Veropäätösten käsittelytilanne / pohdintaa verotusarvosta ja veroprosentista V

[MajorDrake]

Toinen on se, että se virkalija, jonka nimi on paperissa ei MARVO-tapauksissa käytä asiassa minkäänlaista harkintaa. Jos siis puhelimessa haluaa muutosta tapahtuvan, pitäisi olla marvoon yhteyksissä. Se onkin sitten oma projektinsa saada sinne yhteys. Vinkkinä voi sanoa, että helpoiten se onnistuu soittamalla vaihteeseen ja kysymällä Petrus Murolaa, joka on marvon päällikkö.

Ei vai käytä harkintaa? Auto oli ilmoitettu 550 mallina ja mallimerkinnäksi ilmiotettu tuo sama mahdista löytyva 3.0 D 4WD AUT.

Eli virkalija on katsonut mallin rekisteriotteesta jossa luki M 550d ja tehnyt oman harkintaansa ja pyytänyt Marvosta arvolausunnon.

Sen jälkeen Marvon virkailija on tehnyt saman virheen ja katsonut hintapyynnit nettiauton perusteella 4 kpl ja 1 kpl netwheels.

Ko. marvon markkina-arvo on johtanut isompaan yleiseen pyyntihintaan kuin mitä autolla ollut pyyntihinta, kyseinen auto oli yksi noista 4:stä nettiautosta otetusta hinnasta. Vaikka veropäätöksen perusteluissa on maininta:
"Verotettavan ajoneuvon yleinen pyyntihinta on määritetty näiden hintojen
keskiarvona , josta on ensin vähennetty 10 % menetelmään liittyvien
epävarmuustekijöiden huomioimiseksi."

Edit: Kaiken lisäksi päätöksellä hintalähteenä on mainittu Mahti vaikka pitäisi olla Marvo...

[nokonzok]

En minä sitä sano, etteikö siinä ole virhettä käynyt. Mutta kun Marvosta tulee lausunto, se päätöksen allekirjoittanut viskaali ei sitä enää muuta vaikka mitä tapahtuisi. On käsittääkseni ihan ohje ylempää.

[MajorDrake]

En minä sitä sano, etteikö siinä ole virhettä käynyt. Mutta kun Marvosta tulee lausunto, se päätöksen allekirjoittanut viskaali ei sitä enää muuta vaikka mitä tapahtuisi. On käsittääkseni ihan ohje ylempää.

No se on totta.

Muutaman kerran aiemminkin on käynyt niin että M550d mallille on keksitty hatusta verotusarvo, mm. pari kertaa siten että vuotta tai kahta uudemmalle mallille jonka arvo on mahdista löytynyt on ollut pienempi,
ja tällöin oikaisivat heti arvon siihen mikä löytyi mahdista (vaikka se olikin uudemmalle mallille). Ja lopusta piti valittaa.

Kerran taas kävi yhden mersun kanssa samalla lailla eli vuotta uudemmalle löytyi arvo ja verotusarvo oli taas temmattu ylemmäksi kuin uudemman arvo jolloin kyseisen päätöksen tehnyt totesi vain että hae oikaisua...

Täytyy todeta että kyllä tuonne verottajan ja tullin leipiin pätyy jotenkin mielenvikaisia ihmisiä, tosin varmasti siellä joku yksittäinen järkeväkin ihminen on töissä...

Vai miltä kuulostaisi jos maitokaupassa kauppias ottaisi purkista tuplahinnan ja kun menet valittamaan niin sanois että hae oikeudesta rahasi takaisin...

[nullzwei]

https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/publication/Traficom_17_2019_Matkamittarilukemien%20väärentäminen%20henkilö-%20ja%20pakettiautoissa.pdf

Tämä kannattaa huomioida tuontiajoneuvon mittarilukemaa verottajalle ilmoitettaessa, siis jottei tule liian iso vero.

[nullzwei]

Autokauppias suomii alan lobbareita virheellisistä väittämistä: ”Verotus ei suosi vaan syrjii käytettyjä tuontiautoja”
12.9.201910:30

Päästöjen pienentäminen ei edellytä uusien autojen myynnin lisäämistä. Päästöjen pienentäminen edellyttää vähäpäästöisten autojen myynnin lisäämistä.

Autoalan lobbarit Tero Kallio ja Hanna Kalenoja ovat väittäneet, että autoverotus suosii käytettyjä autoja ja että yhteismarkkinat ja tavaroiden vapaa liikkuvuus ovat kääntyneet Suomea vastaan, kun käytettyjen autojen tuonti on lisääntynyt (KL 30.8.). Molemmat väitteet ovat virheellisiä.

