25 Jahre Jubileum "Kuka halavattu teki sedanistani kupeen!?" - Wanhoja muisteloja

[Bmw Master]

J
-Rännärillä Lauttasaaressa 1998 Lachsilber-värinen E28 M5 Albrexin remmiahtimella, 400hv. Ajettu 400.000 km. Ollut loppuun asti kaupparatsun käyttöpelinä Autobahnalla. Kerran uusi alakerta ja kaksi kertaa uusi kansi matkan varrella. Tekniikka meni johonkin Suomipeliin ja etten väärin muista olisi viimeksi ollut E32-korissa kauheaan hintaan myytävänä.

Muistan tuonkin tapauksen. Pitkään oli myynnissä Lohjalla, päätyi Rajamäelle(?) eräälle foorumilaiselle.

Missä mahtaa BEM-300 mennä tänään?

Eipä taida paljon olla jäljellä, kone on erään foorumilaisen M5:ssa uudelleen rakennettuna.

Kawa-auto aikoinaan toi paljon monenmoista Bemaria tähän maahan, siellä pihalla ihailin kuussatasia ja eekakskaseja. Kuussatanen jossa 10" leveät 16" RS:t alla oli kova juttu -90 luvulla, vanteilla hintaa 3500mk. Tumman vihreä E28 M535i, jonnekkin Pori/Rauma suuntaan meni. Ostaja purki osiksi ja piti tehdä joku turbo härveli yms korinvaihto mutta taisi jäädä osakasaksi(?).

Monelle tosiaan saattaa tulla yllätyksenä että aikoinaan ei kokonaisia autoja käytettynä Suomeen niin vain tuotu. Mullakin oli yksi E28 525i korinvaihto peli joka tuotiin ilman moottoria, konehuoneessa oli tilan säästämiseksi jonkun muun auton kone. Tullimiehellä riemu repesi kun huomasi että kone on yhä paikoillaan!

[9313juha]

Muistan tuonkin tapauksen. Pitkään oli myynnissä Lohjalla, päätyi Rajamäelle(?) eräälle foorumilaiselle.

Eipä taida paljon olla jäljellä, kone on erään foorumilaisen M5:ssa uudelleen rakennettuna.

Aivan varma en ole, onko sama Albrex-tekniika, muta tuskin M88+Albrex-remmi edes noina vuosina oli yleinen Härmässä.

Jos BEM-300 on mennyt paloiksi, se on sääli. Oli legendaarinen auto BMW-skenessä aikoinaan. Eikä pelkästään rakentaja/omista/kuljettajansa vuoksi. Rafu uskoi Parantaisen Jaakon oppeihin. Hulvaton mies kaiken kaikkiaan, suuri harrastepersoona. Taisi äsken HRF:n Gran Racessa napata kummatkin lähdot podiumin ykköseksi. Vanha ukko! Joskus vuonna yksi Rafu opetti Ahveniston ajolinjoja: Varinkon mäen hyddän jälkeinen oikea ja alas kohti Tarun mutkaa. Vedä hyddan jälkeen oikeassa apexi leveäksi vasemmalle kaiteen viereen. Niin viereen, että peili napsahtaa ja sitten haet yli oikealle ennen Tarua.

Kawa-auto aikoinaan toi paljon monenmoista Bemaria tähän maahan,

Monelle tosiaan saattaa tulla yllätyksenä että aikoinaan ei kokonaisia autoja käytettynä Suomeen niin vain tuotu.

Onkohan tuo sama KaWa-Auto, joka toimi Turussa 90-luvulle asti nyt jo kadonneella teollisuusalueella nykyisen Caribian Posankka-patsaan kohdalla? Sehän siirtyi johonkin Hyvinkään (?) suunnalle kun kaavoitus ajoi paikan yli Turussa.

