kasettina Kake Randelinin uusi älppäri Jannu Huoleton. Arvatkaa osaanko kappaleet ulkoa vieläkin?

Fiat 124 Special -71. Karmea tykki alle mopoikäisille. Varsinkin kun jarrujen takapiiri meni jumiin ja sitten oikean etusen jarruletku paukahti poikki. Vedettiin vinka puristamaan katkenneeseen letkuun ja johan oli Fiatti jännä ajettavava. Pyöri jarrua polkaisemalla vasemman etupyörän ympäri kuin sanonko mikä. Pisin hyppy 12 metriä (vahingossa) ja paras muisto Lantapatteri Derby. Oli kesantopellolla pitkä ja iso auma sikojen kuivalantaa, sellaista oljen sekaista odottamassa levittämistä. Vedettiin sitä ympäri ja aina lähestyttäessä paiskattiin kylki eteen ja lyhennettiin Fiatin perällä paskakasaa molempiin suuntiin. Arska istui kolmosena takapenkillä ja veteli ikkuna auki Marlboroa. Meni sitten mulla vastaheitto pieleen ja haukkasi Fiiu oikein kunnolla kiinni paskakasaan. Ei kun lutaa lattiaan vaan niin irtosi ja oikeini. Seuraavalla kierroksella vasta tajuttiin, että taitettiinkin sille kyljelle äsken, jolta Arskalla oli klasi auki. Voi sitä paskan määrää takapenkillä! Onneksi suurimmat karisi pohjan ruostereikien kautta mäkeen kun ralli jatkui.


Kuvassa 12 vuotta ikää, kesärenkaat ja hokkarit teräsuojineen jalassa vedeltiin pitkin kyläteitä. Hokkarit jalassa ylettyi paljon paremmin polkimilta ajamaan Audi 60 vm. 69:iä sorakuopalle lätkää pelaamaan.

[9313juha]

Fiat 600, GAZ 4x4, Opel Olympia Rekord..... kuka niitä kaikkia muistaa. 14 joskus laskin niitä olleen ennen ekaa kunnollista., kilvissä olevaa ja katsastettua. Viimeinen oli viilattu -69 1300 Kupla. Siinä oli kilvet ja leimaa. Sain naapurilta palkoiksi metsätöistä. Kuljettiin kylillä ja soitettiin Modern Talkingia. Taakse vaihdettiin Skoda 1000 MB:n tuumaa pienemmät pyörät. Kiihtyvyys parani ja johan sai Skodan 70-luvun taitteesta peräisin olevat ristikudos-Baarumit kyytiä. Kun tarpeeksi hullu oli, meni Kupla Liukolantiellä Ruskolla (tavallinen asvaltoitu kylätie) kässärilä kuudestakympistä 180 astetta ympäri ja vaikeinta koko tempussa oli pitää kantapää kaasulla ja katiska käynnissä ympäriheitossa, jotta pääsi hyökkäämään ykkösellä heti toiseen suuntaan Baarumi savuten.

Peltoautojen lomassa peltomopoja kuten Pappatunturi ja Crescent Topper Husqvarnan koneella. Meni Hussesta polkimen (niin, vanhoissa mopoissa oli polkimet kuin polkupyörissä) akseli poikki ja virityskin kai hiukan pieleen, niin lyötiin runkoon ILO:n kone. Taidettiin pihistää se kone raisiolaisesta autopurkaamosta aidan ali niiltä teinoilta, missä nyt Raision ABC. Raisu -80 Moposportin 60cc kovakromipytyllä, teharilla ja 20mm Dellortolla. Kovempia osia ei tuohon Ur-Raisun lohkoo saanut. Eipä se niilläkään jatkuvaa 10.000 rpm huudatusta kestänyt. Ei vaikka lohkoja rihdattiin ja kampilinjassa oli SKF:n erikoislaakeria. Siihen aikaan (1983) meillä päin Honda Monkey ja Solifer Suzuki PV oli tyttöjen ja kuoropoikien mopoja. Olin kuitenkin lukenut, että PV:ssä sama lohko kuin RM-crossissa. Lähiöpojat kaupungissa viritteli niitä 80cc roskakopiosylintereillä ja lehdissä kirjoiteltiin tappajamopoista. Sen aikaisessa 80-kuutioisessa ei ollut läppiä ja hienouksia. Ainoastaan kaikki aukot niin suuret kuin tiivistepinnat antoi myöden. Kauheat käyttöominaisuudet ja litran varabensapullo aina penkin alla pojilla. Kuinka ollakaan mut yhytettiin Bensowin, eli maahantuojan korjaamopäällikön puheille ja sitten alkoi tapahtua: 50cc RM:n pytty läppäventtiilillä. Kolme pakoaukkoa, kaksi imuaukkoa ja kuusi ylösvirtauskanavanaukkoa. Kaasari oli 20mm Mikuni ja putken piirsi MP Team Salosen Pertti. Putken mitat näytti mapissa olevan vieläkin tallessa. Poistoputken pituus 210 mm, halkaisija 19 mm. Nuo mitat kertovat 2t-virityksestä ymmärtävälle millainen 50cc mopo oli kyseessä. Silloin oivalsin 15-vuotiaana mikä arvo on päästä kuulemaan oikeita osaajia ja jätää grillin kulman inttämiset omaan arvoonsa. Ihme, että selvisin hengissä kevareihin asti.