Kallio ja Kalenoja väittävät, että verotus suosii käytettyjä autoja. Kallio perustelee väitettään sillä, että käytettyjen autojen verotusarvosta tehdään niin sanottu epävarmuusvähennys ja että lisävarusteet eivät sisälly käytetyn auton verotusarvoon. Väite on virheellinen. Päinvastoin, verotus suosii uusia autoja käytettyjen kustannuksella.

Yli kaksi vuotta vanhojen käytettyjen autojen verotus perustuu yleensä tilastollisesti pyyntihintojen perusteella määritettyyn arvoon. Pyyntihintoja korjataan käyvän arvon eli verotusarvon saamiseksi. Pyyntihinnat sisältävät varaa ylihyvitykselle vaihtoautosta. Lisäksi ylisuuret pyyntihinnat painottuvat aineistossa, kun autot pysyvät markkinoilla pitkään. Autojen lisävarusteet sisältyvät markkinoilta kerättyihin pyyntihintoihin ja siten käytettyjen autojen verotusarvoon. Verotus ei suosi käytettyjä.

Verotus syrjii uudehkoja autoja. Arvo määritetään usein uuden auton hinnan ja siitä tehtävän laskennallisen vähennyksen perusteella, ei suinkaan käyvän arvon perusteella. Tällöin noin vuoden vanhan auton verotusarvo on noin 15 prosenttia uuden auton kaikki lisävarusteet sisältävää verotusarvoa alhaisempi.

Vapailla yhteismarkkinoilla auton ja varsinkin lisävarusteiden hinta laskee usein paljon enemmän, ja hyvin varusteltuja uudehkoja autoja voi saada hankittua jopa 30–40 prosenttia uutta alhaisemmalla hinnalla. Todellista arvoa suuremmaksi määritettävä verotusarvo poistaa kilpailuedun, estää tuonnin ja suojaa kotimaista autoalaa. Suomalainen kuluttaja ei tästä syystä hyödy yhteismarkkinoiden eduista täysimääräisesti. Jos verotus toimisi syrjimättömästi, kuluttajat voisivat saada uutta vastaavia käytettyjä autoja merkittävästi edullisemmin.

Yhteismarkkinoiden hyötyjä Suomelle eivät määritä autotuojien intressit. Suomi elää viennistä. Suomi ei elä autotuonnista. Suomen etu on vapaa kilpailu, tavaroiden vapaa liikkuvuus ja toimivat yhteismarkkinat. Suomen etu on, että suomalaisia tuotteita ja osaamista voidaan myydä ulkomaille.

Suomen etu on järkeviä valintoja tekevä kuluttaja, fiksu isä tai äiti. Fiksu isä tai äiti ei osta kallista uutta autoa, jos saa uudenveroisen auton selvästi uutta halvemmalla.

Suomen etu ei ole, että tänne tuotaisiin muissa maissa valmistettuja tavaroita uusina, jolloin ne ovat kalleimmillaan. Suomessa ei ole sellaista autoteollisuutta, jonka intressejä ja työpaikkoja olisi suojattava.

Tero Kallion ja Hanna Kalenojan kannanotto vaikuttaa Suomen oloissa harvinaiselta protektionismilta, joka sinänsä tuntuu olevan maailmalla muodissa.

Autoala saa yleensä äänensä kuuluviin väittämällä, että päästöjen pienentäminen edellyttää uusien autojen määrän lisäämistä. Tässä väitteessä on looginen virhe. Päästöjen pienentäminen ei edellytä uusien autojen myynnin lisäämistä. Päästöjen pienentäminen edellyttää vähäpäästöisten autojen myynnin lisäämistä.

Liikenteen päästöjä olisi tehokkainta alentaa poistamalla syrjivä arvonmääritys uudehkoilta, käytetyiltä autoilta – ei valtion tukemilla romutusmaksuilla. Päästöjä alennettaisiin markkinaehtoisesti.

Suomen tulee luottaa verotuksen päästöohjaukseen ja antaa kuluttajan valita. Autoalan lobbareiden kannattaisi miettiä asiakkaan etua, ei Suomen etua. Voi olla, että kauppa kävisi paremmin ja Suomenkin etu huolettaisi vähemmän.

Ossi Vuohtoniemi

toimitusjohtaja, Autotalo Vuohtoniemi Oy

[MajorDrake]

Autokauppias suomii alan lobbareita virheellisistä väittämistä: ”Verotus ei suosi vaan syrjii käytettyjä tuontiautoja”

Tuossa oli myös jätetty huomoimatta se että esim. 2015 vuonna käyttöönotetun pienipäästöisen auton veroprosentti n. tuplat kuin uuden samoilla päästöillä olevan.

