FERRARI F355 ihmettelyssä..
Ja taas uuteen autoon istuskelemaan ja kuolaamaan...
Tällä kertaa kyseessä oma lemppari Ferrari F355 Berlinetta Manuale 6-pykäläisellä kovalla askilla ja säädettävällä alustalla.
Vaikka Ferrari onkin defakto punainen auto, niin tämä yksilö, 1995 vuosimallinen virheetön kaunotar onkin musta. Ja miten aistikas vihreä nahka pukeekaan sisustaa. Omassa Maseratissa oli lähes saman värinen, joten kovin kodikasta...
Ferrarissa on samaan tapaan Maseratin kanssa aivan loistava istuin jo suoraan ilman sen kummempia säätöjä. Kaikki tuntuu olevan jo valmiiksi kohdallaan. Kyllä tähän aika pitkäkin kuski pitäisi mahtua ja tunnelma sekä tuntuma polkimiin ja rattiin on ainakin minulle erittäin miellyttävä antaen rennon ja jämäkän ajoasennon.
Ulkonäöltään odotetuimmin tuohon upeaan Ferrarin kupeekoppaan sopisi tietenkin punainen, mutta mustana se on oikeastaan vieläkin makeampi. Ei ehkä niin huutomerkin huomionkipeä, mutta aivan järisyttävän hieno puhtaana. Ja puhtaana tuokin pysyy, koska etupyörät ovat hyvin suojattu myös takaa. Ei likaa kylkiä heti ekassa lätäkössä.
Jotenkin tuossa keskimoottorikorissa on kaikki vaan niiiin kohdallaan. Oikein kylmät väreet kulkee pitkin pintaa, kun sitä katselee eri kulmista. Lisäksi vihreä nahkasisusta on poikkeuksellisen pukeva verrattuna yleisimpään väriin eli mustaan. Se on hillitty ja kaunis, muttei silti tylsä.
Noh, stereoista ei sen kummempaa mainintaa, kuin että ajalle tyypilliset Beckerit löytyy kojelaudassa. Saundi on kyllä ihan okay, mutta tämä auto ei ole ollut HiFi-friikillä vaan autofriikillä.
Ferrareissa on nykyään manettino ratissa, mutta tässä ei vielä vaan kyseessä on aito racing-ratti. Tykkään. Vaihteiston kulissi on paitsi upea myös erittäin helppokäyttöinen. 6 vaihdetta eteen + yksi taakse.
Peileistä näkymä taakse on hiukan epämääräinen, mutta kyllä tästä uloskin näkee. Parhaiten kuitenkin eteenpäin.
Ovenkahvat on hauskasti piilossa auton kylkien ilmanottoaukoissa, joten ne ei pilaa linjoja miltään osin. Hieno yksityiskohta.
Jotenkin F355 tuntuu sisällä istuen siltä, että siinä jaksaa viettää aikaa pidempäänkin.
Noh, mutta katsotaanpa konehuoneeseenkin. Takaluukku auki ja ihmettelemään. V8-kone on upean oloinen paketti. Vapaastihengittävän 5-venttiilikoneen luukki on nimenomaan tehokas.
Ja tässä mallissa ei vielä ole peitetty johtoja ja letkuja suojamuovien alle piiloon, vaan kone näyttää aidolta itseltään. Kaikki risteilevät tukiraudat saavat konehuoneen näyttämään kilpurimaiselta, jota tämä Italian peto kyllä onkin.
Paikkojahan tässä 355-mallissa on vain kaksi ja moottori siis keskellä, joten vertailukohdaksi jo aikoja sitten koeajetulle Lamborghini Gallardolle tämä sopii tähänastisista laitteista parhaiten. Tavaratilaa on about saman verran joten siinä mielessä vain Lamborghinin sata hevosta enemmän tekevät sille oikeutta, mutta se olikin 10 vuotta uudempi laite.