[9313juha]

Kevareina Honda MTX -84 ainakin Giannellin putkella ja heti meinasi henki mennä juhannuksena -85. Unelmana oli ollut Laverda 125 Custom, mutta sellainen oli hyytävän kallis. Koko lapsuus ja nuoruus tehtiin rajusti töitä maatilalla palkkaa vastaan ja 15-vuotiaina meillä oli jo hehtaarin mansikkamaa omaan piikkiin. Rahat siis oli pankissa, piti vain tehdä päätös. Kasitien läheltä piti-homman jälkeen se oli helppo tehdä. Sitten astui isävainaa poikkiteloin. Muka hullua laittaa vuoden vanha Honda ja kaikki rahat johonkin Italianpyörään. Ukko piti juhannuksen -85 jälkeen tiistaina isot 50.-vuotisjuhlat. Kävin tekemässä kaupat maanantaina kun ei ehtinyt juhlavalmisteluiltaan puuttua asiaan. Muistan vieläkin kuinka makeata oli ajaa uusi Candypunainen Laverda kaupungin kautta Piikkiöstä kotiin. Uskalsinpas toteuttaa unelmani! Elokuiset yöt Yliopistonkadulla kun nykyisen Rento-baarin terassin kohdalta lähti pyörien vinoparkki Kristiinankadule asti. Jenkit ja muut autot olivat Stokkan puolella ja armoton kortteliralli kiersi tauotta.

Toisen kevarikesäni olin Saksassa kesätöissä ja syksyllä sain ajokortin. Lunastin sairastuneen isäni Saab 900 Turbo Finlandian autokseni, jolla ajaa turvallisesti ja luotettavasti ja keskityin tilan töihin vanhemman veljeni apuna. Isäni kuoli vuotta myöhemmin.

Maatilalla oli ollut aina jenkkipikupeja työautoina. 1975 ostettiin uusi El Camino. Ennen Saabia tuli lapsuus vietettyä kahdessa eri Rambler Americanissa. Jenkkiautokulttuuri eli vahvaa nousun aikaa ja V8 Magazine tuli tilattua kotiin 13-vuotiaasta 2000-luvulle asti. Suuntaus oli siis jenkkeihin ja olisi halunnut ostaa Caminon projektiksi itselleni. Onneksi isä ymmärsi mikä poikia odotti ja pakkomyi Saabin minulle. Ehdin kuitenkin Caminollakin jäädä aikakirjoihin. Huhu kertoo, että Turussa on cruisingissa joskus ollut joku elävät sikapossut lavallaan.

Kuvissa meikä ja puolialaston velipoika mummulassa Huittisissa kesällä -71 perheen 1969-vuosimallin Rambler American 440:n edessä. Toisessa kuvassa näytetään kotitilan kotleteille hiukan maailmaa Turun teatterin parkissa 1987.

