Mai ex Näästi Biist:M6-05,Koeajo:Harvinainen kaunotar, Maserati Merak, F1-tunnelmaa

[Italowestern]

Ämmäkuutonen meni sitten RintaJoupille ja aika äkkiä myytiin sieltä eteenpäin. Missäköhän mahtaa majailla tällä hetkellä..

[Italowestern]

Sormia syyhyttäis taas.. Maseratiko vaihteeksi?

Onpa mennyt jo kohta vuosi ilman kuutosämmää ja mitäs siinä, meneehän se aika välillä jäitäkin poltellessa, kunnes olis taas pakko edes joku hauskempi nelipyörä saaha alle kun kesä ja MP-ajokausi päättyy.

Kesällä kun on päässyt Ducatilla ajelemaan niin ei ole kauheen pahasti autokuume vielä päässyt iskemään mutta tää syksy on ihan kamalaa aikaa kun välillä ei kerkee ja muut ajat sataa.

Noh, nettiautossahan noita ikävästi löytyy vaikka ja mitä mutta tuppaa tässä vaiheessa tuo putjetti olemaan vielä aika kireellä ja se taas karsii uudemmat pois hakututkasta.

Kuten joku ennätti varmaan huomaamaan, on tullut fanitettua Maseratia jo vuosikausia tuossa Bimmerin tehomallien rinnalla ja niinpä kun aika sopivan hintainen 3200GTA tuli ilmi, niin pakkohan sitä oli käydä hiukan testaamassa.

Sellaista kun ei ole vielä koskaan tullut omistettua ja vuosikaudet olen sitäkin miettinyt. Tuo alkuperäinen tuplaturbokasi kun nääs on aika mukavan oloinen laitos monessakin mielessä.

Manuaalina kolmetonnikakssatasta tuli tuossa taannoin ajeltua, mutta kun välillä vaimokin tahtoo noita pelejä kokeilla, niin automaatti antaa paremmat lähtökohdat siihen.

Lisäksi 3200 antaa takapenkkiläisillekin mahdollisuuden, eli 4h matkustaa aika hienosti kyseisessä kupeessa. Siinä mielessä siis jopa ämmäkuutoselle pärjäilee mainiosti. Tosin etupenkit siirtyilee moottorilla ja siihen kuluu hiukan enempi aikaa että se penkki siirtyy pois eestä jotta taakse pääsee, mutta ei tuossa kohtaa niiin kiire voi olla kummiskaan.

Hopeinen väri sopii mukavasti tuohon koppaan, koska se jotenkin tuo esiin hienoja muotoja ja lisäksi ei kovin äkkiä näytä likaiseltakaan, joten ylläpito helpottuu eikä maalipintaa tartte rääkätä jatkuvalla pesemisellä.

Tämä yksilö on maustettu oikein upealla viininpunaisella nahkasisustalla joka luo ihan erilaista tunnelmaa kuin synkkä musta, joita näissä millennium-malleissa monesti on. Auto on varsin hienosti pidetty ja voisi sanoa että sekä ulkoa että sisältä ei uutta häpeä.

Konepellin alla majailee siis tuo aito Maseratin oma hyvinkin potentiaalinen virityskohde, Tuplaturbo 3,2L V8. Jo vakiona koneesta irtoaa 368hv, joka sellaisenaan tarjoaa massiivista vääntöä ja suorituskykyä, hiukan miinuspuolella ehkäpä kunnioitettavalla bensan kulutuksella. Tosin ei ole sen pahempi kuin kuutosämmäkään, joten mitäpä sitä suremaan.

Näistä turbokoneista on suhteellisen helppo ottaa jopa lähemmäs 500hv lukemia, mutta sellainen jokapäiväiseen käyttöön luonteeltaan sopivampi 430hv voisi syntyä jopa aika edullisesti, jos lisää suorituskykyä kaipaisi.

Noh, kokeillaanpa nyt ennen kuin ruvetaan lisätehoja haikailemaan. Eihän sitä ämmäkuutosenkaan P500-nappia kovin usein tullut painettua..

Avain siis virtalukkoon ja ensin pieni stereotesti. Hienoa, joku on tilannut legendaarisen Nakamichin soittimen tähän autoon. Aivan mahtava saundi sellaisenaan ja bassotkin tulee upeasti ulos jo ilman mitään subbareita. Tätä voi siis hienosti käyttää kauniin kesäillan kuunteluhuoneena vaikkapa vuoristotien parkissa merta katsellen.

Sitten avaimen kääntö muutaman asteen pidemmälle ja HRUMMM!! Voi miten on mieltä lämmittävä urheilukahdeksikon murina. Yksi takuuvarmasti hienoimmista koneen äänistä, mitä markkinoilla löytyy.

Voi olla että toistan itseäni, mutta tunnelmassa tällainen nahkaisella ja tyylikkäällä sisustalla varustettu voimakas auto on todella mieltä ylentävä tekninen elämys. Kone vastaa kaasuun hienosti ja turbojen lievän vihellyksen säestämänä poistumme parkkikselta isommalle väylälle.