Kokonaisvaltaisen tunnelman saaminen edellyttää vielä yhtä asiaa. Koneen käynnistystä. Ensin ajonestojärjestelmän kuittaus omalla avaimellaan ja sitten virta-avain lukkoon ja starttaus. WRRRÄYHH!!! MMMuRRRRRRR..
AHHH! Tämän Ferrari osaa. Kaasupolkimeen koskematta mootttorin ohjausjärjestelmä käynnistää koneen tietyn sekvenssin mukaan, joka antaa Leijonamaisen karjahduksen alkuun ja jää sitten selkäpiitä kutittavasti murisemaan kuskin selän taakse, kuin vaatien kuljettajaa valmistautumaan tulevaan.
Muutaman minuutin lämmittely ennen lisäkierrosten antamista saa koneen käynnin tasoittumaan ja sitten uskaltaa kokeilla kaasupoljinta syvemmällekin. Punaraja on tässä laitteessa todella korkealla eli 8500RPM.
Nopea kaasun painallus ja kone karjaisee upean kirkunan säestyksellä todellisen ja aidon Ferrari-saundin. Aivan järjettömän hieno sointi autoon asennetun hiukan race-henkisen putkiston avustamana.
Tämä ON RACE! Todella hieno ääni ja kaasuvaste on nopea kuin hyperprätkissä, mutta saundi vielä miehekkyyspotenssiin kaksi. Tästä ei voi olla pitämättä.
Käsittämätöntä, minusta alkaa tuntua jotenkin oudolle tässä autossa. Se on jotenkin niin oman tunnelman antava, että että.. Noh, jäitä hattuun äijä!
Mutta. Tällä kertaa täytyy odotella asialle jatkoa, koska autossa on vain kesärenkaat ja ulkona metri lunta ja simona pakkasta. Ei siis mitään asiaa tämän yksilön koeajolle ainakaan vielä tässä vaiheessa talvea. Sorry!
Pakko siis muistella miltä tuo tuntui pari kesää sitten vastaavalla punaisella F1-vaihteisella. Tuolloin Timppa Sportscar Centerissä lähti kyytiin pikku lenkille ja niinpä tuli sitä sekventaaliaskilla koeajettua.
Paikaltaanhan tuo kevyenä autona lähtee rajummin liikkeelle kuin M6 ja sekä alusta- rengas- että moottoriäänet kuuluu paremmin sisään, koska äänieristykset ei ole ihan samalla viivalla, eikä ole tarkoituskaan olla. F355 F1 on tarkoitettu kuulostamaan kilpa-autolta ja se kuulostaa siltä kyllä, pelkästään positiivisessa mielessä. Tässäkin yksilössä oli sporttisemmat putket paikallaan, ehkä hiukan äänekkäämmät kuin tuossa mustassa manuaalivaihteisessa.
Ferrarin F1-vaihteiston toiminta on ehkä 355-mallissa karkeampaa kuin BMW M6:ssa, mutta jotenkin sekin kuuluu asiaan, koska kyseessä on aito urheiluauto. Punainen koppa tuuletetulla mustalla takapaneelilla oli varsin mahtavan näköinen ja takuulla huomataan kadulla, hyvässä ja pahassa. Musta auto saattaisi jäädä liikennevirrassa ainakin hiukan vähemmän silmätikuksi.
Noh, asiaan. Mutkiin auto imee kuin tauti ja ohjaustunto on tarkka ja herkkä. Alusta on todella ajan tasalla menossa. Keskimoottori ainakin osittain tekee siistissä ajossa sen, että auto ohjautuu kuin ajatus ilman puskemista tai yliohjausta. Todella aistinautintoa koneen äänen ollessa elämyksellinen ja kiihtyvyyden samoin.