[9313juha]

Kuusivuotiaan Turbo-Saabin ylläpito oli melko kallista, mutta onneksi naapurissa Raisiossa ilmoitteli Super Sepät Oy: "Saab-Volvo-Merrcedes-Opel-BMW -purkuosat suoraan Ruotsista" Sieltä tuli ostettua tarvittavia palikoita B-koneella varustettuun Turboon. Sellaisessa ei ole APC:ta, säätyvistä ahdoista puhumattakaan. On vain ahdin, hukkaportti, Bosch K-Jetronic-vakiopaineruiskutus, 145hv ja etuveto. Melko yksinkertainen peli kun sitä myötä opiskeli mitä se alta kului.

Vuosien saatossa tutustuin paremmin yrittäjään Kunnarin Lasseen. Lasse oii -70-luvun alussa tullut pohjoisesta Raisioon ja perustanut autopeltiseppänä yrityksen Ihalaan. -80-luvun taitteessa valmistui uusi halli Haunisiin ja siinä yritys toimii tänäkin päivänä KL- Auto-Osacenter nimellä vävypojan vetämänä. Lasse oli varsinainen monitaituri, nimensä mukainen Super Seppä. 80-luvun lopulla hän teki paljon korinvaihtoja. Ajan trendi oli, että ambulanssimersusta tuli T-mallin farmarimersu. Alfa Romeo Alfetasta tuli GTV, VW Golfista Cabrio ja niin edelleen.

Kerran Ruotsin kuormassa oli todellinen ihme. Urheilu-BMW, jollaisen olin nähnyt vain kuvissa. Rededagrün -värisessä autossa oli pellistä tehdyt M3-pullistukset kyljissä ja se oli mennyt Ruotissa hylkyyn keulavaurion vuoksi. Kuukausien myötä auto muokkaantui Suomen kilpiin ja sitä seuratessani minulla sanoi päässäni PAM! ja jenkkiautot unohtuivat. Toki olin aina Bemareihin positiivisesti suhtautunut, mutta suurempia intohimoja ne eivät olleet herättäneet. Luin Mobilistia ja Veekasia ja rakennetuista lähinnä sydäntä olivat jenkit. Tuon Bemarin muodoissa, oviaukkojen koristepellityksissä, takapenkkien muotoilussa oli vain jotakin ylimaallisen tenhoavaa ja lumous pätee yhä nyt 27 vuotta myöhemmin.

Kuvissa Lassen helmiäisvalkoinen E24 samassa paikassa, mihin hän sen yli 20 vuotta sitten pysäköi.

[Robi]

Kiva stoori lukea mistä kaikki saanut alkunsa. Mikä ton Lassen e24 kohtalo on, miksi seissyt vuosia?

[ritariässä]

Cool, tälläiset tarinat voittaa 6-0 perinteiset linttamadallusprojektikertomukset.

Mä en noista suzukeista tiedä, mutta monkeyn sai kulkemaan kovaa kun laittoi eteen isoimman hammasrattaan mitä mahtui, viilas pakoputken alkukäyrää ja luukku vaimentimesta irti ja Dellorto keihinin tilalle

[nullzwei]

Tuo Lassen E24 lienee jossain muistilokeroissa tallessa, noitahan pongattiin joskus oikein urakalla. Muistan yhden muutaman sadan kilometrin lauluautokierroksen kun ruutuvihkoon piirtyi jopa viisi jeesuksen rekkaria. Aina oli keskikonsolissa vihko ja LYIJYkynä (kuulakärkinen ei ole luotettava) että sai vähintään mielenkiintoisen penarin rekkarin talteen. Jos kaupunkierroksella pongasi jotain niin vähintään korttelin kierto piti tehdä että sai penarin tuntomerkit vihkoon. Vihkon tiedot siirrettiin tunnollisesti 386- ja myöhemmin 486 (matematiikkaprossulla btw) kovolle ja varmuuskopio ei nyt lerpulle mutta korpulle. Tiettyjen luotettavina pidettyjen hörhöjen kanssa vaihdettiin tietoja, uskokaa pois, aluksi puhelimitse ja kirjeillä, svasta myöhemmin tuli email. Postilaatikkoon ei mahtunut kuin kymmeniä viestejä, kuvia ei uskaltanut edes ajatella lähettää...

Korinvaihtotouhujen jälkikahinoissa Suomeen taisi tulla useitakin jeesuksia joita ei kuitenkaan uhrattu kahden auton alttariensideittiin vaan ne lahdattiin osina ympäri autoverotuksen onnelaa. Loput raadosta armahti polttopilli. Yksi mielenkiintoinen oli yhden tutun aivan sattumalta löytämä sadunomaisesti varusteltu paperiton (punainen) 635CSi joka meni osina maailmalle alle kahdessa viikossa vaikka ainoa myynnintehostamisväline oli puhelin.