Alusta on juuri sopivan jämäkkä ja kuitenkin pintapehmeä, että auto etenee eleettömästi ja voimaa uhkuen ilman hälyääniä matalan murinan säestämänä moottoritien kiihdytysramppia kohti. Jo välittömästi on selvää, että tällainen auto nimenomaan automaattivaihteisena olisi itselle aivan loistava matkantekoväline.

Tallaa hiukan syvemmälle painaessa kone laulaa urheilullisen jykevästi mutta turbojen hillitsemänä ei kovin meluisasti kuitenkaan. Täällä voi siis ajaessakin kuunnella hyvää musiikkia ja nauttia maisemista.

Maserati janoaa mäkiselle mutkatielle, jossa loistavasti balanssissa oleva alusta on omiaan. Missään tilanteessa ei tule sellainen olo, että tämä lähtisi lapasesta. Tehoa ja suorituskykyä on juuri sopivasti ja ilman kommervenkkejä suoraan kaasupolkimen alla tarjolla. Kickdown vaihtaa ilman nykäystä pienempää silmään ja nopeusmittariin kelautuu huomaamatta reilusti lukemia.

Luonteeltaan tällainen auto on kiva ajaa jopa rajoitusvauhtejakin, koska auto itsessään ei provosoi ajamaan kovaa, vaikkakin se on tehty ajettavaksi reiluja matkavauhteja. Auto käyttäytyy ison auton tavoin mutta on kevyt kääntää mutkaan ja kulkee kurvissa kuin kiskoilla.

80-120 sujuu käsittämättömän nopeasti ja ohitukset tällä autolla käy käden käänteessä.

Nammm.. Ei tästä pääse oikein mitään pahaa sanomaan. Vaikka M6 suorituskyky onkin yläkierroksilla rajumpi ja auto vielä hiljaisempi ja ehkä hienostuneempi, niin ei tämä Italian ori sille kauheasti häviä missään asiassa ja tunnelma sekä alakierrosteho on jopa parempi kuin Germaanien laitoksessa.

Turbojen antama vääntö ja teho voimakkaassa kiihdytyksessä on jotain erittäin vaikuttavaa ja kierroksilla, joita tämäkin kone ottaa vaivattomasti, on ääni ihan omanlaisensa, hyvinkin kilpa-autoa muistuttava.

Varsinkin 50-80 vauhdista kiihdytettäessä voi sanoa, että lähtee kuin hauki rannasta. Satasenkin jälkeen peli kiihtyy lähemmäs kahta markkaa asti ja senkin jälkeen voi vielä puhua kiihtyvyydestä, eikä pelkästä nopeuden kasvusta. Toki huippuvauhdeissa sitten teho puhuu, mutta kuten todettiin, niin tuplaturbokoneissa on tuota potentiaalia helpohkoihin virityksiin..

Jarrut toimii kuin ajatus ja siihen onkin syynä melkoisen massiiviset Brembon levyt ympäri auton. Ei tartte pelätä, ettei pysähtyisi. Vauhtia voi toistuvasti vähentää ilman jarrutehon katoamisen pelkoa. Loistava tuntuma todellakin.

Mii laik veri meni!

Kurvaillaan takaisin parkkikselle ja ihmetellään, että mistäköhän se raha löytyisi nyt tähän kaunokaiseen. On nimittäin aivan fanaattisen hieno peli ja tarkoitan tällä siis verrattuna lähes mihin hyvänsä aivan uuteenkin autoon. Ajetut viisikymppiä on lähinnä tuoneet nahkoille hiukan toivottua patinaa ja pehmeyttä ja koneelle kierrosherkkyyttä.

Kun joku jossain muistaakseni kommentoi Maseratin kupeen näyttävän joltain vanhalta Renault Meganelta, niin sille nauran kyllä partaani komiasti.

On nimittäin erehtymättömän tyylikäs laite joka suunnasta. Lähes umpisokea pitää olla, jos tuota sekoittaa ylipäänsä yhtään mihinkään muuhun autoon. Ehkä lähinnä voisi verrata muodoissa johonkin nelipaikkaiseen Ferrariin, Jaguariin tai Aston Martiniin, mutta sillä erotuksella, että tuohon mahtuu oikeasti 4 ihmistä, niihin muihin ei niin hyvin.

Varsin ajaton, kaunis ja vielä käytännöllinenkin kori siis todellakin kyseessä. Asiaa paremmin tuntematon sekoittaa tämän yksilön helposti ihkauuteen autoon. Kiiltää melkein paremmin kuin uusi.

Lisäksi takapään ledi-bumerangi-valot on niin hienot ja nykyaikaiset, että ne on olleet auton markkinoilletuloaikaan ainakin kymmenen vuotta aikaansa edellä ja nytkin paremman näköiset kuin monet uusien autojen takalyhdyt.

Haikea avainten luovutus omistajalle ja nyt kipinkapin pankkiin rahaa vinkumaan...

