Originally posted by 9313juha
View Post
Juurikin tuon E12-kanta-auton näkeminen Lassen firman pihalla sai lampun syttymään minun ja SporttiAuton Jannen päässä: aaa- ei siis kallista E23:sta tarvita kantaautoksi. Loppu onkin sitten negatiivista BMW-historiaa maassamme 
T3.n hellään & huolehtivaan kolmatta vuosikymmentä jatkuvaan piikittelyyn laittaisin vain, että koneessa on luultavasti enemmän löylyä kuin oli Laihialaisessa M20-ajokalustossa samana aikana (pl. motot). Tuon koneen teki muistaakseni joku kulmakunnan vanhan koulun kilpamies. Nuos RS.t Michelineillä maksoivat sen 25.000mk ja koneessakaan ei säästelty. Oli pakko virittää kun ei M30-kanta-autoa järkihintaa ollut osunut kohdalle silloin kuin kanta-auto tarvittiin. Sepän taitoja en lähtisi tämän yhden auton perusteella arvioimaan. Jos niiden tekemisen rinnalla pyöritettiin suurta korikorjaamo-maalaamoa ja yhtä maame suurimmista B-osa tuontifirmoista, oli hiukan muut intressit kuin miettiä miten baijerilainen insinööri oli paisarin huhtikuussa 1980 sijoitellut. Tuo oli vain yksi auto hänelle tyyliin: "tein senkin koska pystyin. Se oli Ruotsissa keulakolaroitu ja tuli noin -88 kahtia leikattuna Suomeen. Näin 2-sävy vihreät palat noilla peltilevikkeillä pystyssä pihassa noihin aikoihin. Jäi tekijän ainoaksi Bemariksi. Suurin osa korinvaihtojakin oli Mersuja, Volkkareita, Alfoja ja Volvoja. Niiden ostajat olivat kuulemma "Enemmän rahaa - vähemmän haaveita ja puheita miehiä". Tuon teki itselleen ja siksi se laitettiin seisomaan.
Kaveri tuli 70-luvun alussa Rovaniemeltä etelään. Perusti firman ensin Ihalaan Konsantielle silloin Gran Motorin viereen. Autokoripaja ja maalaamo. 70-luku meni normaalin korjaamitoiminnan sivussa jenkkien parissa. Niissä oli silloin imua ja maksukykyisiä asiakkaita. Lincoln on jäänyt kokoelmiin niiltä ajoilta. Fb-ryhmässä "Turkulaiset amerikanraudat ennen ja nyt" löytyy paljon kuvia noilta ajoilta Barracudista, Thunderbirdeistä yms. 40 vuotta sitten teki Suomen ensimmäisiä kuvioerikoismaalauksia Mustangeihin ja muihin sen ajan hauttuihin laitteisiin. Lasse oli kuitenkin kaikkiruokainen benasapää. Ihalan aikoina naapurissa asui mies, joka oli 60-luvulla ostanut pojalleen uuden mopon. Eikä mitä tahansa räpätintä vaan Ducati 55:n. Poispilattu poika oli sillä kerran ajanut Turkuun ja takaisin ja narissut, kun se ei ollut silloin muotiin tullut sporttimallinen mopo. Jäi peli talliin seisomaan ja sieltä hän sen 70-luvulla osti. Tuhannet asiakkaat ovat tuon Ducatin Superseppien, nykyisen KL Autoosacenterin myyntiaulassa nähneet. Siellä tänäänkin yhä kaikki 30 km mittarissa. Itsekin ihmettelin miksi hän ysärillä innostui entisöimään 142 Volvoa hienosta "vaarin talliauto" aihiosta. Vastasi mulle vaan, että kun 140-Volvot tulivat hänen ollessa nuori poika Lapissa, oli sellainen hienoin mahdollinen auto mitä pystyi enää ymmärtämään. Hieno ja taitava mies monella tapaa oli Kunnarin Lasse, muttei kai se ihan kaikkein tarkin ja innostunen originaaliorava koskaan.
T3.n hellään & huolehtivaan kolmatta vuosikymmentä jatkuvaan piikittelyyn laittaisin vain, että koneessa on luultavasti enemmän löylyä kuin oli Laihialaisessa M20-ajokalustossa samana aikana (pl. motot). Tuon koneen teki muistaakseni joku kulmakunnan vanhan koulun kilpamies. Nuos RS.t Michelineillä maksoivat sen 25.000mk ja koneessakaan ei säästelty. Oli pakko virittää kun ei M30-kanta-autoa järkihintaa ollut osunut kohdalle silloin kuin kanta-auto tarvittiin. Sepän taitoja en lähtisi tämän yhden auton perusteella arvioimaan. Jos niiden tekemisen rinnalla pyöritettiin suurta korikorjaamo-maalaamoa ja yhtä maame suurimmista B-osa tuontifirmoista, oli hiukan muut intressit kuin miettiä miten baijerilainen insinööri oli paisarin huhtikuussa 1980 sijoitellut. Tuo oli vain yksi auto hänelle tyyliin: "tein senkin koska pystyin. Se oli Ruotsissa keulakolaroitu ja tuli noin -88 kahtia leikattuna Suomeen. Näin 2-sävy vihreät palat noilla peltilevikkeillä pystyssä pihassa noihin aikoihin. Jäi tekijän ainoaksi Bemariksi. Suurin osa korinvaihtojakin oli Mersuja, Volkkareita, Alfoja ja Volvoja. Niiden ostajat olivat kuulemma "Enemmän rahaa - vähemmän haaveita ja puheita miehiä". Tuon teki itselleen ja siksi se laitettiin seisomaan.
Kaveri tuli 70-luvun alussa Rovaniemeltä etelään. Perusti firman ensin Ihalaan Konsantielle silloin Gran Motorin viereen. Autokoripaja ja maalaamo. 70-luku meni normaalin korjaamitoiminnan sivussa jenkkien parissa. Niissä oli silloin imua ja maksukykyisiä asiakkaita. Lincoln on jäänyt kokoelmiin niiltä ajoilta. Fb-ryhmässä "Turkulaiset amerikanraudat ennen ja nyt" löytyy paljon kuvia noilta ajoilta Barracudista, Thunderbirdeistä yms. 40 vuotta sitten teki Suomen ensimmäisiä kuvioerikoismaalauksia Mustangeihin ja muihin sen ajan hauttuihin laitteisiin. Lasse oli kuitenkin kaikkiruokainen benasapää. Ihalan aikoina naapurissa asui mies, joka oli 60-luvulla ostanut pojalleen uuden mopon. Eikä mitä tahansa räpätintä vaan Ducati 55:n. Poispilattu poika oli sillä kerran ajanut Turkuun ja takaisin ja narissut, kun se ei ollut silloin muotiin tullut sporttimallinen mopo. Jäi peli talliin seisomaan ja sieltä hän sen 70-luvulla osti. Tuhannet asiakkaat ovat tuon Ducatin Superseppien, nykyisen KL Autoosacenterin myyntiaulassa nähneet. Siellä tänäänkin yhä kaikki 30 km mittarissa. Itsekin ihmettelin miksi hän ysärillä innostui entisöimään 142 Volvoa hienosta "vaarin talliauto" aihiosta. Vastasi mulle vaan, että kun 140-Volvot tulivat hänen ollessa nuori poika Lapissa, oli sellainen hienoin mahdollinen auto mitä pystyi enää ymmärtämään. Hieno ja taitava mies monella tapaa oli Kunnarin Lasse, muttei kai se ihan kaikkein tarkin ja innostunen originaaliorava koskaan.
.
Comment