Verrattuna M6:teen F355 ei kallistele lainkaan, eikä nypytä jousitusta hiukan ylikovaa kurviin ajettaessa vaan varoittaa muulla tavoin, että nyt olisi aiheelllista ottaa tiukemmin ratista tai höllätä pikkuisen kaasua. Säädettävä alusta antaa toki mahdollisuuden valita kovan tai erittäin kovan alustan välillä. Kova on samalla "miellyttävä". Ei Ferrarin tartte olla missään olosuhteissa mikään "lulla". Keveys on ihanaa.. Ja tehokkuus mahtavaa.
Mutta nopeudet tuppaa karkailemaan hetkellisesti.. Eli jarruja peliin. Pysähtyy Suomeksi sanottuna kuin seinään. Ei vingu, ei vetele, vaan vauhti pois. Niiiin luotettavaa! Tällä pitäisi ehdottomasti päästä radalle.
Timo toki koetti tuolloin suositella M6:n vaihtoa Ferraariin, mutta se oli silloin vielä niin tuore hankinta, ettei arvannut vaihtaa ja onhan siitä Ämmästä sittemmin nautittu roppakaupalla..
Mutta siis silti... Jotenkin tämä jäi nyt kyllä todella pahasti pyörimään taas mieleen. Olisikohan jo aika harkita vakavasti urheiluauton hankkimista luxus-sportin tilalle? Olen kyllä kieltämättä aika myyty. Paha juttu.
Jopa hintakin puoltaisi asiaa. Pyyntö n.65.000 ei vaikuta ihan kauhean yliampuvalta, jos katselee mitä nuo verovapaana Saksassa tai Italiassa maksaa. Veroineen tulisi varmaan aika liki sama hinta lappuun, jos riittäisikään.
Jatkoa seurannee, kunhan sopiva sää joskus keväällä suosii koeajoa, jollei joku jo ennätä sitä ennen hommata tuon itselleen. En todellakaan haukkuisi tyhmäksi.
Ostakaa nyt joku hitossa pois nuo meitin muut ylimääräiset kulkuneuvot, jotta voisin viimeinkin toteuttaa sen jokaisen pikkupojan unelman.
Oma Ferrari. wwrrrRRROOOMMMMMMMMMM!!!
Ja taas uuteen autoon istuskelemaan ja kuolaamaan...
Tällä kertaa kyseessä oma lemppari Ferrari F355 Berlinetta Manuale 6-pykäläisellä kovalla askilla ja säädettävällä alustalla.
Vaikka Ferrari onkin defakto punainen auto, niin tämä yksilö, 1995 vuosimallinen virheetön kaunotar onkin musta. Ja miten aistikas vihreä nahka pukeekaan sisustaa. Omassa Maseratissa oli lähes saman värinen, joten kovin kodikasta...
Ferrarissa on samaan tapaan Maseratin kanssa aivan loistava istuin jo suoraan ilman sen kummempia säätöjä. Kaikki tuntuu olevan jo valmiiksi kohdallaan. Kyllä tähän aika pitkäkin kuski pitäisi mahtua ja tunnelma sekä tuntuma polkimiin ja rattiin on ainakin minulle erittäin miellyttävä antaen rennon ja jämäkän ajoasennon.
Ulkonäöltään odotetuimmin tuohon upeaan Ferrarin kupeekoppaan sopisi tietenkin punainen, mutta mustana se on oikeastaan vieläkin makeampi. Ei ehkä niin huutomerkin huomionkipeä, mutta aivan järisyttävän hieno puhtaana. Ja puhtaana tuokin pysyy, koska etupyörät ovat hyvin suojattu myös takaa. Ei likaa kylkiä heti ekassa lätäkössä.
Jotenkin tuossa keskimoottorikorissa on kaikki vaan niiiin kohdallaan. Oikein kylmät väreet kulkee pitkin pintaa, kun sitä katselee eri kulmista. Lisäksi vihreä nahkasisusta on poikkeuksellisen pukeva verrattuna yleisimpään väriin eli mustaan. Se on hillitty ja kaunis, muttei silti tylsä.