[///Mikko]

Tulipahan mieleen, että tuli jokunen kesä sitten kuvattua nämä :




Komea kaksikko ajella peräkanaa kaupungilla

[Aatos]

Makuasioitahan nämä, mutta vertaus Meganeen ei ole niin kaukaa haettu. Minusta 3200GT ei ole Giugiaron kynän terävimmästä päästä lähtenyt muoto - kärjistäen se on mitäänsanomaton puikula jota on yritetty pelastaa valokikkailulla . GranTurismo sen sijaan ...

[Italowestern]

Makuasioitahan nämä, mutta vertaus Meganeen ei ole niin kaukaa haettu. Minusta 3200GT ei ole Giugiaron kynän terävimmästä päästä lähtenyt muoto - kärjistäen se on mitäänsanomaton puikula jota on yritetty pelastaa valokikkailulla . GranTurismo sen sijaan ...

Juh, makuasioita kyllä, mutta luonnossa 3200 on jälleen kerran vielä parempi kuin kuvissa. Arvaan kyllä mihin Meganeen sitä verrataan, mutta 3200 muotoja varsinkin keulan ja perän osalta on kopioitu lukuisaan määrään erilaisia tavallisempia autoja.

Pidän tuota vain ansiona Renaultille ja itseasiassa Ranskalaisissakin on kyllä kieltämättä varsin tyylikkäitä muotoja. Esim Clio V6-malli ilman takapenkkiä takavetoisena ja -moottorisena on varsin näyttävä ja samalla härski pieni "muskeliauto". Siitäkin pippurisesta pikkuautosta voisin Itseasiassa koeajotarinan pistää tänne, koska sekin kyllä ansaitsee tulla kerrotuksi.

Itsekin olen ihan aikojen alussa hiukan pitänyt tuon 3200 korin keskiosaa tai matkustamon takaosaa aivastuksen isohkona ja perää hiukan lyhyenä, mutta silmä on mukavasti tottunut siihen ja etenkin matkustajat kiittelevät takatiloja, joita tuo muoto tarjoaa.

Lisäksi 3200 pitkä keula hienoine konepellin tuuletusaukkoineen on kaikkea muuta kuin mitäänsanomaton. Pikkuinen alustan pudotus ja se on siinä: perhekilpuri sanan varsinaisessa merkityksessä.

Voilá!

[r.w.]

Makuasioitahan nämä, mutta vertaus Meganeen ei ole niin kaukaa haettu. Minusta 3200GT ei ole Giugiaron kynän terävimmästä päästä lähtenyt muoto - kärjistäen se on mitäänsanomaton puikula jota on yritetty pelastaa valokikkailulla . GranTurismo sen sijaan ...

Sama. Lienee itse asiassa niitä harvoja urheiluautoja, joista on pelkällä muotoilulla onnistuttu nakertamaan kaikki terä pois. Pullavat linjat saavat aikaan ajatuksen jonkinlaisesta sairaasta välivaiheesta Jaguar XK:n metamorfoosissa Opel Tigraksi. Hyh, phyi. Ei nyt sentään Relluksi haukuta kuitenkaan.

Nyt kun näistä normaalituloisen ostettavissa olevista ja ehkä vähän muistakin Maserateista on puhe, aiheuttaa itsessä tuo Sipilän kauppaama Ghibli GT jo astetta kovempaa autokuumetta. Siinä vasta klassisen kaunis (vaiko kuitenkin rujon kasarilinjainen..?) auto, jonka sukujuurista ei voi erehtyä. Todella persoonallisesti muotoiltu, ko. yksilön värimaailmasta puhumattakaan. Huh.

Italowestern: Mukavaa, että olet palannut linjoille.

[Italowestern]

Sama. Lienee itse asiassa niitä harvoja urheiluautoja, joista on pelkällä muotoilulla onnistuttu nakertamaan kaikki terä pois. Pullavat linjat saavat aikaan ajatuksen jonkinlaisesta sairaasta välivaiheesta Jaguar XK:n metamorfoosissa Opel Tigraksi. Hyh, phyi. Ei nyt sentään Relluksi haukuta kuitenkaan.

Nyt kun näistä normaalituloisen ostettavissa olevista ja ehkä vähän muistakin Maserateista on puhe, aiheuttaa itsessä tuo Sipilän kauppaama Ghibli GT jo astetta kovempaa autokuumetta. Siinä vasta klassisen kaunis (vaiko kuitenkin rujon kasarilinjainen..?) auto, jonka sukujuurista ei voi erehtyä. Todella persoonallisesti muotoiltu, ko. yksilön värimaailmasta puhumattakaan. Huh.

Italowestern: Mukavaa, että olet palannut linjoille.

Kiitti kiitti,

tuosta Ghiblistä en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi, se kun on entinen autoni, jopa kahteen eri otteeseen, ja tykkään sen muodoista edelleen yhtä paljon kuin silloin uutena. Sen ainoa vika on käytännössä se, että sisätilat on aika paljon pienemmät kuin näissä uudemmissa coupeissa.

Edelleen tykkään siis 3200 linjoista myöskin kovasti. Sen voi melko pienillä asioilla tehdä vieläkin paremman näköiseksi kuin vakiona, mutta sellaisenaan se kyllä on melkoinen klassikko. Sen avulla Maserati nousi uuteen kukoistukseen.