Just siksvarten kait nuoremmat näitä jorinoita jaksaakin lukea, että ne antaa perspektiiviä harrasteeseen. Aika outoa miettiä harrastusta ennen nettiä, taxfree-tuontia ja Schmiedmania. Silloin kunkku oli se, joka osasi Saksaa, omisti Hampurin keltaiset sivut, telefaksin ja BMW:n mikrofilmit. Siitä aihepiiristä saiskin yhden ihan kokonaisen muistelopostauksen. Pitääkin käydä kotimuseossa ottamassa kuva realisointikeskuksesta 90-luvun laman aikaan ostetusta Agfa Gewäertin oranssista miksrofilmien lukulaitteesta.

[escortmk2]

Ei ole tuttu auto, mutta ainakin Vantaan Tammiston Jättijaon, eli nykisen Cittarin liepeillä sijainneella Harrasteluokan BMW-kilpatallilla oli noin -98 Lachsilbervärinen tyhjä M5 kori, josta oli keulan kolarivaurio korjattu ja kai oli menossa ruosteiseen Suomiautoon korinvaihtton. Eri kori kuin yllä kirjoittamani Rännärillä ollut remmiahdettu. Uskon hyvinkin 5% E28 M5:n LHD ECE-malleista tulleen Suomeen vuoden 1997 jälkeen.Valmistumäärä on 587 kpl.

Edit: soitin Tammiston ex-tallilla vaikuttaneelle. Ei ollut tuosta korista jääneistä osista tehty kaverisi auto. Kori päätyi Roadsportiin ja tekniikan oli edellinen, auton maahantuonut omistaja, myynyt muualle. Konetta oltiin suuniteltu tuolla tallilla rakennettuun BEM-300:aan, eli E30 M3+S36-kone. Päädyttiin sitten uudempaan versioon M88:n sijaan. Missä mahtaa BEM-300 mennä tänään?

Jacek varmaan tietäisi, mutta ei ole foorumilla vissiin tsunamin jälkeen käynyt?

[Bmw Master]

Onkohan tuo sama KaWa-Auto, joka toimi Turussa 90-luvulle asti nyt jo kadonneella teollisuusalueella nykyisen Caribian Posankka-patsaan kohdalla? Sehän siirtyi johonkin Hyvinkään (?) suunnalle kun kaavoitus ajoi paikan yli Turussa.

Jostain Turun suunnalla muistaakseni alunperin, Lopella ollut jostain -90 luvun puolesta välistä lähtien. Siinäkin näkee muutoksen, alkuun toi osia ja esim. pelkkiä kattoja(!) kun täällä oli tapana ajaa autot aina katolleen. EU:n myötä siirtyi oikeastaan pelkkiin autoihin ja nyt hoitaa enää pelkkiä kuljetuksia. Maailma muuttuu.

[nullzwei]

Monelle tosiaan saattaa tulla yllätyksenä että aikoinaan ei kokonaisia autoja käytettynä Suomeen niin vain tuotu. Mullakin oli yksi E28 525i korinvaihto peli joka tuotiin ilman moottoria, konehuoneessa oli tilan säästämiseksi jonkun muun auton kone. Tullimiehellä riemu repesi kun huomasi että kone on yhä paikoillaan!

Toin kerran erään Ruotsista yhden tosi hyvän paperillisen Neue Klassen. Sen ajan tyylin mukaan siitä oli poimittu kaksilitrainen M10 nollakakkosen nokalle. Ostohinta oli osa isompaa osakauppaa ja pitkään mietittiin mitä myyjä kirjoittaisi kuittiin? = Tuhat SEK. Kiikutin paperit tulliin ja auto verotettiin Suomeen suorastaan hassunhalvalla. Autoa ei tullin viskaali halunnut nähdä, vaikka se tullin takapihalla trailerilla olikin. Ainoa kysymys oli että toimiiko auto. Tottakai toimii...

Myöhemmin kehittivät ihme säännön jonka mukaan auton pitää oman koneen voimin edetä vähintään autonmitta.

[nullzwei]

Aika outoa miettiä harrastusta ennen nettiä, taxfree-tuontia ja Schmiedmania. Silloin kunkku oli se, joka osasi Saksaa, omisti Hampurin keltaiset sivut, telefaksin ja BMW:n mikrofilmit. Siitä aihepiiristä saiskin yhden ihan kokonaisen muistelopostauksen. Pitääkin käydä kotimuseossa ottamassa kuva realisointikeskuksesta 90-luvun laman aikaan ostetusta Agfa Gewäertin oranssista miksrofilmien lukulaitteesta.

