Originally posted by ///Jone
View Post
Näistä eniten Suomea lähellä oleva lienee Namibia, mutta ei siitäkään mitään suurta ekonomista succeeta ole tulossa vuosikymmeniin, ja vaikka tulisikin, niin kaukaisella Suomella ei liene paljon tarjottavaa siihen talouskasvuun.
En tarkoita, etteikö afrikasta nousisi tähtiä tulevaisuudessa, mutta on pakko muistaa että Afrikka on hemmetin laaja alue, jossa on paljon erilaisia tragedioita Ebolasta AIDS:n, sisällissodista ääri-islamisteihin, ja kaikki nämä ovat sellaisia ilmiöitä, joiden ennustettavuus on aivan olematonta ja jotka vaikuttavat koko maanosan vakauteen. Entä jos Ebola lähteekin uudestaan liikkeelle ja leviää halki koko keskisen afrikan? entä jos ääri-islamistit levittäytyvätkin pohjoisesta ihan etelä-kärkeen asti? Entä jos [jotain muuta, kirjoita oma skenaario tähän]. Tosiasiallisesti Afrikka on hyvin epävakaa kokonaisuus, jossa jo maiden sisälläkin on huikeita jännitteitä kansanryhmien välillä (esim Ruandan Tutsit ja Hutut).
Kiina ja Intia taas ovat yksittäisiä valtioita (joskin hemmetin isoja sellaisia), ja joissa on joko ollut äärimmäisen vahva johto jo vuosisatoja (Kiinassa ensin keisari-instituutio ja sitten kommunistivalta) tai jossa on vahva keskinäinen kansallistunto (Intia brittivallan jäljiltä toisen maailmansodan jälkeen, ilmenee edelleen mm. Pakistanin kanssa nahisteluna). Edellä mainituista syistä Afrikan mannerta tai edes yksittäisiä afrikan valtioita ei voi verrata Kiinaan eikä Intiaan.
Sitten voidaankin alkaa jeesustelu, että onko kannattavampaa tukea afrikan valtioita jotta niiden tilanne vakautuisi laajalla skaalalla ja sitä kautta mm. pakolaisuus vähenisi ja globaali talous kasvaisi, vai pitäisikö ottaa tänne lisää globaalia työvoimaa tukemaan kotimaisen palveluyhteiskunnan kasvua, vai sitä vai tätä vai tuota vai.... Ja näissä asioissa on yhtä paljon mielipiteitä kuin kannanottajiakin. Mutta oman näkemykseni mukaan sellaista seppää ei olekaan, jonka näkemyksen voisi sanoa olevan absoluuttinen totuus jota lähteä seuraamaan. Eikä ainakaan kotimaisessa poliittisessa skenessä, jossa varsinkin näin vaalien alla pyritään vaikuttamaan äänestäjien tunteiisiin, ja vaalien jälkeen unohtamaan ne äänestäjien tunteet.
Oma mielipiteeni on, että äänestämisessä ei ole kyse siitä, kuka olisi paras ehdokas, vaan kuka on vähiten huono ehdokas. Ja koska aihelaueita on miljoona (vrt vaalikoneiden tuhat ja yksi kysymystä), niin on pakko valita jokin tietty aihe, joka on itselle tärkeä ja johon ehdokas ottaa mieleisen kannan. Ja kuitenkaan: ei riitä että se yksittäinen ääneni saava ehdokas sitoutuisi ajamaan yksittäistä, minulle ehkä tärkeintä asiaa, koska jotta jotain konkreettista muutosta ko. aiheessa voisi edes tulla, niin samalla tavalla ajattelevia pitäisi olla enemmistö siellä Arkadianmäellä, ja puoluekurin vuoksi ko. asian ja näkemyksen pitäisi olla ihan puolueohjelmassakin.
Ja lopulta: useinmiten ne lupaukset kuitenkin unohtuu vaalien jälkeen...
Comment