Mitä tulee nykyiseen malliin, on sekin upea ja erikoinen. Uutuus vain nostaa hinnan aika paljon kovemmalle tasolle. Näissä vanhemmissa on ns. better bang for buck.

Ghiblistä voisin myös kirjoitella tarinaa, koska siitä toki minulla on syvimmälle painunein perstuntuma kaikista urheiluautoista, joita olen ajellut. Onhan se ollut autoni yhteensä viitisen vuotta..

Niinpä sen "koeajo" onkin jo hiukan painavampaa asiaa eli laitetaan nyt mielenkiintoisena vertailukohteena tähän samaan syssyyn tarinaa toisestakin Maseratista eli Ghibli GT/A:sta jonka 1999 hankin "perheenjäseneksi".

Aluksi voin tässä todeta, että se on kaiketi ollut ns. "elämäni auto", koskapa tuskinpa enää koskaan tulen hankkimaan tuliterää urheiluautoa ja vaikka tulisinkin, niin on hyvin vaikea kuvitella, että se aiheuttaisi yhtä paljon tunnekuohua ja elämystä kuin tuolloin tehty autokauppa uudesta Maseratista.

Maseratia edelsi reilun kolmen vuoden omistus edelleenkin yhdestä parhaista autoistani, nimittäin 1988 mallisesta BMW750i:stä, joka tietenkin myös ansaitsisi oman kertomuksensa.

Mutta aiheeseen, Ghibli GT/A syntyi tosiaan kulmikkaista "kasarimuotoilluista" 222 ja 422 malleista pullistamalla lokasuojiin Maseratin silloisen lippulaivan, eli kahdeksansylinterisellä moottorilla varustetun 2-paikkaisen Shamal-mallin muotoja täytettynä leveillä renkailla ja leveämmillä akselistoilla ja tulos oli tosiaankin klassisen upea.

Silloiset linssilamput lasilla peitetyissä umpioissa olivat tekniikan huippua ja toivat oman sopivan synkän ilmeensä tuohon matalaan "hain" keulaan. Sopivasti 007 Aston Martinia ja Maseratin omaa muotoilua yhdessä.

Jos on ulkokuori persoonallinen, tyylikäs ja vauhdikas, on autossa sitten sitäkin upeampi sisusta, joka noudattelee vanhempien mallien linjaa tarjoten silmäniloa loisteliaine pähkinäpuineen, nahkoineen ja alcantaroineen.

Omaan silmään tuo Ghiblin vihreä nahkasisusta kullanvärisine kelloineen ja jalopuineen on yksi kauneimpia auton sisustoja ikinä. Myös Nardin jalopuinen ratti on aivan fantastisen näköinen ja myös hyvin käteen sopiva luomus.

Ghiblissä ei alunperin ollut asennettuna mitään stereoita, enkä niitä siihen pitkään aikaan edes kaivannut. 2,8-litrainen Tuplaturbo V6 soi niin kauniisti ja mureasti, että sitä musiikkia kuunteli mielikseen. Ghibli oli myös lähes ns. "valmis" auto kaikilta osin, myös maavara oli niin pieni, kuin se järkevästi ottaen saattoi olla.

Vannetuunaus oli siten minun aikanani sen ainoa tuunaus ja 18-tuumaisten 3-osaisten Work-vanteiden tuoma pieni lisä oli tervetullut ja auttoi kahdessa asiassa yhtäaikaa. Ne tekivät ja edelleen tekevät tuosta autosta yhden kaikkien aikojen parhaimman näköisistä urheiluautoklassikoista ja samalla nostivat hiukan alustaa ylemmäs. Ne mahtuvat juuri ja juuri pyörimään autossa ja ote tiehen on kuin isossa "mikroautossa".

Alle 1600 kilon paino tekee Ghiblistä erittäin ketterän ja tuplaturbo V6 erittäin nopean. Vaikka huipputeho vakiona olikin "vain" 284hv niin vääntöä olikin sitten senkin edestä, silloin 430Nm vääntö oli aivan huippuluokkaa mihin hyvänsä verrattuna.

Nykyisin tuohon autoon on asennettu vapaavirtaussuodattimet ja täytynee olla jotain muitakin apuja, koska tehon väitetään olevan 324hv. Se olisi hauskaa päästä toteamaan, millä tavoin tuo jo vakiona varsin kiihtyvä auto nyt kulkee.

Voin myös vahvistaa sen mitä Sipilän myyntitekstissä lukee, että auto on laadukas, sillä siinä ei koskaan ilmennyt muita kuin aivan äärimmäisen sään aiheuttamia hetkellisiä pieniä käytännön pulmia, jotka korjattiin ja alun ympärivuotisen käytön vuoksi vaihdettiin parin vuoden käytön jälkeen uudet ikkunan nostimet, koska ne alunperin joutuivat väärästä kohtaa kosteudelle ja siten myös jäälle alttiiksi. Autoa siis parannettiin ns. "Suomi"-modifikaatioilla Ferrarin huollon toimesta termostaatti mukaan lukien ja lopulta auto sekä toimi virheettömästi että kulki kuin unelma.