Ulkomaan autolehtiin rustattiin ostoilmoituksia ja sitten viikkotolkulla odotettiin josko joku vastaisi... Tulihan niitä. Eikä ne olleet mitään nigerialaiskirjeitä, hah.

Agfan aparaatti taisi lojua mullakin jonkun aikaa tallin nurkassa. Samoin laite millä pystyi lukemaan mm nollakakkosen vikakoodit Ebay räjäytti myöhemmin pankin. Rahansiirto vaan oli kallista. Edullisempaa oli lähettää fyffet kirjatussa kuoressa. Ohareita ei tullut kertaakaan.

[nullzwei]

...Puhumattakaan siitä, että autoyksilöiden varhaisia polkuja toiset jäljittivät niinkin innokkaasti ARK:n maksullisesta puhelinnumerosta, että sattoi tulla leima tietoihin. Noina pornolinjojen kultaisina vuosina oli ihan arkea, että joltakin meni luottotiedot moisen addiktion vuoksi, mutta kelatkaa hei: jollakin addiktiona selvittää 15 vuotta aiemmin rekisteristä poistetettujen Suomi-autojen kohtaloita. Kuten toisaalla kirjoitin: mitään ei saavuta jos ei kunnolla harrastukseensa panosta. Tuo henkilö on panostanut ja monella muullakin tapaa jättänyt suuremman jäljen maamme BMW-harrasteeseen kuin vielä edes ymmärretään.

...ja siitä se hörhöralli vasta alkoikin, kun piti selvitellä viimeisen omistajan asuinpaikka, yhteystieto... ja jos tuli bingo, niin jopa kiiruulla piti lähteä katsomaan josko autosta olisi vielä jäljellä muutakin kuin harso.

Vieläkin harmittaa yksi Paltamon seudulle ilmeisesti lopullisesti kadonneen 1800taunoiivarin löytymättömyys... Vaikka sitä oikein "urakalla" tuli etsittyä.

[bayerman]

Muistan tuonkin tapauksen. Pitkään oli myynnissä Lohjalla, päätyi Rajamäelle(?) eräälle foorumilaiselle.



Eipä taida paljon olla jäljellä, kone on erään foorumilaisen M5:ssa uudelleen rakennettuna.

Kawa-auto aikoinaan toi paljon monenmoista Bemaria tähän maahan, siellä pihalla ihailin kuussatasia ja eekakskaseja. Kuussatanen jossa 10" leveät 16" RS:t alla oli kova juttu -90 luvulla, vanteilla hintaa 3500mk. Tumman vihreä E28 M535i, jonnekkin Pori/Rauma suuntaan meni. Ostaja purki osiksi ja piti tehdä joku turbo härveli yms korinvaihto mutta taisi jäädä osakasaksi(?).

Monelle tosiaan saattaa tulla yllätyksenä että aikoinaan ei kokonaisia autoja käytettynä Suomeen niin vain tuotu. Mullakin oli yksi E28 525i korinvaihto peli joka tuotiin ilman moottoria, konehuoneessa oli tilan säästämiseksi jonkun muun auton kone. Tullimiehellä riemu repesi kun huomasi että kone on yhä paikoillaan!

Eipä ollut ko. e32:sessa M88:ia vaan S38 ainakin silloin kun sen huutokaupasta kovaan hintaan ostin. Nykyään makaa navetassa odottamassa aikaa parempaa..

Kiinnostaisi tietää mihin se M88 on päätynyt?

Vuonna 2000 minulla oli 2d 325ix, joka papereissa oli 4d 320i voi sitä jännitystä kun katsari rupesi ihmettelemään ABS antureita tolpissa en tiedä kuka sen rakentanut oli Loimaalta kuitenkin tuli haettua.