Esimerkkinä vaikkapa 50g päästöillä oleva hybridi, 50 grammaista kun pidetään "ekoauton" rajana aika yleisesti:
2019 käyttöönotto %4,7
2018 %5,9
2017 %7,1
2016 %8,2
2015 tai vanhempi %9,4

Ts. 4 vuotta vanhasta vähän ajetusta hybridistä menee pahimmillaan veroa enemmän kuin uudesta samalla päästöllä olevasta hybridistä...

[nullzwei]

Kyllä, mutta jäljellä olevaa autoveron määrää arvioitaessa jne.

[nokonzok]

Joitain aikoja sitten puhuttiin ns. peilikuvaperiaatteesta. Kysymys oli siis siitä, että kun yli 10-vuotiaista autoista ei saa vientipalautusta, ei niistä pitäisi joutua maksamaan verojakaan. Onko joku saanut tällaisesta valituksesta ratkaisua verottajalta tai kenties hallinto-oikeudesta?

[nullzwei]

Prosessissa on jo muutama ollut, case Ferrari mm; KHO 11.9.2018 4133/18

Joku Audikuski oli hiljattain saanut autoverovilpistä linnatuomion, liekö ehdollista, Edilex ei kerro. Q7-kuskin asia on vailla lainvoimaa.

[nokonzok]

Prosessissa on jo muutama ollut, case Ferrari mm; KHO 11.9.2018 4133/18

Joku Audikuski oli hiljattain saanut autoverovilpistä linnatuomion, liekö ehdollista, Edilex ei kerro. Q7-kuskin asia on vailla lainvoimaa.

Koho päätös ei näköjään löydy tuomioistuimen omilta sivuilta. Jos sinulla on Edilex tunnarit niin saatko postattua päätöksen tänne?

[nullzwei]

Jos sinulla on Edilex tunnarit niin saatko postattua päätöksen tänne?

Tietenkin on mutta tietenkään en postaa. Ei kai ne nyt ihan huvikseen ole Edilexiä käyttäjätunnuksen ja salasanan taakse laittaneet.

[nokonzok]

Tietenkin on mutta tietenkään en postaa. Ei kai ne nyt ihan huvikseen ole Edilexiä käyttäjätunnuksen ja salasanan taakse laittaneet.

Tiesit varmaan, että KHO:n päätöksillä ei ole minkäänlaisia tekijänoikeuksia ja niitä saa siten postata ihan niin paljon kuin huvittaa. Edilexin palvelu on järjestää ja luokitella tieto siten, että se on helposti löydettävissä.

Mutta jos ahdistaa niin voin toki pyytää sen kirjaamostakin.

[BeamR]

Koho päätös ei näköjään löydy tuomioistuimen omilta sivuilta. Jos sinulla on Edilex tunnarit niin saatko postattua päätöksen tänne?

Tietenkin on mutta tietenkään en postaa. Ei kai ne nyt ihan huvikseen ole Edilexiä käyttäjätunnuksen ja salasanan taakse laittaneet.

https://oikeus.fi/hallintooikeudet/helsinginhallinto-oikeus/fi/index/hallintooikeusratkaisut/hallintooikeusratkaisut/1482996679505.html

[nokonzok]

https://oikeus.fi/hallintooikeudet/h...996679505.html

Tämä on hallinto-oikeuden ratkaisu. KHO on sitä jotenkin muuttanut ja olisi kiva nähdä miten. Jotain voi tietysti päätellä siitä, että päätöstä ei ole julkaistu edes "muut päätökset" otsikon alla, tuskin on merkittävästi muutettu kirjoitetun lain tulkintaa.

Olisi muutama valitus tehtävänä, mietin vain kannattaisi tuota vaatia vai ei. Periaatteessa siinä ei mitään menetä, mutta mutta...

[nokonzok]

Prosessissa on jo muutama ollut, case Ferrari mm; KHO 11.9.2018 4133/18

Anteeksi, että nyt hieman valitan. Tässä tapauksessa etäisesti sivuttiin vientipalautusta, mutta koko keissin pihvi oli menettelytapakysymyksissä. Tällä ei siis ole minkäänlaista merkitystä varsinaisen asian kannalta. Kaikesta päätellen Nullzwei on tämän päätöksen lukenut ja nähnyt, mutta ei jostain syystä edes pyydettäessä postannut keskeisiä kohtia tai selventänyt muuten asiaa. Tosin Nullzwein oikeudelliset tulkinnat ovat muutenkin olleet kauniisti sanottuna luovia. Mikä motiivi on tällaiseen ihmeelliseen vääntämiseen? Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa niin olisiko parempi olla vaan hiljaa? Se, että on Edilexin tunnukset ei vielä tee kovin kovaa juristia.