Kolmen vuoden stereottoman käytön jälkeen tuli aika perustaa nykyinen firma ja myin auton toiselle Maserati-harrastajalle, mutta eipä nyt mennä asioiden edelle.

Ensimmäinen startti koeajolle tehdas-uudella Maseratilla tapahtui siis kesän lopussa 1999. Siirtyminen 750i:n ratista pieneen urheiluautoon tuntui jo sinänsä jännittävältä vaikka BMW:n 12-sylinterisen massiiviset 300hv:n tehot olivatkin tuolloin aivan huippua ja hiukan tasoittivat ajatuksena "pienempitehoiseen" autoon siirtymistä.

Se mitä oli luvassa, oli kuitenkin huomattavasti rajumpaa kuin osasin kuvitellakaan. Kun auton painosta otetaan pois satoja kiloja ja tehosta putoaa 16hv, niin lopputulos on kuitenkin paljon pippurisempi paketti.

Jo startin jälkeiset lämmittelykaasutukset tekivät selväksi, että nyt istutaan urheiluautossa eikä perheautossa, vaikka 5 paikkaa Ghiblistä löytyykin. Taakse siihen mahtui kuitenkin sen hetken kaikki 3 perheen jälkikasvua edustavaa jäsentä ja eteen aikuiset, eli se oli aivan optimaalinen urheiluauto meidän porukalle. Se on myös syy, miksi meidän tytöt edelleen ikävöivät Ghibliä silloin tällöin.

Mutta asiaan.. Ghiblin V6 eroaa ns. tavallisista sen aikaisista kuutosista kuin aurinko pilvistä. 24 venttiilinen ahdettu ruiskukone jossa jokaiselle sylinterille on oma puolansa ja ahtosysteemi sekä koneen ohjaus oli jo nykymittapuunkin mukaan melko älykästä mallia. Lämpimänä tuo voimanlähde ja erittäin hyvin rakennettu 4-vaihteinen automaatti edustivat epäilemättä tuon ajan suorituskyvyn ja vaivattomuuden huippua kaikessa.

Kun autolla ensimmäisen kerran lipui rauhallisesti hidastustöyssyjen valtaamalla tiellä kohti selkeämpiä vesiä, tuli myös se selväksi, että ne töyssyt piti tosiaan ylittää varovasti ja mielellään hiukan vinottain.. Kehäkolmosta rauhallisesti kruisaillen kohti Lahden moottoritietä ja nautiskellen herkkyydestä ja voimantunteesta, jonka matala eksoottisen kuuloinen ison turbokoneen murina toi, oli niitä ikimuistoisia hetkiä autoiluni historiassa.

Lopulta moottoritien ramppi alkoi ja rupesin hiljalleen kiihdyttelemään vauhtia kaarteessa uusien Pirellin P Zerojen antaessa varman tuntuista pitoa ja mikä tunne se olikaan. Kun mutka alkoi oieta, niin oikeni kaasujalkakin ja auto rupesi janoamaan vauhtia. Se täsmällisyys ja keveys mikä alustasta välittyi antoi erittäin suurta luottamusta ajoon. Auto totteli pienintäkin käskyä ja oli silti vakaa ja rauhallinen. Kiihdytys 60-220 kesti hyvin vähän aikaa ja menohalut olisivat vaan kasvaneet. Silloinkin tuo ajokortti oli kuitenkin arvossaan ja pitäydyin lyhyissä pyrähdyksissä vauhdin suhteen. Käsittämättömän hauska auto.

Mutkissa automaatti piti pienemmän vaihteen sisällä kunnes oli loogista vaihtaa isommalle. En tiedä miten tuo oli toteutettu, mutta esimerkiksi perää luistatellessa automaatti ei koskaan vaihtanut huonossa kohtaa kesken kurvin isommalle vaan vasta sitten kun meno oli tasaantunut. Unelmalaite siltäkin osin. Paikaltaan lähdettäessä vääntö teki sen, että auto lähti kuin nappi paidasta ja perän torsen lukko piti pidon yllä niin että vain vähäistä nitinää kuului eikä renkaat sulaneet alle turhan päiten. Ghiblillä tuntui liikennevaloissa usein siltä, kuin moottoripyörälläkin että aivan kuin muut olisivat vain jääneet paikalleen seisomaan. Osittain toki siksi, että muut kuskit todennäköisesti lähtivät rauhallisesti ja itse lapsenmielisenä intoutui usein kiihdyttelemään..

Muut ajatteli varmaan: Keke keke keke keke ruusperi ruusperi... Isä osti auton, se on ihan mauton, auto on turbo ja kuski on urpo.. jne.

Mutkatiellä tuo oli siis varsin hauska peli. Keveys yhdessä hyvän väännön kanssa teki ajamisesta helppoa ja nautittavaa. Huoltoasemilla melkein poikkeuksetta joku tuli kyselemään autosta ja usein varsin ihmettelevänä siitä, mikä se oikein oli. Ei atrainmerkki tuolloin varsinkaan ollut kovin tuttu ihmisille. Nythän takaluukkuun näyttää tulleen Maserati-teksti, joka istuu siihen mielestäni varsin hyvin.