Topicin aloittajankin olen kerran tavannut kun katseltiin e21 323i 2,8 hylsyä, mikä luultavammin on paalattukkin jo.. Vanhojen muistelu on aina mukavaa

[327 2*t+ic]

Jacek varmaan tietäisi, mutta ei ole foorumilla vissiin tsunamin jälkeen käynyt?

Mikähän tämän miehen kohtalo loppujen lopuksi on/oli? Jäi mieleen tietotasonsa takia.

Mukava topicci!

[Robi]

Aivan varma en ole, onko sama Albrex-tekniika, muta tuskin M88+Albrex-remmi edes noina vuosina oli yleinen Härmässä.

Jos BEM-300 on mennyt paloiksi, se on sääli. Oli legendaarinen auto BMW-skenessä aikoinaan. Eikä pelkästään rakentaja/omista/kuljettajansa vuoksi. Rafu uskoi Parantaisen Jaakon oppeihin. Hulvaton mies kaiken kaikkiaan, suuri harrastepersoona. Taisi äsken HRF:n Gran Racessa napata kummatkin lähdot podiumin ykköseksi. Vanha ukko! Joskus vuonna yksi Rafu opetti Ahveniston ajolinjoja: Varinkon mäen hyddän jälkeinen oikea ja alas kohti Tarun mutkaa. Vedä hyddan jälkeen oikeassa apexi leveäksi vasemmalle kaiteen viereen. Niin viereen, että peili napsahtaa ja sitten haet yli oikealle ennen Tarua.

BEM-300 myytiin kolmisen vuotta sitten Alastaron suuntaan ilman tekniikkaa. Liikenteestä poisto ja viimeisin omistaja Mikke jolla se oli 2012 asti. Nykyisestä omistajasta ei havaintoa mutta 9000€ oli se hinta jolla koppa vaihtoi omistajaa.. Koppa oli hieman mätä mutta jonkun tiedon mukaan olisi rauhallisessa uudelleen rakennuksessa.

Viimeisin kone joka BEM-300 keulilla majaili oli Valtin Jarin vanha tekniikka BLE:stä ja se on se joka nykyisin taitaa jonkun M5 keulilla majailla.

BEM-300 taisi olla ainoa kolmesta M3/5 autosta joka oli 24v tekniikalle leimattu. KLS-182 oli 12v tekniikalle leimattu mutta myöhemmin siihenkin vaihtui s38.

[Juhis]

Ajattelin että sopisi topicin aloittajan muisteloihin hyvin: http://s11.photobucket.com/user/Stah...?sort=4&page=1

Täytyy kaivaa varastosta vanhat Bemaristi lehdet 1990- ja 2000-luvun taitteesta ja muistella vähän vanhoja aikoja. Siellä on hyvin mielenkiintoista tekstiä tekniikan- ja korinvaihdoista. Kirjoittajina löytyy varsin tuttuja nimimerkkejä sekä suorat syyt BMW Tuning Club of Finlandin perustamiseen.

[9313juha]

Q

...ja siitä se hörhöralli vasta alkoikin, kun piti selvitellä viimeisen omistajan asuinpaikka, yhteystieto... ja jos tuli bingo, niin jopa kiiruulla piti lähteä katsomaan josko autosta olisi vielä jäljellä muutakin kuin harso.

Vieläkin harmittaa yksi Paltamon seudulle ilmeisesti lopullisesti kadonneen 1800taunoiivarin löytymättömyys... Vaikka sitä oikein "urakalla" tuli etsittyä.

Juuri tuota se oli. Kun autoja oli vähemmän ja erikoismallit oikeasti harvassa ja haluttuja, oltiin valmiita näkemään vaivaa aihioiden kartoittamiseksi. Samaa se nykyisinkin on, aihiot vain ovat ihan eri luokan vehkeitä, joiden eteen ollaan tuollaisia valmiita tekemään. Nykytekniikka ja tiedonhakumahdollisuudet netistä oikaisevat monta eri mutkaa. Eiköhän me MaSa vielä kerran lähdetä liottamaan kolottavia luitamme Katinkultaan muutamaksi päiväksi ja kammata se TI esiin tai ainakin se viimeisimmäksi nähnyt henkilö.