Perkule nythän mä vasta hokasin että mulla on melkoinen nippu suomijeesuksen kuvia tuolla saunarakennuksen varaston peltiarkistolaatikossa. Täytyy viritellä niistä sopiva ketjuun natsaava kollaasi. (No ei siellä ollutkaan kuin pari...)

Ettei vain olisi kuvapakassa 440 rämpylänkin kuva ?Eikös tuo rämpyläinnostus kuitenkin jossain myöhemmässä vaiheessa ollut heräämässä horroksesta?

Ps. Littupeltitankkinen SporttiTunturi meni helpoiten kuuttakymppiä kun vaihtoi eteen 13 ja taakse 28 rattaat. Poliisien laskutaito kehittyi huimasti kun ne laski piikkien lukumäärää.

[suppari]

Kiva stoori lukea mistä kaikki saanut alkunsa. Mikä ton Lassen e24 kohtalo on, miksi seissyt vuosia?

Omistaja kasvaa ainakin horsmaa. Olikohan joku hässäkkä talonrakennus puuhissa ja lähtö tuli.

[9313juha]

Kiva stoori lukea mistä kaikki saanut alkunsa. Mikä ton Lassen e24 kohtalo on, miksi seissyt vuosia?

Hän teki paljon autoja, joista säästi itselleen tärkeimmät. Entisöity 142 Volvo, Urpo Lahtisen ex-Lincoln, jo 70-luvulla ekan kerran tehty chopattu Mini pystylamppumersun etuvaloilla ja kaappariovilla. Kaikkiruokainen autohullu, mutta jokaisella tärkeällä pelillä oli oma syynsä. Olivat jollakin tapaa kaikki sykähdyttäneet häntä jossakin vaiheessa. Bemarilla ajettiin hetki, mutta koko tarmo oli yrityksen kehittämisessä, perheessä ja aina seuraavan talon rakentamisessa. EU:n myötä maahan virtasi niin paljon uutta kalustoa, että tuollainen jäi hauskaksi anekdootiksi siitä miten mennään läpii harmaan kiven ja suomalaisen virkamiehen.

Lasse oli yksi niistä vanhan kansan mestareista, joiden töitä ja juttuja seuraamalla mulla on ollut mahdollisuus oppia paljon. Elämästä ja autoista.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288487734046.html#comments-anchor

[Mörökölli]

Juha. Hypätäänkö 1990-luvun loppuun. Tarkemmin varmaan vuoteen 1998, ja turun harrasteautokantaan.



Mä rakensin isäukon kanssa mun ekaksi autoksi 142sen vapari-B20 Volvon, jossa oli 164sen keula. Auto maalattiin viininpunaiseksi.

Ja ettei mene pelkäksi tekstiksi, niin heitetään sekaan yksi kuva. Tässä mä rakennan sitä 17-vuotiaana ammattikoululaisena vuonna 1997.




mulla oli Volvossa kiristetty B20 nelivitosilla SK-racing vaakaimuilla ja virinokka. Faija kaivoi kannen vanhasta muistista ja Rosendahl istutti siihen 44/38,5 venttiilit. Tehoa oli varmaan sen 150heppaa, ja kova kilpailuvietti tietysti.

No, tämä ehkä epäoleellista, mutta jutun henkeen sopivaa.


Eli asiaan,


todella usein sain leikitellä valoissa valkoisen vanhan kutoskoneisen 5-sarjalaisen kanssa, ja aina oli hyvä henki mukana. Peukkua puolin toisin ja sitä rataa. Koskaan en jutellut hepun kanssa. Tämä auto liikkui paljon Turussa. Nykyiseen tuntemukseen perustuen voisin arvioida että auto on ollut E12, jollain Kamei/Zender/BBS-tyyppisellä korisarjalla. Ja oisko ollu hunajakennoa, ja aikakauteen nähden aika matalakin auto. 0

Musta oli hirveen hienoa päästä edelle siinä toivossa että se näkisi mun takalaidassa olevan "poika pissaa BMW-logon päälle"-tarran. Niin ne asenteet muuttuu... enää en pissaa minkään merkin päälle.