Yksi asia, joka Maserateissa on useimmille kuljettajille hieno asia, on erinomainen istuin. Se tukee hienosti, mutta soveltuu monille. Se taas on yksi ratkaisevista ajonautinnon lisääjistä. Rattikin on sen verran säädettävissä, että ajoasennosta tulee helposti sopiva moneen makuun.

Poliisi pysäytteli autoani monestikin, mutta sakkoja en saanut sillä kuin kerran. Muilla kerroilla tulivat vain lievän varoituksen kera ja kyselivät autosta niitä näitä. Kyllä heissä tosiharrastajia löytyy ja ymmärrystäkin kun ei väärissä paikoissa kaahaa.

Kannattaa käydä kokeilemassa itse, jos tuo auto muuten miellyttää, sillä se voi olla helposti varsin pitkäaikainen kumppani. Ainoastaan joitain asioita on huomioitava kun vanhempaa Maseratia harkitsee. Tiettyjä varaosia ei aina välttämättä ole hyllyssä ja vaikka ajoltaan tuo on hauska ajaa liukkaallakin, niin ehkä kuitenkin mieluiten vain kesällä, jotta peli pysyy nipussa eikä saa turhia suolakylpyjä. Tosin siinäkin suhteessa Maserati oli uutena iloinen yllätys. Sinä aikana kun auto oli ensimmäisessä vaiheessa minulla, ei siihen juurikaan ruostetta ilmestynyt.

Kun pitkillä matkoilla kulutuskin pysyi kohtuu lukemissa ja meno oli aina erittäin varmaa ja vakuuttavaa, niin kilometrejä kertyi vajaat parikymppiä vuodessa ja niinpä itse en arvuuttele sellaisella asialla, kuin Maseratin kestävyys, juuri ollenkaan. Ei siinä sen enempää laittamista ollut kuin esim. tuossa mainitussa 750i BMW:ssä. Lisäksi takuu oli hyvä ja palvelu erinomaista aina. Kiitokset Kaitsulle SportsCarCenteriin.

Sitten tuli tosiaan aika ryhtyä yrittäjäksi ja myin auton eteenpäin. Tuuria voi sanoa olleen sen myynnissä, nimittäin hauska episodi tapahtui sen suhteen liittyen auton arvoon. Kaverini, joka oli sijoittanut kaikenmaailman osakkeisiin suurinpiirtein saman verran samoihin aikoihin kuin itse sijoitin Maseratiin, oli Maseratin myyntihetkellä menettänyt rahaa enemmän osakkeissa kuin mitä itse menetin Maseratin arvon alennuksena. Hän noitui tuolloin IT-kuplan puhjetessa huonoa tuuriaan ja sitä, että minulla oli kolme vuotta ollut uutena hankittu Maserati samalla kun hän säästi ja yritti tehdä rahaa osakkeilla, lopputuloksena että siis sain paremman hinnan siitä myydessä. Heh..

Siirryin tuolloin Ford Mondeoon, josta ei sitten sen enempää.. Hohhoijakkaa..

Noh, meni vuosia muutama ja Ghibli ilmestyi uudestaan myyntiin SportsCarCenteriin..

Pakkohan se oli ostaa pois ja asennuttaa siihen se audiojärjestelmäkin. =)
Johonkin tuuningautonäyttelyyn se valmistui edellisenä yönä McIntosh stereoineen, MP3-soittimineen ja subbareineen. Edellinen omistaja oli asennuttanut autoon hälyt ja niinpä siinä oli sitten joksikin aikaa sopivasti uutta ja ennen koettua.

Mutta sitten tyttäret alkoivat kasvaa.. ja ne kasvoivat kuin salama pituutta ja pää alkoi osua kattoon ja jalat työntyä selkänojia vasten. Siinä kohtaa joutui toteamaan, että nyt on saatava sisätiloihin lisää mittaa, jos haluaa että kaikki mahtuu mukaan. Niinpä sitten Jaguarin SType R tuli kotiin ja Maserati meni uudelle harrastajalle. Hänen hoivissaan autoon onkin sitten taas tehty tuunausta, joka koskee auton tehoja ja alustaa.

Perhettä varten oli pienimmäisen synnyttyä 4v sitten hankittava 6h kuljettava ajopeli ja Grand Voyageriinhan mahtuu 7 joten asia ratkesi siinä. Nyt voisi taas lisänä tuollainen tiloiltaan ämmäkuutosta vastaava ajopeli olla mukava perheenjäsen, jos vaan jonkin onnistuisi hankkimaan. Perheellisen on pakko yrittää ja katsotaan kuin onnistuu.

Ghibli uusilla päivityksillä olisi kuitenkin käytävä kokeilemassa ihan jo uteliaisuudesta. Kyllähän sillä ainakin iskä, äiskä ja perheen pienin sekä nuorin plikka mahtuis ajelemaan, kun isot tytöt on kummiskin koko ajan ystäviensä parissa jossakin... Hmmm.. <3

[Italowestern]

Ämmiä tarjolla..