Itse olin aikoinani 1995 mukana kun Turun lentokentän itäpäässä laskeutumisvalojen seassa olevan talon pihalla Esan ja Kimmon jäljittämänä käytiin katsomassa pihassa maatuvaa -76 E21 320i:tä. Se neloskoneinen, missä K-jetronic ja vakiona pauttiarallaa 125 kaakkia. Punainen, spoilerit ja aikansamukaiset Recarot, sporttiratti. Oli ollut hieno laite 10 vuotta aiemmin, mutta jäänyt koivun alle. Vuosien varrella paikan ohi ajaessani kävi aina mielessä olisikohan se viellä tuolla ja kerran sitten nykyisen Mersuhuolto.fi -sepän kanssa noin vuonna 2000 se meidän latoon hinattiin. Pantiin käyntikuntoon ja olihan lyönti melkoinen kevyessä autossa. Kori kuitenkin hyvin ruosteinen. Seisoi ladossa jonkun vuoden ja lähti Pohojanmaalle nipussa, jossa myin T3:lle parikolme E21 323i:tä ja tuon. Minne on mahtanut tuo punainen 320i päätyä?

Legendaarisin romuretkilöytö itselleni on kuitenkin Bemaristista noin -93 lukemani juttu, missä silloiset nuoret harrastajat jäljittävät, löytävät, ostavat, kaivavat pintaan ja noutavat yhden Suomen muutamista BMW 1800 TI/SA -malleista. Tämä lienee kymenlaaksolaisella filologian maisterilla rauhallisena projektina. Autoon liittyy toisinaan vieläkin naavapartojen käyttämä huudahdus: "Paska sippas Pellesmäkeen". Tuossa jutussa kerrottiin autosta löytyneestä huoltomuistiosta, johon oli kirjattu tehdyt toimenpiteet. Viimeinen merkintä varhaiselta -70-luvulta oli tuo tapahtuma Pellesmäessä ja sitten auto päätyi kuusiaidan viereen tontin perille kahdeksi vuosikymmeneksi.
Aito 1800 TI/SA:kin oli aikoinaan vain paikalliseen Pellesmäkeen sipannut paska.

[9313juha]

Mikähän tämän miehen kohtalo loppujen lopuksi on/oli? Jäi mieleen tietotasonsa takia.

Mukava topicci!

Sanotaas näin, että taitaa olla kuolematon nimi BMW-skenessä

Itse en koskaan tehnyt kauppaa kanssaan ja tapasin kerran ohimennen Rännärillä tietämättä kuka oli. Monessa mukana ollut herra ja tänne aikoinaan kirjoittamistaan jutuista voi lukea tietotaidon määrän. Tsunami-juttuhan netissä pyörii, mutta toiset kaipaa kuulemma yhä. Ja etsii. Tammiston tallin auto oli juurikin hänen Saksasta tuoma ja hän tekniikan johonkin myi.

Nuo harrasteen liepeillä liikkuvat erikoisliikemiehet ovat oman juttunsa väärti. Monessa mukana, olivat aikoinaan korvaamattomia varaosalähteitä ennen nettiä, omat kaupankäynnin lait ja melkoisia seppiäkin melkein jokainen. Keski-ikäisiä isoisiä hekin melkein kaikki jo. Ihme ja kumma, että heitäkin kaveripiiristä yhä löytyy: Pommy-Tommy, Jarmolinnanrauniot jne. Kai koira koiran tunsi ja osasin pitää puoleni, ei jäänyt koskaan mitään hampaankoloon niin voidaan yhdessä muistella menneitä aikoja.

Hyvä topikki tästä on syntymässä. En mitenkään halua tätä omanani pitää, eli jos mielessä on muisto viime vuosituhannelta tai -kymmeneltä, jolle ei oikein ole löytynyt paikkaa foorumilta, laittakaa se tähän. Ei sen trvitse mun juttuihini liittyä, mutta antaa kivasti perspektiiviä mitä muualla tapahtui ja miten toinen harrastaja on jutut kokenut.