Joten,

onko tämä kyseinen BMW tuttu peli sulle?

[9313juha]

Aina oli keskikonsolissa vihko ja LYIJYkynä (kuulakärkinen ei ole luotettava) että sai vähintään mielenkiintoisen penarin rekkarin talteen. Jos kaupunkierroksella pongasi jotain niin vähintään korttelin kierto piti tehdä että sai penarin tuntomerkit vihkoon. Vihkon tiedot siirrettiin tunnollisesti 386- ja myöhemmin 486 (matematiikkaprossulla btw) kovolle ja varmuuskopio ei nyt lerpulle mutta korpulle.

Ja sinä toisessa viestissä olit ollut toisinaan havaitsemassa jopa kiihkoa minuan harastamisessani. *missä vitussa se pyörivä vattaansa pitelevä hymiö on*

Tiettyjen luotettavina pidettyjen hörhöjen kanssa vaihdettiin tietoja, uskokaa pois, aluksi puhelimitse ja kirjeillä, svasta myöhemmin tuli email. Postilaatikkoon ei mahtunut kuin kymmeniä viestejä, kuvia ei uskaltanut edes ajatella lähettää...

Puhumattakaan siitä, että autoyksilöiden varhaisia polkuja toiset jäljittivät niinkin innokkaasti ARK:n maksullisesta puhelinnumerosta, että sattoi tulla leima tietoihin. Noina pornolinjojen kultaisina vuosina oli ihan arkea, että joltakin meni luottotiedot moisen addiktion vuoksi, mutta kelatkaa hei: jollakin addiktiona selvittää 15 vuotta aiemmin rekisteristä poistetettujen Suomi-autojen kohtaloita. Kuten toisaalla kirjoitin: mitään ei saavuta jos ei kunnolla harrastukseensa panosta. Tuo henkilö on panostanut ja monella muullakin tapaa jättänyt suuremman jäljen maamme BMW-harrasteeseen kuin vielä edes ymmärretään.

Korinvaihtotouhujen jälkikahinoissa Suomeen taisi tulla useitakin jeesuksia joita ei kuitenkaan uhrattu kahden auton alttariensideittiin vaan ne lahdattiin osina ympäri autoverotuksen onnelaa. Loput raadosta armahti polttopilli. Yksi mielenkiintoinen oli yhden tutun aivan sattumalta löytämä sadunomaisesti varusteltu paperiton (punainen) 635CSi joka meni osina maailmalle alle kahdessa viikossa vaikka ainoa myynnintehostamisväline oli puhelin.

EU-jäsenyyden myötä 1.1. 1995 tuli mahdolliseksi tuoda auto Suomeen ja verottaa se vasta jos sen halusi rekisteröidä. Silloin räjähtivät autojen jälkivarustelumarkkinat orkkisvarusteilla, eikä enää tarvinnut tapella verissäpäin niistä Suomen kahdesta Sporttigetragista tai lukkoperästä. Kaikki aiempi osien tuonti yksityisten toimesta oli tehtävä irto-osina ja esimerkiksi korinvaihtoihini ostamani autot ostin kahteen kuittiin. Kokonaista autoa ei saanut ennen EU:ta tuoda ja korin tuontivero- , tullaus- ja alv- (silloin lvv) -pohjana olisi ollut koko auton hankintahinta. Ostettiin siis 11.000 DEM autosta 4.000 DEM kuitilla ruostevaurioitunut kori sisustoineen Suomeen lähetettäväksi ja 7.000 DEM kuitilla BMW-osia mm. hyväkuntoinen 6-moottori. Seuraavana vuonna oli näköjään nuo moottorit akselit ym. ostettu saksalaiselta maanviljelijältä 500 DEM kuitilla, jossa luki "Myyty vanhoja autonosia suomalaisille opiskelijakulkureille".