Ämmäkuutosia löytyisi näköjään aika hyvä valikoima sopivasti ajettuja tällä hetkellä mm. Saksasta ja muualtakin Euroopasta tuontia ajatellen, mutta mikähän mahtaisi olla verojen osuus jos auto maksaisi esim. n. 30.000 paikallisella alvilla? :think

Nyt kun en muista kukas se näitä pelejä toikaan enempi sieltä nixulasta, jos huomaat viestin ja viitsit pistää arviota..

Tarttis varmaan harkita sellasta vaihtoehtookin nimittäin nääs..

[bemu2000]

Ämmäkuutosia löytyisi näköjään aika hyvä valikoima sopivasti ajettuja tällä hetkellä mm. Saksasta ja muualtakin Euroopasta tuontia ajatellen, mutta mikähän mahtaisi olla verojen osuus jos auto maksaisi esim. n. 30.000 paikallisella alvilla? :think

Nyt kun en muista kukas se näitä pelejä toikaan enempi sieltä nixulasta, jos huomaat viestin ja viitsit pistää arviota..

Tarttis varmaan harkita sellasta vaihtoehtookin nimittäin nääs..

jos lasketaan verotusarvoksi suomessa vaikkapa 70-80ke ja 351co2 päästöllä veroprosentti 47,7%, niin veroja tulee n.33-38ke

saksassa autot 35-40ke, niin kyllähän kaikkiaan kuluineen hintaa tulee 70-75ke. sitten kun suomen hintoja kattelee, niin ei välttämättä kannata saksan tuonti noissa vehkeissä.

[_nixu_]

jos lasketaan verotusarvoksi suomessa vaikkapa 70-80ke ja 351co2 päästöllä veroprosentti 47,7%, niin veroja tulee n.33-38ke

saksassa autot 35-40ke, niin kyllähän kaikkiaan kuluineen hintaa tulee 70-75ke. sitten kun suomen hintoja kattelee, niin ei välttämättä kannata saksan tuonti noissa vehkeissä.

Niinpä. Olikos se italon exä vai vastaava kun myytiin 69k pyynnillä rintajoupilta aikanaan? Vai muistanko väärin mutta varsin edukas se oli :think:

[Italowestern]

Niinpä. Olikos se italon exä vai vastaava kun myytiin 69k pyynnillä rintajoupilta aikanaan? Vai muistanko väärin mutta varsin edukas se oli :think:

Joo se tais olla just 69k pyynnillä mutta entä jos alviton netto olis 25, niin jäisiköhän se jo alle kuudenkympin. Sori nyt kun tyhmänä kyselen, mutta en ole tuota tuontia itse vielä harrastanut ja se verotusarvo tietty määrittyy noiden Suomen pyyntihintojen mukaan. Laakkosella on yksi vajaa satkun ajettu Suomiauto 69k pyynnillä, joten se ei toki ole aivan kohtuuton sekään.

Ihan siistin oloinen laitos oli kyllä, mutta jää hiukkasen vielä kalliiksi tässä tilanteessa.

Ulkomailla on kyllä mukavasti valikoimaa väreissä ja varusteissa ja sekin on yksi pointti sinänsä samoin kuin muutama auto olisi aika alhaisilla kilometreillä. Valkoinen auto houkuttelisi jotenkin, kun siihen voisi tuota väripolitiikkaa tarvittaessa sopivasti koristellakin jos sille päälle sattuisi. Ja mun tallissa olevat M6 vanteet kävisi siihen yhtälailla kuin siihen mustaankin.

[bemu2000]

Joo se tais olla just 69k pyynnillä mutta entä jos alviton netto olis 25, niin jäisiköhän se jo alle kuudenkympin. Sori nyt kun tyhmänä kyselen, mutta en ole tuota tuontia itse vielä harrastanut ja se verotusarvo tietty määrittyy noiden Suomen pyyntihintojen mukaan. Laakkosella on yksi vajaa satkun ajettu Suomiauto 69k pyynnillä, joten se ei toki ole aivan kohtuuton sekään.

Ihan siistin oloinen laitos oli kyllä, mutta jää hiukkasen vielä kalliiksi tässä tilanteessa.

Ulkomailla on kyllä mukavasti valikoimaa väreissä ja varusteissa ja sekin on yksi pointti sinänsä samoin kuin muutama auto olisi aika alhaisilla kilometreillä. Valkoinen auto houkuttelisi jotenkin, kun siihen voisi tuota väripolitiikkaa tarvittaessa sopivasti koristellakin jos sille päälle sattuisi. Ja mun tallissa olevat M6 vanteet kävisi siihen yhtälailla kuin siihen mustaankin.

mitä vähemmän ajettu, niin sitä enemmän veroja tulee. alle 60ke hintaan autoveroineen tuskin saat mitään autoa saksasta edes ilman alveja. todennäköisesti kuluineen lähempänä 65ke. laitappa linkkiä mitä olet katsellut.

[Tylyttäjä]

Mukava huomata, että topikin isännällä on erittäin tunteikas ja runollinen lähestymistapa niin autoihin kuin prätkiinkin Vuosia sitten oli hauskat väännöt Ducati -topikissa prätkäforumilla.