Noh, stereoista ei sen kummempaa mainintaa, kuin että ajalle tyypilliset Beckerit löytyy kojelaudassa. Saundi on kyllä ihan okay, mutta tämä auto ei ole ollut HiFi-friikillä vaan autofriikillä.
Ferrareissa on nykyään manettino ratissa, mutta tässä ei vielä vaan kyseessä on aito racing-ratti. Tykkään. Vaihteiston kulissi on paitsi upea myös erittäin helppokäyttöinen. 6 vaihdetta eteen + yksi taakse.
Peileistä näkymä taakse on hiukan epämääräinen, mutta kyllä tästä uloskin näkee. Parhaiten kuitenkin eteenpäin.
Ovenkahvat on hauskasti piilossa auton kylkien ilmanottoaukoissa, joten ne ei pilaa linjoja miltään osin. Hieno yksityiskohta.
Jotenkin F355 tuntuu sisällä istuen siltä, että siinä jaksaa viettää aikaa pidempäänkin.
Noh, mutta katsotaanpa konehuoneeseenkin. Takaluukku auki ja ihmettelemään. V8-kone on upean oloinen paketti. Vapaastihengittävän 5-venttiilikoneen luukki on nimenomaan tehokas.
Ja tässä mallissa ei vielä ole peitetty johtoja ja letkuja suojamuovien alle piiloon, vaan kone näyttää aidolta itseltään. Kaikki risteilevät tukiraudat saavat konehuoneen näyttämään kilpurimaiselta, jota tämä Italian peto kyllä onkin.
Paikkojahan tässä 355-mallissa on vain kaksi ja moottori siis keskellä, joten vertailukohdaksi jo aikoja sitten koeajetulle Lamborghini Gallardolle tämä sopii tähänastisista laitteista parhaiten. Tavaratilaa on about saman verran joten siinä mielessä vain Lamborghinin sata hevosta enemmän tekevät sille oikeutta, mutta se olikin 10 vuotta uudempi laite.
Kokonaisvaltaisen tunnelman saaminen edellyttää vielä yhtä asiaa. Koneen käynnistystä. Ensin ajonestojärjestelmän kuittaus omalla avaimellaan ja sitten virta-avain lukkoon ja starttaus. WRRRÄYHH!!! MMMuRRRRRRR..
AHHH! Tämän Ferrari osaa. Kaasupolkimeen koskematta mootttorin ohjausjärjestelmä käynnistää koneen tietyn sekvenssin mukaan, joka antaa Leijonamaisen karjahduksen alkuun ja jää sitten selkäpiitä kutittavasti murisemaan kuskin selän taakse, kuin vaatien kuljettajaa valmistautumaan tulevaan.
Muutaman minuutin lämmittely ennen lisäkierrosten antamista saa koneen käynnin tasoittumaan ja sitten uskaltaa kokeilla kaasupoljinta syvemmällekin. Punaraja on tässä laitteessa todella korkealla eli 8500RPM.
Nopea kaasun painallus ja kone karjaisee upean kirkunan säestyksellä todellisen ja aidon Ferrari-saundin. Aivan järjettömän hieno sointi autoon asennetun hiukan race-henkisen putkiston avustamana.
Tämä ON RACE! Todella hieno ääni ja kaasuvaste on nopea kuin hyperprätkissä, mutta saundi vielä miehekkyyspotenssiin kaksi. Tästä ei voi olla pitämättä.
Käsittämätöntä, minusta alkaa tuntua jotenkin oudolle tässä autossa. Se on jotenkin niin oman tunnelman antava, että että.. Noh, jäitä hattuun äijä!
Mutta. Tällä kertaa täytyy odotella asialle jatkoa, koska autossa on vain kesärenkaat ja ulkona metri lunta ja simona pakkasta. Ei siis mitään asiaa tämän yksilön koeajolle ainakaan vielä tässä vaiheessa talvea. Sorry!