[Tonton]

BEM-300 myytiin kolmisen vuotta sitten Alastaron suuntaan ilman tekniikkaa. Liikenteestä poisto ja viimeisin omistaja Mikke jolla se oli 2012 asti. Nykyisestä omistajasta ei havaintoa mutta 9000€ oli se hinta jolla koppa vaihtoi omistajaa.. Koppa oli hieman mätä mutta jonkun tiedon mukaan olisi rauhallisessa uudelleen rakennuksessa.

Viimeisin kone joka BEM-300 keulilla majaili oli Valtin Jarin vanha tekniikka BLE:stä ja se on se joka nykyisin taitaa jonkun M5 keulilla majailla.

BEM-300 taisi olla ainoa kolmesta M3/5 autosta joka oli 24v tekniikalle leimattu. KLS-182 oli 12v tekniikalle leimattu mutta myöhemmin siihenkin vaihtui s38.

Antti myi Kls:ää vuonna 2013 n.15ke hintaan
Ulkoasu oli sen verran muuttunut että on pääosin valkoinen mutta kauttaaltaan tarroitetu
Sitten m3 pilari ja kontin luukku on otettu pois, tähän taisi syynä olla jonkun ratasarjan säädökset:think

[9313juha]

Vuonna 2000 minulla oli 2d 325ix, joka papereissa oli 4d 320i voi sitä jännitystä kun katsari rupesi ihmettelemään ABS antureita tolpissa en tiedä kuka sen rakentanut oli Loimaalta kuitenkin tuli haettua.

Suomalaisten sekametelesoppa-Bemareiden määrä on uskomaton. Ja myöskin laatu laidasta laitaan on uskomaton. Korinvaihdot kaikki tuntee ilmiönä, mutta vättäisin tekniikanvaihtojen olevan vielä yleisempiä. Jossakin vaiheessa kun E30 325i autoja tuotiin rekkalasteittain Suomeen tekniikanvaihtojen aineksiksi, jeesailin Eurocarsilta tavaraa ostaneita katsastusongelmissa. Silloin tällöin eri päistä maata löytyi katsastustoimihenkilöitä, jotka vaativat ABS-jarrut E30 325i kaltaiseksi rakennettuun autoon koska tekniikan luovuttajassakin ne on vakiona. Eipäs olekaan ihan kaikissa. Jos varusteltava Suomi-E30 oli oikean ikäinen, pystyi tehtaan dokumenteista (ETK) tekemään kirjallisen lausunnon, joka todisti ilman ABS-järjestelmää olevan E30 325i:n olevan tosi. Kierrettiin siis katsastuskonttoreiden kautta vuosikymmenten ruinaama maahantuojan lausunto sitäjatätä käyttämällä lähteenä aitoa BMW AG:n julkaisemaa varaosatietokantaa ja kirjoittamalla sen tulosteista selkeä yhteenveto.

Yhdenkin katsurin kanssa taitettiin dokumentistani peistä aivan tosissaan jonnekin Joensuun suuntaan. Kysyin kumpaanko luottaa enemmän BMW:n tehtaaseen vai puolikielitaidottomiin maahantuojan miehiin, joiden kaupallinen intressi on suitsia omatoimirakentelua? Vastasi luottavansa tehtaaseen, mutta jatkoi jänkkäämistään tehtaan materiaaleista tehty dokumentti kädessään. Kello kävi aamupäivää ja sanoin homman olevan puolestani paketissa. Kysyin kauanko hänet tavoittaa työpaikaltaan sinä päivänä puhelimitse. Vastauksen kuultuani sanoin soittavani tuntia ennen vuoron loppumista ja pyysin siihen mennessä selvittämään Trafista hänen asiaanasa hoitavan lakimiehen nimen. Jos hän on varma asiastaan, tulee hän kantansa leivättömän pöydän ääreen asiastaan esittämään. "Ei kai tässä nyt sellaista tarvita. Laittakaa auton muut havaitut puutteet kuntoon ja tehdään se muutoskatsastus loppuun."