Ei nyt viikon munakuskin titteliä ansaitse, mutta tavan uunoja vain.
Mikä siinä on aina kehäIII ruuhkissa ajellessa, kun ikinä ei voi ajaa siihen täyspitkän yhdistelmän mentävään väliin, vaan pakko on vielä painaa menemään sinne eteen niin, että taakse jäävä saa jarrutella nenä etulasissa? Ihan tahallani pidän hyyvin reilua väliä niin, että siihen eteen pääsee vaivatta vaikka isommallakin autolla, eikä itekkään tarvitse kokoaikaa pumpata polkimia edes takas. Ja silti parhaimpina päivinä olen saanu ajettua lentokentän liittymältä 3-tielle asti ilman, että kukaan tulee eteen. Sinne seuraavaan väliin edessä kyllä tungetaan sitäkin innokkaammin.
Hyvänä esimerkkinä tänään hieman ennen neljää iltapäivällä, olisiko ollut e91. Itseni edessä oli tilaa vaikka kuin ja helvetisti. Myös takana ajava piti hyvää hajurakoa. Edessä menijä sensijaan hiillosti melko tarkasti autonmitan päässä seuraavan vetokoukusta. No eikös sinne pidä päästä, vaikka ajoi kuitenkin meikäläisenkin ohi, että olisi ihan vapaasti voinu valita tykkääkö olla edessä vai takana.
Vaikka eipä kyseinen herra vaikuttanu myöskään tietävän, haluaako Helsinkiin vai Tampereen suuntaan.
Olisi kiva kuulla, miksi tarvitsee muiden lisäksi omakin elämä tehä yhtään sen hankalammaks kun ihan välttämättä on pakko? Tätä nimittäin tapahtuu oikeasti paljon, ainakin kehä kolmosella.
Mikä siinä on aina kehäIII ruuhkissa ajellessa, kun ikinä ei voi ajaa siihen täyspitkän yhdistelmän mentävään väliin, vaan pakko on vielä painaa menemään sinne eteen niin, että taakse jäävä saa jarrutella nenä etulasissa? Ihan tahallani pidän hyyvin reilua väliä niin, että siihen eteen pääsee vaivatta vaikka isommallakin autolla, eikä itekkään tarvitse kokoaikaa pumpata polkimia edes takas. Ja silti parhaimpina päivinä olen saanu ajettua lentokentän liittymältä 3-tielle asti ilman, että kukaan tulee eteen. Sinne seuraavaan väliin edessä kyllä tungetaan sitäkin innokkaammin.
Hyvänä esimerkkinä tänään hieman ennen neljää iltapäivällä, olisiko ollut e91. Itseni edessä oli tilaa vaikka kuin ja helvetisti. Myös takana ajava piti hyvää hajurakoa. Edessä menijä sensijaan hiillosti melko tarkasti autonmitan päässä seuraavan vetokoukusta. No eikös sinne pidä päästä, vaikka ajoi kuitenkin meikäläisenkin ohi, että olisi ihan vapaasti voinu valita tykkääkö olla edessä vai takana.
Vaikka eipä kyseinen herra vaikuttanu myöskään tietävän, haluaako Helsinkiin vai Tampereen suuntaan.
Olisi kiva kuulla, miksi tarvitsee muiden lisäksi omakin elämä tehä yhtään sen hankalammaks kun ihan välttämättä on pakko? Tätä nimittäin tapahtuu oikeasti paljon, ainakin kehä kolmosella.
Comment