Muistan noita E24:sia, puhumattakaan E23, E28 ja E24 -erikoismalleista putkahdelleen tänne kuin sieniä sateella. Kaikkia ei millään ehtinyt käydä vilkaisemassa edes Turun alueella, puhumattakaan pk-seudusta. Kymmenet, ellei sadat ///M-, Hartge-, Kelleners-, ALPINA- ja Executive- mallit vaihtoivat omistajaa Nokian 3210-puhelinten ja KePö:n välityksellä., purkaantuivat osiin ja upposivat ruosteisten Suomi-autojen varusteiksi. Saksassa oli alkanyt päästöpohjainen käytön verotus ja nuo 10+ vuotta vanhat mastodontit olivat käyttöautokuntosina hankalaa kuraa. Onneksi kelpasivat itäpojille Suomeen. Toki hyvät yksilöt olivat jo silloin keräilyautoja. Tässä muutamia mieleen tulevia noilta vuosilta, ehkä joitakin kuvia löytyy myöhemmin:

- Turun satamassa noin 1997 -84 M635CSi. Valkoinen, jotakin Motorsportraitaa. Resuinen yleiskunto. Taisi mennä Rännärille Helsinkiin Lauttasaareen. Muistaakseni jonkun portsarin 635CSi päivitettiin M:ksi ja pakoputkista puuttui vielä ulostuloista kromihylsyt. Putket oli inan lyhyet ja Juki varoitti muskelimasaa kovin polkemasta ennen tumppien asennusta. Oli älypää sitten ottanut kisaa Lahden motarilla ja takahelma suli kuplaksi.
-Eurocarsilla noin 1999 tumman metallinvihreä M635CSi. Ei ollut se klassikko, että oli asentaja lähtenyt koittamaan asiakkaan autoa, vaan oli tää klassikko, että oli pajan omistaja lähtenyt koittamaan asiakkaan autoa. Kanttareiden yli ja lyhtytolppa aisan ja imusarjan välistä ohjaustehostimeen asti. 16" BBS RS vanteet ja jotain 50tkm mittarissa. Vihreät ruutukangassisusta kuin uusi kuten jokainen muukin yksityiskohta autosta. Vanteet kulkeutuivat aikoinaan minulle ja noiden keskimutteriit on mun toisissa 18" RC-vanteissa.
-Eurocarsilla noin 1998 E28 Hartge H5 S, eli M5 Hartgen kutittamana. Tämä meni Unajaan, missä tekniikanvaihto tumman metallinsiniseen 518i-malliin osaavan tekijän toimesta. Hänen kanssaan joskus vitsailtiin, että tarvitsisi tennispallon kaasupolkimen alle luistonestoksi.
- Eurocarsilla noin 1998 -86 tumma E23 745i Executive. Niin paljon herkkuja, etten ollut ennen nähnyt. Takakäsinojassa radioin säätöpaneelit ja mm. hanttarinpenkin sähkösäädön napit, jotta sai repsikan penkin eteen omia jalkoja haittaamasta. Meni muistaakseni johonkin E30-tekniikan vaihtoon. Mihin mahtoi kori ja varusteet joutua? Mulla saattaa olla tallessa auton mukana ollut paksu kuittimappi.
-Rännärillä Lauttasaaressa 1998 Lachsilber-värinen E28 M5 Albrexin remmiahtimella, 400hv. Ajettu 400.000 km. Ollut loppuun asti kaupparatsun käyttöpelinä Autobahnalla. Kerran uusi alakerta ja kaksi kertaa uusi kansi matkan varrella. Tekniikka meni johonkin Suomipeliin ja etten väärin muista olisi viimeksi ollut E32-korissa kauheaan hintaan myytävänä.
-ALPINA B6 E21, ALPINA B9 E30, Kelleners K3 E30 ja MB 450 SEL 6.9 Jounilla kotikylillä. Kaikista tuli tekniikanvaihtoja Suomi-autoihin. Joka Jounin punaisen E30-tekniikanvaihdon hybridiahtimineen tuntee, tietää mikä seppienseppä on farkkutakkijamppa miehiään. Teki ala-asteen veistossa mitä halusi, me muut sitä mitä opettaja koitti meille opettaa. Asuu muuten Tony aivan sun huudeilla tämä tekijämies.

Oli ne aikoja! Mut samanalaisia ilmiöitä on nytkin ympärillämme. Pitää osata nähdä ne, eikä liikaa uppotua menneisyyteen. Silloin ennen oli kuulkaa pojat nostagiakin parempaa.