Itse tyydyn vaan ajelemaan laitteilla, jotka tarjoaa mielestäni parhaat bang for buck -elämykset, ilman sen kummempia tunnekuohuja. Esim. auton/prätkän ulkomuodolla tai merkillä/mallilla ei mulle ole juurikaan merkitystä, kunhan nyt on suht siistissä kunnossa. Tärkeämpi homma on se, että minkälainen sillä on ajaa ja miten nopea/käytännöllinen se on. Toki nykyinen auto on vastenmielisen hidas, mutta tarpeisiini tällä hetkellä sopiva tilojen puolesta.

Kivahan se olis toki kokeilla tuollainen Maseratikin, että tarjoaako viihdettä vai ei.

[Italowestern]

Mulla on aika tunteikas ja runollinen sekä esteettinen lähestymistapa kaikkeen..

M6 silloin hankittuna kun sen hankin oli aivan liian kallis ja tietyllä lailla tyhmä hankinta näin jälkeenpäin ajatellen. Nyt ne alkaa jo olla hiukan fiksummissa hinnoissa ja jos sen saisi vaikkapa n. viiteenkymppiin kilpiin, niin ihan ois kaikki kohillaan.

Toi sun kasikoneinen M5 on muuten supermakea auto, mutta jotenkin en ole oppinut tuosta kyseisen viitosen kopasta tai muistakaan taksiautoista kauheesti tykkäämään, eli taas menee ihan ulkonäköjutuiksi. Ajoltaanhan se on ihan kymppi auto varsinkin 4-oviseksi näkötorniksi ja hinnaltaan myös very good bang for buck. Toki voisi SMG:nä mennä, vaikkei kova askikaan yleensä kauheasti haittaa.

Tavallaan tuo Ghibli oli kaikista autoistani mukavin juuri siksi, että kenelläkään koko maassa ei ollut samanlaista ja noin yleensä ottaen ei edes lähellekään vastaavilla ajo-ominaisuuksilla siihen aikaan vertailtuna.

Mukava huomata, että topikin isännällä on erittäin tunteikas ja runollinen lähestymistapa niin autoihin kuin prätkiinkin Vuosia sitten oli hauskat väännöt Ducati -topikissa prätkäforumilla.

Itse tyydyn vaan ajelemaan laitteilla, jotka tarjoaa mielestäni parhaat bang for buck -elämykset, ilman sen kummempia tunnekuohuja. Esim. auton/prätkän ulkomuodolla tai merkillä/mallilla ei mulle ole juurikaan merkitystä, kunhan nyt on suht siistissä kunnossa. Tärkeämpi homma on se, että minkälainen sillä on ajaa ja miten nopea/käytännöllinen se on. Toki nykyinen auto on vastenmielisen hidas, mutta tarpeisiini tällä hetkellä sopiva tilojen puolesta.

Kivahan se olis toki kokeilla tuollainen Maseratikin, että tarjoaako viihdettä vai ei.

[Italowestern]

mitä vähemmän ajettu, niin sitä enemmän veroja tulee. alle 60ke hintaan autoveroineen tuskin saat mitään autoa saksasta edes ilman alveja. todennäköisesti kuluineen lähempänä 65ke. laitappa linkkiä mitä olet katsellut.

Ok, eli siis pitäisi muka tuoda joku 200kkm ajettu kysymysmerkki paska, että siinä olisi järkeä? Ei tuollaista erikoisautoa kannata sellaisena enää tuoda tai ylipäänsä ei yhtään kiinnosta vaikka diisselit toimiikin puol miljuunaa kilsaa.. Kukaan Suomessa ei osta edes myyntiin lähelle 200kkm ajettua V10 ämmää tai sitten hinnan pitää olla aivan rokbottom.

Mutta joku hiukan alle tai yli 100kkm vielä menis hienosti tai sitten joku kolariauto jota ulkomailla ei viitsitä enää korjata ja siihen varaosakori.

Hitto, että pitää olla tällainen geenivirhhe että autot ylipäänsä kiinnostaa. Niistä kun ei näköjään oo mitään muuta kuin taloudellista murhetta.

Siis jos nollavitonen 84.000 ajettu -05 M6 maksaa netto alv 0% 25.000 niin millä hiton perusteella siitä tulee verotettuna joku yli kuudenkympin auto. Ihan sairasta, eli en voi uskoa.

Parempi taitaa olla siinä tapauksessa katsoa joku Gallardo tai Murcielago jota ei ees tartte harkita ikinä myyvänsä kun ei tässä maassa kukaan niitä osta.

Nuokin eri liikkeissä myyntitilissä olleet on vähin äänin kai palanneet omistajilleen. Bentleyt eikä mitkään todelliset laatuautot mene käytettyinä kaupaksi. Tää on Mese- ja Ferrarimaa, eli ainoot autot josta fanaattiset urpot maksaa uudehkoina ylihintaa vapaaehtoisesti. Kaikki muut kalliit autot jää myymättä, ainakin jos hinta ei ole ihan alenetto, oli kesä tai talvi.:think