Originally posted by 928 GTS
View Post
Asia käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa Suomi piti autoveron porrastamista CO2-perusteisesti ongelmallisena myös verosyrjinnän kannalta. Uusi järjestelmä saattaisi johtaa paljon päästävän käytetyn ajoneuvon kohdalla ehkä korkeampiin veroperusteisiin, kuin ne, joita vastaavan ikäisen ajoneuvon verotuksessa oli aikoinaan sovellettu. Tilanne on tässä kuitenkin muuttunut yhteisöjen tuomioistuimen annettua 5.10.2006 Unkarin autoveroa koskevan ratkaisun yhdistetyissä asioissa C-290/05 Nadasdi ja C-333/05 Nemeth. Tuomioistuin katsoi, ettei verosyrjintää koskevaa perustamissopimuksen 90 artiklaa ole sovellettava siten, että se estäisi jäsenvaltiota ottamasta käyttöön uusia korotettuja veroperusteita.
Kuten em tekstistä on luettavissa, valtiovarainministeriö korostaa "omaa havaintoaan" yhdistetystä Nadasdi-Nemeth- casesta.
Samaan asiaan viitataan toisessa Eduskunnan sivuilta löytyvässä asiakirjassa (VaVM 40/2006-HE 210/2006 vp) s.5; "Vaikka se ei koske välittömästi samaa asiaa kuin nyt käsiteltävä kysymys, siitä on luettavissa muun muassa mahdollisuus yhteen verokantaan käytettynä tuotaville autoille siitä riippumatta, että niin sanottu historiallinen vero olisi tästä poikkeava. Tällainen tulkinta ei olisi mahdollinen, jos ehtoa "ei missään tapauksessa" tulkittaisiin ahtaan kirjaimellisesti.
Samassa VaVM 40/2006 on edellisellä sivulla (4) mainittu: "Syrjimättömyyden kannalta on viime kädessä ratkaisevaa, mitä EYT (Euroopan Yhteisöjen Tuomioistuin) tarkoittaa päätöksiinsä sisältyvällä maininnalla jonka mukaan kannettavan veron määrä ei saa missään tapauksessa ylittää vastaavan jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn auton arvoon sisältyvää jäljellä olevaa veroa".
(Huomatkaa edeltä monikko päätöksiinsä)
Tämä kaikki edellä siksi että päästään kiinni case Romaniaan, missä on varsin hyvin ja seikkaperäisesti sekä KIRJAIMELLISESTI selvennetty mm Nadasdi-Nemeth-casen tulkintaa oheisesti (boldaukset postaajan):
52. Kyseisessä asiassa Nádasdi ja Németh annetusta tuomiosta ei sitä vastoin millään tavoin ilmene, että jäsenvaltioilla olisi rajaton oikeus säätää uusista veroista. Oikeuskäytännössä on päinvastoin vakiintuneesti katsottu, että SEUT 110 artiklassa määrättyä kieltoa on sovellettava aina, kun verotus on omiaan tekemään muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnin vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan kansallista tuotantoa (ks. vastaavasti asia 252/86, Bergandi, tuomio 3.3.1988, Kok., s. 1343, 25 kohta; asia C‑45/94, Ayuntamiento de Ceuta, tuomio 7.12.1995, Kok., s. I‑4385, 29 kohta ja asia C-221/06, Stadtgemeinde Frohnleiten ja Gemeindebetriebe Frohnleiten, tuomio 8.11.2007, Kok., s. I-9643, 40 kohta).
53. SEUT 110 artikla menettäisi nimittäin merkityksensä ja tarkoituksensa, jos jäsenvaltiot saisivat ottaa käyttöön sellaisia uusia veroja, joilla pyritään tekemään maahan tuotujen tuotteiden myynti vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan kansallisilta markkinoilta saatavilla olevien ja niille ennen kyseisten verojen voimaantuloa saatettujen samankaltaisten tuotteiden myyntiä tai joilla on tällainen vaikutus. Tällainen tilanne mahdollistaisi sen, että jäsenvaltiot voisivat kiertää SEUT 28, SEUT 30 ja SEUT 34 artiklassa määrättyjä kieltoja ottamalla käyttöön kansallisia veroja, joista on säädetty siten, että niillä on edellä kuvattu vaikutus.
54. Koska moottoriajoneuvojen verotuksen alaa ei ole yhdenmukaistettu, kukin jäsenvaltio saa säätää tästä verotuksesta oman harkintansa mukaan. Tästä harkinnasta samoin kuin sitä koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä ei kuitenkaan saa aiheutua edellisessä kohdassa kuvattua vaikutusta (ks. vastaavasti asia C-451/99, Cura Anlagen, tuomio 21.3.2002, Kok., s. I-3193, 40 kohta; asia C-464/02, komissio v. Tanska, tuomio 15.9.2005, Kok., s. I-7929, 74 kohta ja asia C-98/05, De Danske Bilimportører, tuomio 1.6.2006, Kok., s. I-4945, 28 kohta).
55. Tästä on syytä muistuttaa, että jäsenvaltion markkinoilla olevat moottoriajoneuvot ovat SEUT 110 artiklassa tarkoitettuja ”kotimaisia tuotteita”. Kun nämä tuotteet saatetaan tämän jäsenvaltion käytettyjen ajoneuvojen markkinoille, niitä on pidettävänä samankaltaisina tuotteina kuin saman tyyppisiä maahan tuotuja käytettyjä ajoneuvoja, joilla on samat ominaisuudet ja jotka ovat yhtä kuluneita. Kyseisen jäsenvaltion markkinoilta ostetut käytetyt ajoneuvot ja ajoneuvot, jotka on ostettu muista jäsenvaltioista tarkoituksin tuoda ne tähän jäsenvaltioon ja saattaa ne siellä liikenteeseen, ovat keskenään kilpailevia tuotteita (ks. vastaavasti mm. em. asia komissio v. Tanska, tuomion 17 kohta ja em. asia Kalinchev, tuomion 32–40 kohta).
56. Edellä mieliin palautetuista periaatteista seuraa, että SEUT 110 velvoittaa jokaisen jäsenvaltion valitsemaan ja säätämään moottoriajoneuvoista kannettavat verot siten, ettei niiden vaikutuksena ole suosia kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä ja näin tehdä samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen tuonnista vähemmän houkuttelevaa.
59. Tässä suhteessa on syytä tämän tuomion 50–53 kohdassa mieliin palautettujen periaatteiden valossa täsmentää, että vaikka jäsenvaltioilla onkin verotuksen alalla laaja toimivalta, jonka nojalla ne voivat toteuttaa laajan joukon erilaisia toimenpiteitä, niiden on kuitenkin noudatettava SEUT 110 artiklassa määrättyä kieltoa.
Määräysosa case Romania (Tatu):
SEUT 110 artiklaa on tulkittava siten, että sen vastaista on se, että jäsenvaltio ottaa käyttöön ympäristöveron, joka kannetaan moottoriajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä tässä jäsenvaltiossa, jos tästä verotustoimenpiteestä on säädetty siten, että se tekee muista jäsenvaltioista ostettujen käytettyjen ajoneuvojen liikenteeseen päästämisen kyseisessä jäsenvaltiossa vähemmän houkuttelevaksi, mutta se ei tee saman ikäisten ja yhtä kuluneiden ajoneuvojen ostamista kotimaan markkinoilta vähemmän houkuttelevaksi.
Comment