Tässä puheena olevan tapauksen keskeisin anti:

2. Pääasia
2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Autoverolain 4 §:n (5/2009) 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan autoveroa on se, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Osamaksukaupassa verovelvollinen on kuitenkin ostaja, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon haltijaksi.
Autoverolain 67 §:n 1 momentin (971/2012) mukaan, jos asia on hakijalle erityisen tärkeä, Tulli tai Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun siitä, miten tätä lakia sovelletaan hakijan ajoneuvon verotukseen. Ennakkoratkaisua ei kuitenkaan anneta verotusarvosta. Pykälän 2 momentin mukaan hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

2.2 Asiassa saatu selvitys
A:n ennakkoratkaisuhakemus on tullut Tullissa vireille 1.10.2015. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan Ferrari 456 -merkkinen ajoneuvo vuosimallia 1996 oli siirtynyt A:n omistukseen. Ajoneuvosta oli lokakuussa 2014 maahantuonnin yhteydessä kannettu autovero. A:lla oli ajoneuvolle ostajaehdokas toisessa jäsenvaltiossa, mutta ajoneuvosta vajaa vuosi sitten kannettu huomattava autoveron määrä oli vaikuttanut merkittävästi ajoneuvon hintaan ja siten myös myyntimahdollisuuksiin. A on pyytänyt Tullilta ennakkoratkaisua siitä, onko hänelle oikeus saada ajoneuvosta vientipalautusta, mikäli ajoneuvo myydään toiseen jäsenvaltioon.

Korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut käytettävissä ajoneuvoliiken- nerekisterin omistajatiedot kysymyksessä olevasta ajoneuvosta. Rekisteritietojen mukaan ajoneuvo on otettu käyttöön Suomessa huhtikuussa 2015, ja ajoneuvon on heinäkuussa 2015 lunastanut vakuutusyhtiö. Ajoneuvo on ollut ennakkoratkaisua haettaessa As B:n omistuksessa. As B on ostanut ajoneuvon vakuutusyhtiöltä
19.8.2015, ja ajoneuvo on siirtynyt yhtiöltä A:n omistukseen 6.5.2016. A on ollut ajoneuvon omistaja 6.5.–24.5.2016 ja 19.10.2016–22.6.2017. A on esittänyt asiassa 2.5.2018 päivätyn valtakirjan, jossa A As B:n puolesta muun ohella vahvistaa, että A yhtiön omistajana ja allekirjoitusoikeutettuna on ollut oikeutettu hakemaan autoverotuksen ennakkoratkaisua Ferrari 456 -merkkistä ajoneuvoa koskevassa asiassa.

2.3 Oikeudellinen arviointi
Asiassa on ensiksi ratkaistava kysymys siitä, ovatko ennakkoratkaisun antamiselle asetetut autoverolain 67 §:n 1 momentin (971/2012) edellytykset täyttyneet ja onko ennakkoratkaisu voitu siten antaa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että autoverotuksessa ennakkoratkaisu voidaan antaa hakijan ajoneuvon verotukseen liittyvästä ja hakijalle erityisen tärkeästä asiasta. Jotta asialla olisi erityistä merkitystä hakijalle, ennakkoratkaisukysymyksen on liityttävä hakijan omaan autoverotukseen. Autoverovelvollisia ovat ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja ja osamaksukaupassa ajoneuvon rekisteriin merkitty haltija.

Ennakkoratkaisun hakijan on esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Vaikka ennakkoratkaisu sitoo sen antajaa vain hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa, tulee selvityksen perustua tosiasioihin. Ennakkoratkaisun hakija vastaa antamastaan selvityksestä.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A on hakenut Tullilta ennakkoratkaisua hänen oikeudestaan saada vientipalautusta Ferrari 456 -merkkisestä ajoneuvosta. Koska As B on ollut tuolloin ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, ennakkoratkaisuhakemus ei ole koskenut A:n omaa autoverotusta. Koska A on hakenut ennakkoratkaisua omissa nimissään, hakijaksi ei voida myöskään taannehtivasti katsoa As B:tä yhtiön jälkikäteen antaman valtakirjan perusteella. Näin ollen asiassa ei ole ollut autoverolain 67 §:n 1 momentissa säädettyjä ennakkoratkaisun antamisen edellytyksiä.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisten toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Tulli on arvioinut ennakkoratkaisun antamisen edellytyksiä A:n hakemuksen yhteydessä antaman selvityksen perusteella. Koska A:n antama selvitys ei ole vastannut tosiasioita, A:lle ei ole voinut myöskään syntyä hänen tarkoittamaansa oikeutettua odotusta siitä, että ennakkoratkaisunantamisen edellytykset olisivat asiassa täyttyneet.


Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Tullin antama ennakkoratkaisu on poistettava.