Pakko siis muistella miltä tuo tuntui pari kesää sitten vastaavalla punaisella F1-vaihteisella. Tuolloin Timppa Sportscar Centerissä lähti kyytiin pikku lenkille ja niinpä tuli sitä sekventaaliaskilla koeajettua.
Paikaltaanhan tuo kevyenä autona lähtee rajummin liikkeelle kuin M6 ja sekä alusta- rengas- että moottoriäänet kuuluu paremmin sisään, koska äänieristykset ei ole ihan samalla viivalla, eikä ole tarkoituskaan olla. F355 F1 on tarkoitettu kuulostamaan kilpa-autolta ja se kuulostaa siltä kyllä, pelkästään positiivisessa mielessä. Tässäkin yksilössä oli sporttisemmat putket paikallaan, ehkä hiukan äänekkäämmät kuin tuossa mustassa manuaalivaihteisessa.
Ferrarin F1-vaihteiston toiminta on ehkä 355-mallissa karkeampaa kuin BMW M6:ssa, mutta jotenkin sekin kuuluu asiaan, koska kyseessä on aito urheiluauto. Punainen koppa tuuletetulla mustalla takapaneelilla oli varsin mahtavan näköinen ja takuulla huomataan kadulla, hyvässä ja pahassa. Musta auto saattaisi jäädä liikennevirrassa ainakin hiukan vähemmän silmätikuksi.
Noh, asiaan. Mutkiin auto imee kuin tauti ja ohjaustunto on tarkka ja herkkä. Alusta on todella ajan tasalla menossa. Keskimoottori ainakin osittain tekee siistissä ajossa sen, että auto ohjautuu kuin ajatus ilman puskemista tai yliohjausta. Todella aistinautintoa koneen äänen ollessa elämyksellinen ja kiihtyvyyden samoin.
Verrattuna M6:teen F355 ei kallistele lainkaan, eikä nypytä jousitusta hiukan ylikovaa kurviin ajettaessa vaan varoittaa muulla tavoin, että nyt olisi aiheelllista ottaa tiukemmin ratista tai höllätä pikkuisen kaasua. Säädettävä alusta antaa toki mahdollisuuden valita kovan tai erittäin kovan alustan välillä. Kova on samalla "miellyttävä". Ei Ferrarin tartte olla missään olosuhteissa mikään "lulla". Keveys on ihanaa.. Ja tehokkuus mahtavaa.
Mutta nopeudet tuppaa karkailemaan hetkellisesti.. Eli jarruja peliin. Pysähtyy Suomeksi sanottuna kuin seinään. Ei vingu, ei vetele, vaan vauhti pois. Niiiin luotettavaa! Tällä pitäisi ehdottomasti päästä radalle.
Timo toki koetti tuolloin suositella M6:n vaihtoa Ferraariin, mutta se oli silloin vielä niin tuore hankinta, ettei arvannut vaihtaa ja onhan siitä Ämmästä sittemmin nautittu roppakaupalla..
Mutta siis silti... Jotenkin tämä jäi nyt kyllä todella pahasti pyörimään taas mieleen. Olisikohan jo aika harkita vakavasti urheiluauton hankkimista luxus-sportin tilalle? Olen kyllä kieltämättä aika myyty. Paha juttu.
Jopa hintakin puoltaisi asiaa. Pyyntö n.65.000 ei vaikuta ihan kauhean yliampuvalta, jos katselee mitä nuo verovapaana Saksassa tai Italiassa maksaa. Veroineen tulisi varmaan aika liki sama hinta lappuun, jos riittäisikään.
Jatkoa seurannee, kunhan sopiva sää joskus keväällä suosii koeajoa, jollei joku jo ennätä sitä ennen hommata tuon itselleen. En todellakaan haukkuisi tyhmäksi.
Ostakaa nyt joku hitossa pois nuo meitin muut ylimääräiset kulkuneuvot, jotta voisin viimeinkin toteuttaa sen jokaisen pikkupojan unelman.
Oma Ferrari. wwrrrRRROOOMMMMMMMMMM!!!
Comment