Erikoinen keskustelu tälle paltalle, jotenkin olettaisi että palstalle kirjautuneet kieltäisivät kaiken muun olemassa olon kuin sen mitä on laitettu mustalla ympyröidyn sinivalkoisen mosaiikin väliin ja muut on sitten niitä muita...
Jokainen lause alkaa "BMW..." ja loppuu "...BMW.", ei siinä mitään merkkitietoisuus on hieno asia, mutta avoimuus on mielestäni hyve ja ennakkoluulottomuus on positiivinen ominaisuus... Mutta että tähän Saksalaisuuden järjestelmällisyyden linnakkeeseen on luikerellut threadi jossa viljellään L-sanoja ja F-sanoja jotka yleensä liitetään Italiaan yhtä tukevasti kuin pasta ja tricolori.
Jotta asiat ei olisi yksinkertaisia:
Threadin aloittaja on selvästi henkilö joka nauttii ajamisesta, eikä pelkästään siitä mikä tuntuu olevan pyrkimys nykyaikana että työpaikan parkkipaikalle pyritään hankkimaan toinen toistaan samanlaisempia autoja jotka erottaa vain pienestä liimatusta lätkästä, joka kertoo kertoo mystisen sanan M/AMG/RS, minkä pystyy myös erottamaan auton eriskummallisen jämäkästä käyntiäänestä. Näillä tavallisen näköisillä autoilla sitten pörrätään jokapäiväisessä liikenteessä ja voin vakuuttaa että muutaman kuukauden kuluttua auton hankinnasta on aivan sama mikä lätkä sinne takaluukkuun on liimattu.
Toki uudet autot ovat mielenkiintoisia, tekniikan taidonnäytteitä, jotka vuosi vuodelta uudistuu ja aina ihmetyttää, mutta myös eristää meidät pois itse auton hallitsemisesta.
Mielestäni auton kuljettaminen ja ajaminen on eri asia, mutta mikä neuvoksi?
Vähemmän on enemmän;
Jos minun pitäisi ostaa hauska kesä auto jolla tiedän että ajaisin vain kesäisin, niin vakavasti harkitsisin jotain eksoottisempaa autoa vuosien takaa. Esimerkiksi jos minun pitäisi ostaa uusi Ferrari, niin lähtöhinta taitaa olla 350k€ paikkeilla ja tosimiesten Ferrarit on on jossain yli 600k€ kohdilla. Suomi on siitä outo valtio että se ylläpitää kulttuuria jossa kadulla ei ole kerjäläisiä, ihmiset pyritään pitämään terveinä ja eläkettäkin saa. Kaikkeen tähän se autovero menee ja hyvä niin, mutta onneksi wanhat autot saavat lievemmän verotuksen, autot kuten vaikka Ferrari 365 GTB/4 "Daytona" joka on yleisesti tunnustettu ajajan autoksi tällähetkellä entisöidyt Daytonat ovat noin 230k€ hintaisia plus muutama tonni kuljetus kuluja ja joitain satasia veroja eli 30-40k€ kalliimpia kuin uudet Ferrari 458:t ULKOMAILLA.
Suomessa wanhat autot ovat siis törkeän halpoja, suhteessa ja mikä parasta näiden arvo ei ikinä putoa (saattaa jopa nousta, kuten oma autoni on tehnyt)
Wanhojen autojen huolto on myös huomattavasti halvempaa kuin uudempien.
Tämä avaa aivan uuden maailman autoiluun, sillä arkiajon suolan seassa ja parkkipaikoilla törmäillessä voi suorittaa missä tahansa purkissa ja kuten itse olen huomannut niin rentoittaa ajamista kun ei tarvitse välittää käyttöautosta pätkääkään.
Jokainen lause alkaa "BMW..." ja loppuu "...BMW.", ei siinä mitään merkkitietoisuus on hieno asia, mutta avoimuus on mielestäni hyve ja ennakkoluulottomuus on positiivinen ominaisuus... Mutta että tähän Saksalaisuuden järjestelmällisyyden linnakkeeseen on luikerellut threadi jossa viljellään L-sanoja ja F-sanoja jotka yleensä liitetään Italiaan yhtä tukevasti kuin pasta ja tricolori.
Jotta asiat ei olisi yksinkertaisia:
Threadin aloittaja on selvästi henkilö joka nauttii ajamisesta, eikä pelkästään siitä mikä tuntuu olevan pyrkimys nykyaikana että työpaikan parkkipaikalle pyritään hankkimaan toinen toistaan samanlaisempia autoja jotka erottaa vain pienestä liimatusta lätkästä, joka kertoo kertoo mystisen sanan M/AMG/RS, minkä pystyy myös erottamaan auton eriskummallisen jämäkästä käyntiäänestä. Näillä tavallisen näköisillä autoilla sitten pörrätään jokapäiväisessä liikenteessä ja voin vakuuttaa että muutaman kuukauden kuluttua auton hankinnasta on aivan sama mikä lätkä sinne takaluukkuun on liimattu.
Toki uudet autot ovat mielenkiintoisia, tekniikan taidonnäytteitä, jotka vuosi vuodelta uudistuu ja aina ihmetyttää, mutta myös eristää meidät pois itse auton hallitsemisesta.
Mielestäni auton kuljettaminen ja ajaminen on eri asia, mutta mikä neuvoksi?
Vähemmän on enemmän;
Jos minun pitäisi ostaa hauska kesä auto jolla tiedän että ajaisin vain kesäisin, niin vakavasti harkitsisin jotain eksoottisempaa autoa vuosien takaa. Esimerkiksi jos minun pitäisi ostaa uusi Ferrari, niin lähtöhinta taitaa olla 350k€ paikkeilla ja tosimiesten Ferrarit on on jossain yli 600k€ kohdilla. Suomi on siitä outo valtio että se ylläpitää kulttuuria jossa kadulla ei ole kerjäläisiä, ihmiset pyritään pitämään terveinä ja eläkettäkin saa. Kaikkeen tähän se autovero menee ja hyvä niin, mutta onneksi wanhat autot saavat lievemmän verotuksen, autot kuten vaikka Ferrari 365 GTB/4 "Daytona" joka on yleisesti tunnustettu ajajan autoksi tällähetkellä entisöidyt Daytonat ovat noin 230k€ hintaisia plus muutama tonni kuljetus kuluja ja joitain satasia veroja eli 30-40k€ kalliimpia kuin uudet Ferrari 458:t ULKOMAILLA.
Suomessa wanhat autot ovat siis törkeän halpoja, suhteessa ja mikä parasta näiden arvo ei ikinä putoa (saattaa jopa nousta, kuten oma autoni on tehnyt)
Wanhojen autojen huolto on myös huomattavasti halvempaa kuin uudempien.
Tämä avaa aivan uuden maailman autoiluun, sillä arkiajon suolan seassa ja parkkipaikoilla törmäillessä voi suorittaa missä tahansa purkissa ja kuten itse olen huomannut niin rentoittaa ajamista kun ei tarvitse välittää käyttöautosta pätkääkään.
Comment