[escortmk2]

Kenen rakentama mahtoi olla 518i E28, missä oli kaikki otettu M5:sta?
Helsingin suunnalta kaveri osti muistaakseni 2001. Viininpunainen, sininen nahkasisusta. R&H vanteet, rekkari oli ban- jotain

Itse ostin kaverilta sen noin 2009, myin toiselle kaverille ja se vaihtoi sen E30 cabrioon ja E28 lähti johonkin oulun suuntaan. Niin ja kaverin aikana auto maalattiin metalli siniseksi.

[9313juha]

mulla oli Volvossa kiristetty B20 nelivitosilla SK-racing vaakaimuilla ja virinokka. Faija kaivoi kannen vanhasta muistista ja Rosendahl istutti siihen 44/38,5 venttiilit.

....todella usein sain leikitellä valoissa valkoisen vanhan kutoskoneisen 5-sarjalaisen kanssa, ja aina oli hyvä henki mukana. Peukkua puolin toisin ja sitä rataa. Koskaan en jutellut hepun kanssa. Tämä auto liikkui paljon Turussa. Nykyiseen tuntemukseen perustuen voisin arvioida että auto on ollut E12, jollain Kamei/Zender/BBS-tyyppisellä korisarjalla. Ja oisko ollu hunajakennoa, ja aikakauteen nähden aika matalakin auto. 0

... enää en pissaa minkään merkin päälle.

Sulla on se onni, että saat tehdä toisessa sukupolvessa. Sen merkityksen ymmärtää vasta vuosien myötä. Ihan kuin muistaisin tuollaisen 164-keulaisen Volvon. 2D 164 WTF! meni ajatuskulku silloin. Muistatko tuon ammoisen BMW-kilpakumppanisi auton väriä? Jos E12, niin varmasti joku muistaa kun kysellään.

Olen alkuvaikutteet imenyt jenkeistä, diggaillut Ladoja (niitä nelilamppuisia ralliratilla ja varvikellolla) jo silloin kun meidän miehillä niitä uudehkoina oli, rakentanut Bemareita, ajanut 15 vuotta hääkyytejä Tshaikoilla ja ollut Suomen BMW-kerhon puheenjohtaja käyttöautonani Opel Omega. Mikään ei ole hauskempaa kuin hämmästyttää ennakkoluulojesa vankeina olevia ihmispoloja.

Yksi suuri vaikuttaja harraste-elämässäni oli Pekka Leino. Hänen harrastefilosofiansa teki vaikutuksen jo mopoikäisenä. Rakennettuaan pöydät putsanneen Street ShutTle -69 isolohk- Vettensä Ruotisssa sai hän Suomessa arvostelua auton keulaan istutetuista BMW E21-mallin etuvilkuista. "Jos Mossen vilkut olisivat istuneet paremmin, olisin ottanut ne" kuittasi hän asian Veekasin artikkelisarjassa autostaan vuodenvaihteessa -83/-84.

[9313juha]

Kenen rakentama mahtoi olla 518i E28, missä oli kaikki otettu M5:sta?
Helsingin suunnalta kaveri osti muistaakseni 2001. Viininpunainen, sininen nahkasisusta. R&H vanteet, rekkari oli ban- jotain

Ei ole tuttu auto, mutta ainakin Vantaan Tammiston Jättijaon, eli nykisen Cittarin liepeillä sijainneella Harrasteluokan BMW-kilpatallilla oli noin -98 Lachsilbervärinen tyhjä M5 kori, josta oli keulan kolarivaurio korjattu ja kai oli menossa ruosteiseen Suomiautoon korinvaihtton. Eri kori kuin yllä kirjoittamani Rännärillä ollut remmiahdettu. Uskon hyvinkin 5% E28 M5:n LHD ECE-malleista tulleen Suomeen vuoden 1997 jälkeen.Valmistumäärä on 587 kpl.

Edit: soitin Tammiston ex-tallilla vaikuttaneelle. Ei ollut tuosta korista jääneistä osista tehty kaverisi auto. Kori päätyi Roadsportiin ja tekniikan oli edellinen, auton maahantuonut omistaja, myynyt muualle. Konetta oltiin suuniteltu tuolla tallilla rakennettuun BEM-300:aan, eli E30 M3+S36-kone. Päädyttiin sitten uudempaan versioon M88:n sijaan. Missä mahtaa BEM-300 mennä tänään?