onko alennus riittävä? 10-v väännöstä
Mielenkiintoinen, vaikeaselkoinen tapaus, joka ei ensilukemalla avautunut.
Ensin:
Verohallinto kontrolloi tilastollisesti saatuja hintoja aineiston keskiarvon avulla.
Sitten:
Verotusarvoon ei ole haettu muutosta, eikä se ole ollut prosessin kohteena.
Kuitenkin:
3.3 Oikeudellinen arviointi
Asiassa on kysymys siitä, onko A:n Suomeen maahantuomasta ja täällä käytettynä verotetusta ajoneuvosta kannettu SEUT 110 artiklasta ilmenevä syrjimättömyysvaatimus huomioon ottaen liikaa autoveroa.
Kuten edellä hallinto-oikeuden päätöksessä mainitusta unionin tuomioistuimen asiassa C-437/12, X, antamasta tuomiosta ilmenee, syrjimättömyysvaatimuksen johdosta autoveroa voidaan kantaa enintään se pienin määrä, joka autoveroa on ollut jäljellä samanlaisena pidettävässä Suomessa aiemmin rekisteröidyssä ajoneuvossa.
Mielestäni keskiarvo ja siitä laskettu alennus ei edelleenkään ole pienin määrä, mutta tässä tapauksessa verotusarvoon ei ole haettu muutosta, eikä se ole ollut prosessin kohteena.
Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin ottanut verotusarvoon kantaa, arvioimalla:
Korkein hallinto-oikeus arvioi, että A:n ajoneuvon arvonmäärityksessä tehtyä 10 prosentin alennusta on pidettävä riittävänä korjaamaan edellä tarkoitetun mahdollisen otantaharhan lisäksi myös se tilastolliseen arvonmääritysmenetelmään sisältyvä epätarkkuus, että käytettyjen ajoneuvojen markkinoilta kerätyt pyyntihintatiedot voivat kattaa myös ajoneuvon verotusarvoon kuulumattomia eriä.
10- vuotisväännön osalta mielestäni mielenkiintoinen seikka:
Arvioitaessa sitä, onko mainittua 10 prosentin alennusta pidettävä tässä tapauksessa riittävänä, on otettava huomioon SEUT 110 artiklan tarkoitus. SEUT 110 artiklan johdosta, sellaisena kuin sitä on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tulkittu (esimerkiksi edellä jo mainitussa asiassa C-437/12, X, annetun tuomion 34 ja 35 kohta ja asiassa C-640/17, dos Santos, annetun määräyksen 17 kohta), autoverotus on järjestettävä Suomessa siten, ettei verotus ole omiaan tekemään muista jäsenvaltioista peräisin olevien ajoneuvojen tuontia vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan kotimaan markkinoilla olevia jo rekisteröityjä samanlaisia käytettyjä ajoneuvoja.
Käänteisesti (tai peilikuvana); vietäessä yli 10-vuotias ajoneuvo ulkomaille (vaikkapa siellä tapahtuvaa vaihtoa varten) ajoneuvosta perittyä autoveroa ei palauteta. Tällöin autoverotuksen järjestäminen "suosii" kotimaan markkinan ajoneuvoja, eikä houkuttele tekemään auton vaihtoa ulkomailla.
Mielenkiintoinen, vaikeaselkoinen tapaus, joka ei ensilukemalla avautunut.
Ensin:
Verohallinto kontrolloi tilastollisesti saatuja hintoja aineiston keskiarvon avulla.
Sitten:
Verotusarvoon ei ole haettu muutosta, eikä se ole ollut prosessin kohteena.
Kuitenkin:
3.3 Oikeudellinen arviointi
Asiassa on kysymys siitä, onko A:n Suomeen maahantuomasta ja täällä käytettynä verotetusta ajoneuvosta kannettu SEUT 110 artiklasta ilmenevä syrjimättömyysvaatimus huomioon ottaen liikaa autoveroa.
Kuten edellä hallinto-oikeuden päätöksessä mainitusta unionin tuomioistuimen asiassa C-437/12, X, antamasta tuomiosta ilmenee, syrjimättömyysvaatimuksen johdosta autoveroa voidaan kantaa enintään se pienin määrä, joka autoveroa on ollut jäljellä samanlaisena pidettävässä Suomessa aiemmin rekisteröidyssä ajoneuvossa.
Mielestäni keskiarvo ja siitä laskettu alennus ei edelleenkään ole pienin määrä, mutta tässä tapauksessa verotusarvoon ei ole haettu muutosta, eikä se ole ollut prosessin kohteena.
Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin ottanut verotusarvoon kantaa, arvioimalla:
Korkein hallinto-oikeus arvioi, että A:n ajoneuvon arvonmäärityksessä tehtyä 10 prosentin alennusta on pidettävä riittävänä korjaamaan edellä tarkoitetun mahdollisen otantaharhan lisäksi myös se tilastolliseen arvonmääritysmenetelmään sisältyvä epätarkkuus, että käytettyjen ajoneuvojen markkinoilta kerätyt pyyntihintatiedot voivat kattaa myös ajoneuvon verotusarvoon kuulumattomia eriä.
10- vuotisväännön osalta mielestäni mielenkiintoinen seikka:
Arvioitaessa sitä, onko mainittua 10 prosentin alennusta pidettävä tässä tapauksessa riittävänä, on otettava huomioon SEUT 110 artiklan tarkoitus. SEUT 110 artiklan johdosta, sellaisena kuin sitä on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tulkittu (esimerkiksi edellä jo mainitussa asiassa C-437/12, X, annetun tuomion 34 ja 35 kohta ja asiassa C-640/17, dos Santos, annetun määräyksen 17 kohta), autoverotus on järjestettävä Suomessa siten, ettei verotus ole omiaan tekemään muista jäsenvaltioista peräisin olevien ajoneuvojen tuontia vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan kotimaan markkinoilla olevia jo rekisteröityjä samanlaisia käytettyjä ajoneuvoja.
Käänteisesti (tai peilikuvana); vietäessä yli 10-vuotias ajoneuvo ulkomaille (vaikkapa siellä tapahtuvaa vaihtoa varten) ajoneuvosta perittyä autoveroa ei palauteta. Tällöin autoverotuksen järjestäminen "suosii" kotimaan markkinan ajoneuvoja, eikä houkuttele tekemään auton vaihtoa ulkomailla.
Comment